Yksi sangen tärkeä kuin-sana putosi näköjään tuosta yhdestä välistä pois
Jaaha, yksi sangen tärkeä kuin-sana putosi näköjään tuosta pois: suhtautuminen muihin kuin ihmiseläimiin.
Jaaha, yksi sangen tärkeä kuin-sana putosi näköjään tuosta pois: suhtautuminen muihin kuin ihmiseläimiin.
Minä lottosin kerran pienenä rivin 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7. Mutta vaikka kaikki lapsena lottoamista kokeilevat kokeilisivat tuota riviä, en usko että se riittäisi selittämään sitä, että se on vuodesta toiseen Suomen suosituin veikkausrivi. Siinä on pakko olla jotain huumoriveikkoja tai nihilistejä mukana lapsenmielisten lisäksi.
Riippuu kuulkaa hei lapsuudesta.
For the record, minusta se on elämän vittumaisinta aikaa. Aikuisuudessa ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin se, että aikuiset ovat rumia ja pahanhajuisia, ja että aikuisten odotetaan käyttäytyvän aikuismaisesti. Mutta jos on käyttäytynyt aikuismaisesti lapsesta asti, niin koska sitten saa käyttäytyä lapsellisesti? YÄÄÄÄÄ-YÄÄÄÄÄ, MÄÄÄ HALUUUUUUUUN!
Sattui niin sopivasti, että on pakko linkata.
Minä olen aina inhonnut pieniä myymälöitä, niin levy- kuin kirja-. Minun mielikuvieni sellaisessa musiikki soi aina liian hiljaisella, niin, että kuulee oman hengityksensä vinkuvan nenässä. Joku tyyppi istuu pöydän takana ihan liian rennoissa vaatteissa aikakauslehteä lukemassa, ja kaikin puolin muutoinkin tuntuu siltä kuin olisin astunut luvatta jonkun olohuoneeseen. Antakaa minulle marketin hengetön ja steriili viihdeosasto ilman yhtäkään myyjää, koska tahansa!
Mutta ymmärrän kyllä esinelevyjen plarailuun liittyvän jotain sellaista ihmiseen vetoavaa, jota nettikatalogit (ainakaan tähän mennessä näkemäni) eivät tavoita, ja jonka katoaminen on tämän kokemuksen aiheuttaman tunteen perään olevien kannalta v-/haikeaa.
Kävit tänään mielessäni. Minusta on oikein hyvä että sait kerrottua terapiassa voinnistasi. Se ei aina ole kovin helppoa ja monesti se on sitä tärkeämpää mitä vaikeampaa se on, eli mitä vaikeampi oma tilanne on.
Ja se on tosiaan kumma, että toimintaelokuviin ympätään lähes poikkeuksetta väenvängällä jotain romanssia (mikäli ”naisseikkailulla” sellaisiin viittasit). Puristi minussa haluaisi puhtaasti toiminnallisia toimintaelokuvia, romantiikka pidettäköön kokonaan romanttisten elokuvien puolella. (Jälkimmäisellä sarallahan harrastetaan samanlaista väkisinnaittamista, komedian kanssa.)
Sitä on aika vaikea tällaisesta, jolle empatia tuntuu niin vaistonvaraiselta — välillä suorastaan ärsyttävän refleksinomaiselta reaktiolta, sisäistää, miten pitkälti se tosiasiassa on opittava kyky. Ehkä samasta syystä minun on vaikea hahmottaa sitä, kuinka vain pari-kolme sukupolvea taaksepäin tuollainen säälimätön suhtautuminen muihin ihmiseläimiin oli myös täällä Suomessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Se on minusta ihan samalla tavalla kummallista kuin jos vielä vain pari-kolme sukupolvea sitten olisimme olleet biologisesti kokonaan eri lajia.
Tuo eka linkki bugittaa, ainakin täällä (Firefox 4).
Kokeilitko guuglata kortin numeron?
…and with 1.1.4 ”You do not have sufficient permissions” is back.
b) No WTF tosiaankin! Jo aiemminhan ne piilottivat ne viestivalitsimet siellä Gmailissa kanssa alasvetovalikkoon, ihan turhan takia.