Tera­piassa saa näyt­tää omat rumim­mat puo­lensa ilman että tulee siitä hyvästä tuo­mi­tuksi. Nyt kun olen muu­ta­man ker­ran niin teh­nyt niin sillä on enem­män mer­ki­tystä kuin mitä sille olisi ehkä etu­kä­teen ollut val­mis anta­maan. #

Eilen oli puhetta uskon­noista ja siinä yhtey­dessä tera­peutti yritti tapansa mukaan kään­tää kes­kus­te­lun ylei­seltä tasolta kos­ke­maan ryh­mää ja aiheen hei­jas­tu­mista sii­hen; pal­jas­tin oman ennak­ko­luu­loni ole­van mel­keinpä juuri täs­mäl­leen sen mitä tera­peutti ehdotti eli että tera­pian tar­koi­tus on yrit­tää jol­la­kin tapaa saada mei­dät “kään­ny­tet­tyä” pois keret­ti­läi­sestä pahoin­voin­nis­tamme. Tämän selit­tääk­seni minun piti kui­ten­kin kään­tää tilanne toi­sin päin ja selit­tää, että itse olen niin tota­li­taa­ri­nen yhden totuu­den ihmi­nen, jonka mie­lestä kaik­kien on oltava samaa mieltä asioista kuin minä, ja jos eivät ole, niin minä yri­tän ne kään­nyt­tää ole­maan, ja jos en siinä onnistu, pidän niitä pöl­jinä. Ja ole­tan tie­tysti että muut­kin ovat saman­lai­sia, myös tera­peutti. #

Ihan oikeasti sanoin niin, eikä kukaan sano­nut siitä mitään pahaa - nau­roi­vat kyl­lä­kin mutta yri­tin­kin sanoa sen hie­man huvit­ta­vasti, kar­ri­koi­tuna (sen ver­ran itse­suo­je­lu­vaisto kum­min­kin vielä pelaa). Ja se, että ei saa­nut jär­kyt­ty­nyttä ja pahek­su­vaa vas­taan­ot­toa, tun­tuu hyvältä vielä tänä­kin aamuna. #

Toi­nen mie­len­kiin­toi­nen asia mikä eilen sel­visi, on asia, joka minua on kiin­nos­ta­nut jo kauan ennen kuin oma tera­pia tuli ajan­koh­tai­seksi: mitä tapah­tuu poti­laille, kun tera­peu­tille sat­tuu jota­kin, joka estää tera­pian jat­ku­mi­sen. #

Kuu­lemma näitä tapauk­sia var­ten pitää/pitäisi olla jär­jes­te­lyt ole­massa, ja aina­kin mei­dän ryh­män osalta sel­lai­nen on ole­massa. Vaikka en aktii­vi­sesti tätä asiaa mie­ti­kään enkä sitä kos­kaan ole mureh­ti­nut (se vain on sil­loin täl­löin käy­nyt mie­lessä koska kysy­mys on mie­len­kiin­toi­nen), niin tuon kuu­le­mi­nen tun­tui suun­nat­to­man hyvältä - sitä tunsi itsensä kovin tär­keäksi; “meistä väli­te­tään”. #

Kii­tok­sena pal­kit­sin tera­peu­tin vähek­sy­mällä hänen työ­tään, eli totea­malla että vaik­ka­kin uskon hänen välit­tä­vän meistä muu­toin­kin kuin palk­kansa takia, niin en arvosta sitä välit­tä­mistä koska se rajoit­tuu puo­leen­toista tun­tiin vii­kossa sen sijaan että olisi 24 h/vrk x 7 vrk/vko - eli se mitä itse koen aikoi­naan itses­täni anta­neeni. Tämä ei tun­tu­nut hyvältä jäl­ki­kä­teen, mutta uskon että tera­peutti sen kes­tää, ellei peräti ymmär­rä­kin sen niin­kuin sen tar­koi­tin; lähinnä huo­let­taa se että muut ryh­mä­läi­set eivät vält­tä­mättä ymmär­rä­kään. #

Tera­piassa saa näyt­tää omat rumim­mat puo­lensa ilman että tulee siitä hyvästä tuo­mi­tuksi. Nyt kun olen muu­ta­man ker­ran niin teh­nyt niin sillä on enem­män mer­ki­tystä kuin mitä sille olisi ehkä etu­kä­teen...

Polt­tava aurinko ja jää­tävä viima. Ärsyt­tä­vää kun pitää panna väli­mal­lin takki vii­man takia ja sit­ten tukeh­tua sen sisällä oman kehon tuot­ta­maan läm­pöön lop­pu­mat­kasta. #

Kaikki jalat pysyi tällä ker­taa mat­kassa mukana! Pel­kään että jos­sain vai­heessa täy­tyy vielä nousta lop­pu­mat­kasta yli­mää­räi­nen nyp­pylä jotta säi­lyy haas­teel­li­suus tuossa hom­massa. #

Ja käve­lin peräti eili­sil­ta­na­kin tera­piasta kotiin. Välillä olin kyllä taas varma että olen jou­tu­nut ties minne mutta ihan oikea reitti se sit­ten lop­pu­jen lopuksi oli. #

Nukuin 12 tun­tia. #

Polt­tava aurinko ja jää­tävä viima. Ärsyt­tä­vää kun pitää panna väli­mal­lin takki vii­man takia ja sit­ten tukeh­tua sen sisällä oman kehon tuot­ta­maan läm­pöön lop­pu­mat­kasta. # Kaikki jalat pysyi tällä ker­taa mat­kassa mukana!...

No niin, kun vähän tar­kem­min kat­soo niin onhan se Lolita siellä kir­jas­tossa. Tai aina­kin tie­to­kanta niin väit­tää, nimit­täin ei ollu hyl­lyssä. Ja jos vie­lä­kin tar­kem­min kat­soo niin ei olisi tar­vin­nut edes kes­kus­taan asti mennä kun sen kir­jan pitäisi löy­tyä ihan tuosta mei­dän lähi­kir­jas­tosta (jonne on mat­kaa noin kak­si­sa­taa met­riä koti­ta­lon ovelta). #

No löy­tyi­pä­hän toi­nen kirja (Laak­so­nen), ja piti tuolla käydä joka tapauk­sessa kun piti palaut­taa pari cd-levyä (Madonnan Ray of Light ja Gior­gio Moro­derin Mid­night Express). Kel­tin­mäen sivu­pis­tees­sä­kin oli­sin tul­lessa jo käy­nyt mutta se ava­taan vasta yhdeltä joten ei päässy. #

Kun tie­to­kanta oli lopulta ajettu alas, Kel­tin­mäen kir­jas­tosta löy­tyi van­halla meto­dilla (hyl­ly­jen välissä kul­jek­sien) Loli­tan lisäksi pari muu­ta­kin kiin­nos­ta­vaa kir­jaa, ja yksi cd. #

Koska Rii­talle oli jääny epä­sel­väksi mitä lop­pu­jen lopuksi lai­na­sin, niin lis­ta­taan ne nyt sit­ten tässä vielä ihan suo­meksi: #

• [#] Ritva Laak­so­nen, Liisa Heik­kilä: Matka masen­nuk­sesta minuu­teen #

• [#] Vla­di­mir Nabo­kov: Lolita (“Eroot­ti­sen kir­jal­li­suu­den klas­sik­koja”) #

• [#] Noam Chomsky: New York 11.9. (“Suu­rim­massa osassa maa­pal­loa USA:ta pide­tään joh­ta­vana ter­ro­ris­ti­val­tiona, eikä syyttä”) #

• [#] Alan W. Watts: Zen (“Ne jotka tie­tä­vät, eivät puhu; ne jotka puhu­vat eivät tiedä.”) #

• [#] U2: The Best of 1990-2000 #

Lisäksi ennes­tään oli lai­nassa: #

• [#] Mic­hael Ker­ri­gan: The Instru­ments of Tor­ture (kidu­tus­vä­li­nei­den ja -kei­no­jen his­to­ria) #

No niin, kun vähän tar­kem­min kat­soo niin onhan se Lolita siellä kir­jas­tossa. Tai aina­kin tie­to­kanta niin väit­tää, nimit­täin ei ollu hyl­lyssä. Ja jos vie­lä­kin tar­kem­min kat­soo niin ei olisi tar­vin­nut...

Usko­ma­tonta min­kä­lai­siin saa­vu­tuk­siin olen nyt itseni piis­kan­nut: kävin paitsi eili­sil­tana, vielä tänä­kin aamuna käve­le­mässä tuon samai­sen len­kin. Siis koko­naista kolme ker­taa olen ihan oikeasti teh­nyt jota­kin, mitä ei olisi ollut ihan pakko tehdä, ja mistä minulle koi­tuva huvi tai hyöty ei ole väli­töntä. #

Tänä ilta­na­kin tulee sit­ten vielä käve­lyä ihan pakosta vähin­tään se kak­si­kym­mentä minuut­tia kun käve­lee pois tera­piasta, mutta ajat­te­lin kyllä kävellä sieltä koko mat­kan kotiin saakka. Linja-auto kun ajaa ihan siitä vie­restä juuri kah­dek­san jäl­keen (tera­pia lop­puu kah­dek­salta) niin sii­hen ei kos­kaan ehdi, mutta sen sijaan se auto kyllä ehtii tulla aina Kel­tin­mä­keen asti niin ettei sitä saa kiinni vaikka oikoisi miten, joten on odo­tet­tava seu­raa­vaa, joka menee vasta puo­len tun­nin päästä. Sen odot­ta­mi­nen on tyl­sää ja yleensä sitä tah­too lip­sah­taa siinä odot­te­luai­kana Foru­min K-kauppaan osta­maan jotain herk­kua mikä ei aina­kaan auta tätä kun­non­ko­ho­tus­pro­jek­tia yhtään. #

Tänään minulla oli kame­ra­kin mukana, joten ehkäpä jos­sain vai­heessa saa­daan niitä kuvia­kin tähän tuosta mat­kan var­relta; tosin ei sielä nyt vielä aina­kaan mitään ihmeem­piä ole näky­nyt. Kal­lioilla sulava lumi näytti siltä että jos­sain myö­hem­mässä vai­heessa kevättä siitä voisi tul­la­kin hyviä kuvia, mutta ei vielä tällä het­kellä. #

Vasen jalka pysyi tällä ker­taa mat­kassa ihan hyvin (liekö joh­tu­nut kame­ra­sil­män tark­kai­le­van kat­seen aiheut­ta­masta hidas­tu­neesta tah­dista), sen sijaan oikea jalka on taas kuin tulessa. Eipä tästä enää puu­tu­kaan kuin se että saa jon­kun ihme rasi­tus­vam­man näissä sää­lit­tä­vissä kun­toi­lu­yri­tyk­sis­sään ja on sen jäl­keen sidottu sisä­ti­loi­hin ihan fyy­si­ses­ti­kin. #

Usko­ma­tonta min­kä­lai­siin saa­vu­tuk­siin olen nyt itseni piis­kan­nut: kävin paitsi eili­sil­tana, vielä tänä­kin aamuna käve­le­mässä tuon samai­sen len­kin. Siis koko­naista kolme ker­taa olen ihan oikeasti teh­nyt jota­kin, mitä ei olisi ollut...