Tun­te­ma­ton, mutta näkyvä numero soitti ja oli Jyväs­ky­län mat­ka­kes­kuk­sesta kun soit­teli. Sanoi että oli­vat löy­tä­neet mat­ka­kort­tini linja-autosta. Siis pit­kän­mat­kan linja-autosta, jolla tulin tänne pohjoisen-kotiin missä tätä kir­joi­tan. #

Ja minä en edes tienny että se oli hukassa! #

Har­voin käy näin hyvä tuuri tässä suh­teessa, eli että tieto onnet­to­muu­desta tulee vasta siinä vai­heessa, kun onni onnet­to­muu­dessa on jo pot­kais­sut. Jos oli­sin kai­vel­lut takin tas­kuja ja toden­nut tuon puut­tu­van, oli­sin saa­nut sitä mureh­tia jo monta päi­vää. Sit­ten olisi vielä pitä­nyt soi­tella ympäri maata sen perään että onko joku löy­tä­nyt sen. #

Kar­miva aja­tus hiipi mie­leen, mutta kävin tar­kis­ta­massa ja lom­pakko oli sen­tään tal­lessa. #

Tun­te­ma­ton, mutta näkyvä numero soitti ja oli Jyväs­ky­län mat­ka­kes­kuk­sesta kun soit­teli. Sanoi että oli­vat löy­tä­neet mat­ka­kort­tini linja-autosta. Siis pit­kän­mat­kan linja-autosta, jolla tulin tänne pohjoisen-kotiin missä tätä kir­joi­tan. # Ja minä en...

Kut­kut­ta­van ris­ti­rii­tai­nen olo tämä­nil­tai­sen kes­kus­te­lu­ker­hon jäl­jiltä. #

Väi­tän, että olen muo­kan­nut omaa roo­liani ryh­mässä tie­toi­sem­min kuin jot­kut siellä. Ei siten, ettäkö oli­sin valin­nut sen laa­dun itse1, mutta olen seu­ran­nut ja osin ohjan­nut­kin2 niitä ottei­tani, jotka tuon roo­lin minulle ryh­mässä ovat luo­neet. Tänään sit­ten ilmeni, että roo­lit (aina­kin omani) on käy­nyt sen ver­ran sel­väksi että tar­vit­tiin sen roo­lin mukaista käyt­täy­ty­mistä ihan oikeasti, ryh­män sisäi­sessä ‘käy­tän­nön tilanteessa’.Mikäli mis­tään siellä tapah­tu­vasta voi käyt­tää adjek­tii­via käy­tän­nöl­li­nen. #

Ris­ti­rii­tai­nen olo seu­raa tuon roo­lin laa­dusta. Toi­saalta saan siinä itse­tun­toa hive­le­vän apu­lais­tuo­ma­rin tehtävän.Terapeutti lie­nee yhä pää­jehu; veik­kaan että ilman tera­peu­tin tuo­maa tur­val­li­suu­den­tun­netta tämän­päi­väi­nen tilanne ei olisi voi­nut syn­tyä. Vielä enem­män kuin tuo rooli sinänsä, itse­tun­toani hiveli kui­ten­kin se, että huo­ma­sin roo­lini hiou­tu­neen juuri tar­koit­ta­mal­lani (vaiko vain enna­koi­mal­lani) tavalla, eli sain kuulla olleeni odo­te­tusti se, jonka reak­tio oli tuo­mit­seva. #

Toi­saalta se tar­koit­taa myös tuo­mit­ta­van mah­dol­lista minuun koh­dis­tu­vaa hyl­ki­mistä tai suo­ra­naista vihan­tun­netta. Yri­tin par­haani mukaanSo.: sisäl­läni koko ajan tilan­teessa olleista aidoista voi­mak­kaista tun­teista huo­li­matta. eläy­tyä myös vas­ta­puo­len osaan. Oma koke­muk­seni oli, että vas­taa­vassa tilan­teessa pahinta olisi koke­mus siitä, että koko ryhmä hyl­kää minut ker­to­mani takia. Siksi yri­tin koros­taa sitä että kyseessä on nime­no­maan oma näke­myk­seni, ja vetää mah­dol­li­sen kat­ke­ran vas­ta­reak­tion nime­no­maan ja pel­käs­tään itseeni — mikä on yksi niitä omia tapo­jani, joita en tie­dosta vaan johon pää­dyn aina sisäi­sesti ohjau­tu­neena. Sii­hen sisäl­tyi sen takia riski että arvioni siitä, mikä olisi pahinta, oli vää­ris­ty­nyt, ellei peräti täy­sin pie­lessä. Siitä, oliko näin, en kui­ten­kaan pääs­syt perille. #

Vaikka en saa­nut­kaan osak­seni suo­ra­naista vihaa (aina­kaan suo­raan ilmais­tua), jäi kui­ten­kin tähän minulle siis niin mie­lui­san roo­lin käyt­tä­mi­sestä tul­lee­seen makeu­teen syyl­li­syy­den suo­lai­nen sivu­maku. Se oli kui­ten­kin yllät­tä­vän vieno, siten että koko­nai­suu­tena oloni tällä het­kellä tapah­tu­mia tar­kas­tel­les­sani on hyvä. Luu­len, että tuo syyl­li­syys ei niin­kään joh­du­kaan omasta reak­tios­tani tai siitä, että koki­sin epä­on­nis­tu­neeni roo­lini toi­mit­ta­mi­sessa, vaan siitä, että tapah­tu­mien toi­nen osa­puoli jou­tuu mene­mään kotiinsa ja koh­taa­maan ryh­mään tänään tuo­mansa asiat siellä uudes­taan, ja samaan aikaan minä voin tulla omaan kotiini ja muis­tella tänään tapah­tu­nutta hyvillä mie­lin. Eli kyseessä on toi­nen oma hal­lit­se­ma­ton reak­tioni: syyl­li­syys, jota tun­nen kyvyt­tö­myy­destä ottaa toi­sen tuska kan­net­ta­vak­seni ja usko sii­hen, että kyke­nen sen teke­mään parem­min kuin sen alku­pe­räi­nen kan­taja. #

Kun tilan­teen terä­vin kärki alkoi olla ohi, koe­tin tuoda esille omaa jär­jel­li­sem­pää­Vas­ta­koh­tana tun­teel­li­selle eikä vähä­jär­ki­selle. näke­mys­täni kyseessä olleista asioista, eli koros­taa sitä, että näke­myk­seni ihmi­sen heik­kou­desta ei, huo­li­matta reak­tios­tani tässä tilan­teessa, ole suun­nattu tätä ryh­män jäsentä koh­taan, vaan ihmi­siä yleensä. Näen­näi­sestä koh­te­liai­suu­desta tai tuo­mion keven­ty­mi­sestä huo­li­matta tämän argu­men­tin ei kui­ten­kaan pitäisi olla loh­duksi. Päin vas­toin.  #

Sii­hen sisäl­tyy avain omaan loh­dut­to­muu­teeni, eli sii­hen, että näh­däk­seni kukaan ei voi olla saman­ai­kai­sesti rehel­li­nen itsel­leen omasta laa­dus­taan ihmi­senä, ja tyy­ty­väi­nen itseensä. Kenen­kään mieli ei voi säi­lyä ter­veenä ja ehjänä jos todella tie­dos­taa oman ole­muk­sensa ihmi­senä, eli eläi­menä. Vaih­toeh­tona sille on elää lume-elämää, kuten val­taosa ihmi­sistä tekee­kin, eli elää har­ha­ku­vi­tel­mien val­lassa oman itsen laa­dusta, kyvyistä, men­nei­syy­destä, tule­vai­suu­desta ja ennen kaik­kea mah­dol­li­suuk­sista vai­kut­taa sii­hen. #

Puuh. #

Tera­peut­ti­kin koetti venyt­tä­mällä aikaa yli sovi­tun joko var­mis­taa, ettei mitään rat­kai­se­vaa jää­nyt ham­paan­ko­loon tai sit­ten lie­vit­tää omaa kol­kut­ta­vaa omaa­tun­to­aan siitä, kun jät­tää mei­dät onnet­to­mat yksin niin pit­käksi aikaa. Ker­ran aiem­min itse asiassa ehdo­tin­kin tätä siellä puo­li­lei­kil­läni, eli että terapeutti-poloinen kär­sii syyl­li­syy­den­tus­kia kun koet­taa aina saada mei­dät syyt­te­le­mään itse­ään siitä että “taas on tauko tulossa”. Sil­loin se oli ainut jär­jel­li­nen seli­tys, jonka tuolle tois­tu­valle tau­koah­dis­tus­met­säs­tyk­selle saa­toin kek­siä. #

Olipa kam­mot­ta­vaa saada teks­ti­viesti tera­peu­tilta tätä kir­joit­taessa; ihan kuin olisi tul­lut yllä­te­tyksi jota­kin kiel­let­tyä teh­dessä. Näh­däk­seni (tie­dos­taak­seni) tämä ei ole vää­rin, koska kir­joi­tan tätä pel­käs­tään omasta näkö­kul­mas­tani ja sivuu­tan ryh­män yksi­löinä niin pal­jon kuin se on mahdollista.Tämän (ja ala­viit­tei­den sekä suluissa ole­vien sivu­lausei­den) vali­tet­ta­vana sivu­vai­ku­tuk­sena teksti lie­nee ulko­puo­li­sen sil­min kat­sot­tuna ajoit­tain lähes mah­do­tonta käsit­tää. Tera­peu­tista kir­joi­tan kyllä, koska sen tera­peut­tius ei mie­les­täni ole mikään salai­suus, eikä tera­peutti mie­les­täni saa­kaan sanoa mitään sel­laista, mikä ei kes­täisi päi­vän­va­loa tai rik­koisi hänen omaa yksi­tyi­syyt­tään. #

Niin se teks­ti­viesti: se pyy­tää sosi­aa­li­tur­va­tun­nus­tani. Ehkä se aikoo tut­kia onko minulla rikosrekisteriä. :-P #

Toden­nä­köi­sem­min se tar­vii sitä vain omiin tera­pian kor­vaus­ha­ke­muk­siinsa Kelalle. #

Sarja jää kesä­tauolle ja jat­kuu 3.8.2004. #

Kut­kut­ta­van ris­ti­rii­tai­nen olo tämä­nil­tai­sen kes­kus­te­lu­ker­hon jäl­jiltä. # Väi­tän, että olen muo­kan­nut omaa roo­liani ryh­mässä tie­toi­sem­min kuin jot­kut siellä. Ei siten, ettäkö oli­sin valin­nut sen laa­dun itse1, mutta olen seu­ran­nut ja osin...

Eli hajon­neen kiin­to­le­vyn takia taas päi­vi­tyk­set satun­nai­sia, mutta tällä ker­taa ne voi sen­tään tehdä kotona. #

Eli hajon­neen kiin­to­le­vyn takia taas päi­vi­tyk­set satun­nai­sia, mutta tällä ker­taa ne voi sen­tään tehdä kotona. # Muok­kauk­set 21. 9. 2004 klo 0.00 16:25 “Lin­ki­tin läh­de­viit­tauk­sen.” wat # 21. 1. 2090 klo 23.00...