Perin­tei­sesti alla kaikki lin­kit vie­vät Room- öh, Wiki­pe­di­aan, ellei toi­sin mai­nita. #

Ei sisällä pahoja spoi­le­reita. #

Fan­ta­sia alkoi Fan­ta­sia 5:ssä, mutta kaikki fan­t­asiat päät­ty­vät aika­naan, ja niin myös tämä­kin. Tällä ker­taa tätä kesti 100 minuut­tia, mikä ei ollut ollen­kaan liian pitkä aika. Siinä ensim­mäi­nen posi­tiii­vi­nen kom­ment­tini tästä elo­ku­vasta. #

Toi­nen plus­sa­piste1 tulee alku- ja lop­pu­teks­teille, jotka oli­vat omin­ta­kei­set ja hyvin tyy­lik­käät vähän samalla tavalla kuin Seit­se­män teks­tit oli­vat aika­naan omin­ta­kei­set, mutta nämä eivät kui­ten­kaan olleet samalla tyy­lillä omin­ta­kei­set, vaan omin­ta­kei­sesti omin­ta­kei­set. Hmm. No joka tapauk­sessa, nii­den, ja koko elo­ku­van taus­talla soi­neet musiik­ki­va­lin­nat oli­vat nekin hyvin oma­pe­räi­set ja samalla tavalla tyy­lik­käät kuin Mat­rixissa aikoi­naan. #

Kai­ken­kaik­ki­aan elo­kuva täytti sille aset­ta­mani odo­tuk­set, eli oli ihan viih­dyt­tävä koke­mus. Uskot­ta­vuus, mikäli sel­laista sanaa täl­lai­sesta elo­ku­vasta puhut­taessa on sove­liasta käyt­tää, säi­lyi sekin mel­kein lop­pu­met­reille saakka, koska ihmi­set käyt­täy­tyi­vät ihmis­mäi­sesti eli pel­ku­ri­mai­sesti eli vii­saasti, eivätkä ryh­ty­neet mihin­kään älyt­tö­miin pelas­tuso­pe­raa­tioi­hin ennen kuin tosi­aan juuri sit­ten siinä vähän ennen lop­pu­hui­pen­nusta. #

Mie­len­kiin­toi­sena sivu­hah­mona elo­ku­vassa oli Mic­hael Moo­ren­kin mark­ki­noima visio itse­ään vii­mei­seen saakka (aseella) var­je­le­vasta, val­koi­sesta, domi­noi­vasta pel­ku­ri­mie­hestä (CJ) ja olin näke­vi­näni myös koh­tauk­sen, jossa yksi pää­hah­moista ase­tet­tiin tilan­tee­seen jossa hänen piti valita läh­teekö samalle, kaik­kea vie­rasta pel­kää­vän ja vihaa­van tielle vai ei. Ja var­sin ilah­dut­ta­vaa oli sekin, että alku­pe­räi­nen hahmo ei jää­nyt hän­kään itsensä ste­reo­tyy­piksi vaan jopa kehit­tyi tari­nan ede­tessä. #

Toi­nen mainstream-elokuvien surul­li­sen taval­li­sista kuvioista posi­tii­vi­sesti (Mat­rixin tavoin) poik­keava puoli hah­moissa oli musta mies, joka ei kuol­lut… Mikä ei tar­kal­leen ottaen kyllä pidä ihan paik­kaansa, mutta tämän enem­pää en sano. #

Edel­leen kii­tet­tävä hahmo oli nais­pää­roo­li­hahmo, joka ei ollut (kuten mai­nos lupasi) kir­kuva idiootti a’la Api­noi­den pla­neetta vaan toi­miva ja aktii­vi­nen hahmo. Sii­hen se kui­ten­kin vali­tet­ta­vasti myös jäi, eli hänen hah­monsa jäi kui­ten­kin hyvin etäi­seksi. Tämä pätee samalla myös koko poruk­kaan, eli oikeas­taan lop­pu­jen lopuksi kenen­kään kuo­lema ei ollut, tai olisi ollut kovin­kaan kos­ket­tava. #

Ei tämä mikään klas­sikko mie­les­täni ollut, mutta ehkä samaa luok­kaa kuin Mas­ter and Com­man­der: Maa­il­man lai­dalla: viih­dyt­tävä ja hyvä koko­nai­suus. Tätä on myös vai­kea ver­rata alku­pe­räi­seen, muu­toin kuin että zom­bit etäi­sesti muis­tut­ti­vat alku­pe­räi­sen zom­beja, mutta tosi­aan­kin vain etäi­sesti, ja enem­män ne todel­la­kin muis­tut­ti­vat 28 päi­vää myö­hem­min zom­beja. Ärsyt­tä­vänä yksi­tyis­koh­tana suo­men­taja käytti zombi-sanaa, vaikka sitä ei ker­taa­kaan mai­nittu äänirai­dalla (elä­vistä kuol­leista käy­tet­tiin lähinnä pro­no­mi­nia “they”). #

Alku­pe­räi­set, hitaasti ete­ne­vät zom­bit ovat minusta edel­leen­kin niitä pelot­ta­vam­pia. Niissä on jota­kin kam­mot­ta­vasti enem­män elä­vien kal­taista kuin näissä rai­vo­hul­lun tavoin juok­se­vissa, jotka on pal­jon hel­pompi luo­ki­tella mie­lessä jok­si­kin yli­luon­nol­li­seksi tai tosi­aan rai­vo­hul­luiksi. Rai­vo­hul­lut puo­les­taan eivät minusta aja­tuk­sen tasolla2 ole lähes­kään niin pelot­ta­via kuin hitaasti mutta vää­jää­mät­tö­mästi ja samalla näen­näi­sesti äärim­mäi­sen mää­rä­tie­toi­sesti ete­ne­vät pelot­ta­vat sedät (tai tädit tai lap­set). Eli tämän elo­ku­van aikana koe­tut pel­ko­ti­lat ovat jo tähän men­nessä autu­aasti unoh­tu­neet, eivätkä var­maan­kaan tule häi­rit­se­mään yöunia.Pitäkää sil­mällä mah­dol­li­sia jäl­ki­kir­joi­tuk­sia joi­den kel­lon­aika on yökah­den ja aamu­kuu­den välillä. Eikä X:kään läh­te­nyt kes­ken elo­ku­van. #

No ja sit­ten vielä: sil­mä­leik­kejä, The Dawn of the Dead Edi­tion: #

 #

 #

Perin­tei­sesti alla kaikki lin­kit vie­vät Room- öh, Wiki­pe­di­aan, ellei toi­sin mai­nita. # Ei sisällä pahoja spoi­le­reita. # Fan­ta­sia alkoi Fan­ta­sia 5:ssä, mutta kaikki fan­t­asiat päät­ty­vät aika­naan, ja niin myös tämä­kin. Tällä ker­taa...