प्रान्त

ॐ नमः शिवाय




Tutkimme pulautusta

#364. Tiistai, 3. elokuuta 2004 klo 22.26 | Jani

Seu­raa­vassa kaikki lin­kit ovat itse­viit­toi­sia. Olen myös nimen­nyt ryh­män jäse­net james­bond­mai­sesti aak­ko­sin istu­ma­jär­jes­tyk­sen perus­teella A:sta F:ään siten, että itse olen B. Tera­peutti on M. Kai­killa on toki oikea­kin nimi jonka ryhmä tun­tee, tämä on siis vain tätä blo­gi­käyt­töä var­ten kehit­tä­mäni koo­di­tus. #

Tapah­tui viime jak­sossa: E toi ryh­mään itsel­leen häpeäl­li­sen, ja B:lle kivul­loi­sen asian. B tuo­mitsi E:n jyrk­kä­sa­nai­sesti, tuot­taen tälle tus­kaa ja tun­tien siitä vie­läpä sadis­tista mie­li­hy­vää. Tauon jäl­keen tarina jat­kuu, kun M tah­too palaut­taa tuon edel­lis­ker­ran, ryh­män nykyi­sessä kokoon­pa­nos­saB ja eräs toi­nen jäsen eivät kuu­lu­neet ryh­män alku­pe­räis­ko­koon­pa­noon. B:n mie­lestä tähän asti mer­kit­tä­vim­män tapah­tu­man taas käsi­tel­tä­väksi. #

E ja B otta­vat yhteen, koska E on koke­nut B:n hyök­käyk­sen liian hen­ki­lö­koh­tai­seksi. B puo­les­taan ei näe syytä kor­jata kan­taansa. Lopulta jon­ki­nas­tei­seen yhtei­sym­mär­ryk­seen pääs­tään, mutta sitä ennen M on tuo­nut ilmi jotain, minkä B hie­man jopa häpeäk­seenSijoit­ta­van samas­tu­mi­sen meka­nismi on minulle jo entuu­des­taan tuttu, mutta niinpä sen vain sivuu­tin näp­pä­rästi heti kun sitä olisi tar­vittu tapah­tu­mien ymmär­tä­mi­seksi. huo­maa ylen­kat­so­neensa: ehkäpä B on käyt­tä­nyt E:tä oman tus­ka­ti­lansa sijoi­tus­koh­teena? #

Pala­taanpa edel­lis­ker­taan, ja tut­ki­taan tapah­tu­mia tällä ker­taa B:n pään sisä­puo­lelta kat­sot­tuina. #

Koska B:n psyyke ei usko kes­tä­vänsä E:n toi­mesta tie­toi­suu­teen palau­tet­tu­jen, B:n koke­muk­sien sille aiheut­ta­maa kipua, saman­ai­kai­sesti kun se kui­ten­kin vaa­tii jon­kin­laista ilmausta koke­mal­leen louk­kauk­selle, se pro­ji­soi tus­ka­ti­lan lähim­pään sopi­vaan koh­tee­seen, joka tässä tapauk­sessa on mitä ilmei­sim­min E, jonka ‘syytä’ tun­teen pin­taan­nousu tilan­teessa on. #

Tulos: B murs­kaa E:n kyy­ne­liin, ja näin B:n psyyke saa kai­paa­mansa ilmai­sun tus­kal­leen jou­tu­matta kui­ten­kaan itse sen koki­jaksi. B tun­tee tästä voi­ma­kasta mie­li­hy­vää. Arvat­ta­vasti E:lle koke­mus on voi­mak­kaan epä­miel­lyt­tävä. #

Hie­noa. Vai onko? #

Tois­tai­seksi en ole ihan varma. Joten­kin olen tai­pu­vai­nen ajat­te­le­maan, että se, mitä tästä pitäisi aja­tella, ei aina­kaan ole se, että teke­mällä toi­sesta omien tun­tei­den syl­ky­ku­pin niistä pää­see käte­västi ja vie­läpä oikein miel­lyt­tä­väs­ti­Mi­nulla oli hyvä olo vielä pit­kän aikaa edel­lis­ker­ran jäl­keen. eroon. Se mitä kir­jal­li­suu­den mukaan pitäisi tapah­tua on, että minun pitäisi saada ryh­mältä tai tera­peu­tilta jos­sain vai­heessa tuo tunne takai­sin siten, että sen mukana tule­vat ikään kuin käyt­tö­oh­jeet. Nii­den avulla minun pitäisi sen jäl­keen kyetä itse käsit­te­le­mään tuo tunne ilman, että minun tar­vit­see sitä tuolla tavalla ulos­taa sel­lai­se­naan toi­sen päälle. #

Se, tuleeko niin käy­mään, lepää M:n, E:n ja muun ryh­män har­teilla siltä osin, että tuon emoo­tion olen nyt ulos pul­laut­ta­nut, kun en sen kanssa ker­ran yksi­näni toi­meen tul­lut. #

“Se, voiko tämä pro­sessi joh­taa ymmär­tä­vään vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, riip­puu tera­peu­tin kyvystä olla säi­liönä poti­laan sijoituksille.”

Arppo, Pölö­nen, Sito­lahti: Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian perus­teetSivu­nu­me­roa en näkö­jään vali­tet­ta­vasti ole otta­nut ylös.

Nyt se teo­ria pan­naan koe­tuk­selle. Ensim­mäi­nen tap­po­te­räni on sin­gottu kohti kans­sa­ryh­mä­läistä, ja nyt näh­dään, kaa­tuuko uhrini koris­ten verta, vai tekeekö hän sala­man­no­pean väis­tö­liik­keen ja tor­jun­nan, ja sin­koaa aseeni takai­sin minua päin. #

26.6. 10:33 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä.
 #