Link­kejä läh­tee tänään joka suun­taan sii­hen mal­liin, että lie­nee kyseessä se päivä kuu­kau­desta kun erakko tulee met­säs­tään, hake­maan muu­ta­mia hei­mo­kon­tak­teja joi­den voi­malla jak­saa jäl­leen seu­raa­van kuu­kau­den eris­täy­tyä. Tänään on hyvä päivä olla blo­gaaja, osa jouk­koa. #

Paki­na­mai­set ja vir­tu­aa­li­siksi uutis­toi­mis­toiksi eri­kois­tu­neet blo­git pois­lu­kien, blo­gien luke­mista aloit­te­le­van ensi­vai­ku­telma on var­maan­kin tyy­pil­li­sesti sel­lai­nen, kuin se oli itsel­läni: häm­men­nyk­sen sävyt­tämä. Koska yksit­täi­set kir­joi­tuk­set ovat yleensä aika lyhyitä, voi olla vai­kea päästä perille siitä, mikä sel­lai­sen mer­ki­tys on. Mer­ki­tys syn­tyy tie­tysti ajal­li­sesta jat­ku­mosta ja siitä, että niistä yksit­täin lyhyistä mer­kin­nöistä muo­dos­tuu ajan myötä kuva niitä tuot­ta­vasta ihmi­sestä. #

Vasta tuon kuvan muo­dos­tu­mi­sen myötä pys­tyy vähi­tel­len teke­mään sel­vää Pin­se­rin lis­tan tapai­sesta hal­lit­se­mat­to­masta infor­maa­tio­vyö­rystä; joi­den­kin teks­tien taus­talta löy­tyy tun­nis­tet­ta­via aja­tuk­sia ja tun­teita, osia itsestä, joi­den tun­nis­ta­mi­nen muissa tuot­taa halun palata näi­den ihmis­ten aja­tuk­sis­taan ja tun­teis­taan tuot­ta­mien kuvaus­ten pariin uudes­taan. #

Tämän mer­kin­täni ins­pi­raa­tiona oli Hil­li­tyn Kukon1 eili­sil­tai­nen poh­dis­kelu surusta: #

“Kipu tekee surul­li­seksi. Suru on mie­leni ilmen­ty­mänä entuu­des­taan lii­an­kin tuttu. Tun­teena suru kai­vaa esille kaikki van­hat­kin surut ja mur­heet.” #

Tämä on esi­merkki sel­lai­sesta mie­len­si­säl­lön kuvauk­sesta, jonka blo­giin vasta tutus­tuva hah­mot­taa eri tavalla kuin sitä ennen­kin luke­nut, joka tie­tää enem­män siitä, mil­lai­sessa kon­teks­tissa tämä tun­ne­tila on kir­joit­ta­jansa sisim­mässä. Pahim­massa tapauk­sessa aloit­te­lija ei kykene hah­mot­ta­maan vah­vasti hen­ki­lö­koh­taista teks­tiä ollen­kaan, ja siir­tyy tur­hau­tu­neena etsi­mään jotain muuta. Blo­gien maa­il­maan pereh­ty­mis­tään aloit­ta­van edessä kohoaa näin ollen kyn­nys, joka täy­tyy ylit­tää ennen kuin hän voi kokea ole­vansa maa­il­massa sisällä. Kyn­nyk­sen ylit­tä­mi­nen puo­les­taan vaa­tii tie­toista pon­nis­te­lua, ja pon­nis­te­luun moti­voi­tu­mi­nen voi olla vai­keaa, kun ei vielä itse ole koke­nut, mitä kyn­nyk­sen toi­sella puo­lella ole­mi­nen antaa. #

Tek­ni­sesti orien­toi­tu­neena ihmi­senä, hak­ke­rina, ajat­te­lin tätä tie­tysti heti kyn­nyk­sen havait­tuani: kuinka oli­sin voi­nut päästä sisälle tähän maa­il­maan hie­man hel­pom­min? Yksi kah­desta kek­si­mäs­täni mah­dol­li­sesta rat­kai­susta on, että blo­gien kirjo olisi niin laaja, että sii­hen kuu­luisi myös hel­pom­min sisäl­le­pääs­tä­viä jul­kai­suja. Huu­mori on ehkä yksi rat­kaisu; nyt jo ikävä kyllä edes­men­neeltä vai­kut­ta­van Moros­koo­pin semi­fik­tii­vi­seltä (so. todel­li­suu­desta ins­pi­raa­tionsa ammen­ta­valta fik­tiolta) kuu­los­tava anti on uskoak­seni sisäl­le­pääs­tä­vää jokai­sen mer­kin­nän osalta. Voi kui­ten­kin olla, että on maamme sen ver­ran pieni, ettei blo­gien kirjo kos­kaan kasva niin laa­jaksi, että kyn­nyk­sen kulma rat­kai­se­vasti loi­ve­nisi. Jon­kin ver­ran varaa sii­hen kui­ten­kin lie­nee toki vielä sen­tään. #

Toi­nen, edel­listä nopeam­min ja riip­pu­mat­to­mam­min toteu­tet­ta­vissa oleva apu­neuvo olisi Pin­se­rin lis­taa parem­min jao­teltu blo­gien sisäl­lys­luet­telo, jol­lai­sen hah­mo­tel­malta vuodatus.substanssi.netin kate­go­ria­va­likko vai­kut­taa. Täl­lai­sen kautta voisi koet­taa lähes­tyä kir­joit­ta­jien per­soo­nal­li­suuk­sia itselle lähei­sen aiheen avulla. #

Toi­saalta on kyllä sanot­tava, että yhtei­nen ini­ti­aa­tio­riitti, ras­kas ker­ta­pon­nis­tus ryh­mään pää­se­mi­sen edel­ly­tyk­senä on tie­tysti omi­aan lisää­mään nime­no­maan sitä ryh­män yhteen­kuu­lu­vai­suu­den­tun­netta, joka on osa tämän­kin suu­ren uus­hei­mon antia. #

Link­kejä läh­tee tänään joka suun­taan sii­hen mal­liin, että lie­nee kyseessä se päivä kuu­kau­desta kun erakko tulee met­säs­tään, hake­maan muu­ta­mia hei­mo­kon­tak­teja joi­den voi­malla jak­saa jäl­leen seu­raa­van kuu­kau­den eris­täy­tyä. Tänään on hyvä...

Maa­nan­taina menin Gigant­tiin kun ne edel­lis­vii­kon leh­dessä mai­nos­ti­vat halpa-DVD:itä ja jou­kossa oli pari jespliistahtoo-elokuvaa. Ei niillä niitä ollut, myyjä sanoi että tule­vat ilta­päi­vällä. Kävin ilta­päi­vällä uudes­taan. Ei ollut vie­lä­kään. Oli sen sijaan kyltti, että niitä tulee huo­menna (eli tiis­taina) ja pahoit­te­lut. #

Jos­tain syystä tun­tuu, että aina­kin Jyväs­ky­län Gigan­tin ovessa on joka kerta siellä käy­dessä pahoit­te­lu­ju­liste mil­loin mis­tä­kin käm­mistä. Maa­nan­taina siellä oli jo sen­tään se Medio­nin läp­päri, jota ne mai­nos­ti­vat kaksi viik­koa sit­ten, ja jota kävin siellä viime vii­kolla kat­so­massa kah­desti, eikä sitä ollut. Tiis­taina soi­tin nii­den nume­roon josta ajau­duin jon­kin keskus-Gigantin nei­dille, jolla kui­ten­kin oli onneksi myös pai­kal­lis­liik­keen tie­dot, jotka ker­toi­vat, ettei niitä elo­ku­via vie­lä­kään ollut. Eilen (kes­ki­viik­kona) menin sinne sit­ten siinä uskossa, että kai ne jo nyt sinne oli­vat ehti­neet. #

Eivät olleet. #

Sain sen­tään jo ystä­väl­li­seltä myy­jä­miek­ko­selta seli­tyk­sen­ta­pai­sen, eli kyseessä oli mark­ki­noin­tio­sas­ton kämmi (tai “infor­maat­tio­kat­kos” kuten hän sitä kodi­ne­lekt­ro­niik­ka­myy­jän slan­gilla nimitti), ja lupauk­sen siitä, että sen päi­vän aikana ne tuli­si­vat kun ne eilen oli­vat Hel­sin­gistä läh­te­neet. Sanoi käy­vänsä tuon tuos­ta­kin tar­kis­ta­massa, joko oli­si­vat tul­leet. #

Tek­no­maagi eli maas­ton­vih­reä velho #

Niinpä pää­tin haas­kata aikaani Sep­pä­lässä (joka on hämää­väs­ti­ni­metty kauppa-alue). Ale­hal­pa­texistä eli sääs­tö­hal­lista eli mont­tu­kuo­pasta löy­sin hir­vi­lii­vin, mikä on tar­peen, jotta ei tule ammu­tuksi vahin­gossa nyt kun kausi on alka­nut. Sieltä menin Hes­bur­ge­riin ja met­säs­tin kana-aterian (minusta ne kana­pu­ri­lai­set on hyviä). #

Sit­ten käväi­sin taas Gigan­tissa, eikä elo­ku­via vie­lä­kään ollut. Joku jätkä siellä oli jo menet­tä­nyt her­monsa ja urputti tälle mukava miek­ko­nen -myy­jälle tästä että kun luva­taan eikä niitä kuulu. Vitut­taa se minua­kin, mutta olen kui­ten­kin sitä mieltä, että syy­tön se myyjä sii­hen on, eikä se sille juuri mitään voi jos tilanne on kui­ten­kin jo todettu ja sille kaikki voi­tava tehty. “En minä sulle elo­ku­vaksi voi muut­tua” sanoisi äiti tuolla tavalla kiu­kut­te­le­valle peni­kalle. Toki­han sillä se vai­ku­tus on, että myy­jät puo­les­taan sit­ten vit­tui­le­vat edel­leen niille, jotka näistä asioista vas­taa­vat ja sitä kautta se epä­suo­rasti vai­kut­taa asioi­den para­ne­mi­seen, mutta siinä tar­koi­tuk­sessa välit­tö­mästi lähel­lään ole­van ihmi­sen nis­kaan pas­kaa kaa­ta­maan kye­täk­seen pitää minun mie­les­täni hen­ki­lön olla jol­la­kin tavalla vähin­tään­kin lie­västi psy­ko­paat­ti­nen, eli toden­nä­köi­sesti tämä­kin jätkä oli vain sar­jas­samme niitä, jotka tun­ne­taan ylei­sem­min nimellä mul­kvist. #

Jat­koin näin ollen ajan­tap­poa käve­le­mällä Sep­pä­län pökö­pe­rälle raken­net­tuun mega­lo­maa­ni­seen City­mar­ke­tiin, jossa huo­ma­sin, että minulla ei ole viit­tä­kym­mentä sent­tiä lait­taa säi­ly­tys­lo­ke­roon. Niinpä menin vie­ressä ollee­seen pik­kui­seen Arnoldin-pullapuotiin, jossa ystä­väl­li­nen new age -höp­pä­nän näköi­nen nai­nen sai minut hyvälle tuu­lelle ja antoi myös minulle vii­den­kym­me­nen sen­tin yli­mää­räistä kort­ti­mak­sua vas­taan sen tar­vit­se­mani koli­kon. Mon­ta­ko­han suklaa­sy­dän­do­nit­sia sitä voisi syödä yhtä mit­taa jos saisi niitä rajat­to­masti? #

Sain näin ollen kas­sini sinne loke­roon, ja käväi­sin vielä siinä vie­rei­sessä asiakas-wc:ssä, jonka olin aiem­min huo­man­nut ilok­seni maksuttomaksi.On muu­ten aika vei­keä koke­mus käyt­tää piso­aa­ria, jonka vie­ressä oleva seinä on puo­lit­tain läpi­nä­ky­vää val­koista muo­via, jonka toi­sella puo­lella on val­ta­van tava­ra­ta­lon park­ki­paikka ja pal­jon ihmi­siä. Kerta toi­sensa jäl­keen tämän Sep­pä­län uuden muh­kean City­mar­ke­tin viih­deo­sas­ton vali­koi­mat tuot­ta­vat minulle pet­ty­myk­sen. Tosin on kyllä vai­kea sanoa, ovatko ne todel­li­suu­dessa yhtään sup­peam­mat kuin muu­al­la­kaan, vaan vain vai­kut­ta­vat kää­piö­mäi­siltä tava­ra­ta­lon muu­ten jär­jet­tö­mään kokoon suh­teu­tet­tuina. Joka tapauk­sessa pois­tuin sit­ten sieltä hyvin pian. #

Ja menin Gigant­tiin, jossa ei ollut vie­lä­kään tarjous-DVD:itä. #

Myy­jä­kin jo tunsi minut naa­masta. Se lupaili mulle, että sit­ten kun niitä tulee, niin ne elo­ku­vat ei lopu kes­ken. Jätin kui­ten­kin varauk­sen näistä halua­mis­tani, jotta ei tar­visi sen kanssa enää res­sata; kysyn­tää niille on tun­tu­nut sen ver­ran pal­jon siellä ole­van joka kerta kun nyt siellä olen käy­nyt. #

Nyt nii­den pitäisi siellä jo olla nou­det­ta­vissa. Pitäisi. #

Maa­nan­taina menin Gigant­tiin kun ne edel­lis­vii­kon leh­dessä mai­nos­ti­vat halpa-DVD:itä ja jou­kossa oli pari jespliistahtoo-elokuvaa. Ei niillä niitä ollut, myyjä sanoi että tule­vat ilta­päi­vällä. Kävin ilta­päi­vällä uudes­taan. Ei ollut vie­lä­kään. Oli...

Juma­lauta. Minä­hän kir­joi­tan sen ja minä­hän jul­kai­sen sen, etkä sinä, tie­to­ko­neen rak­kine sitä tule estä­mään. Minä kir­joi­tan sen, jul­kai­sen sen, ja jos vielä vas­tus­te­let, niin tutus­tu­tan sinut vii­den­nen ker­rok­sen g-voimien ihmeel­li­siin saloi­hin! #

Does that com­pute?! #

Juma­lauta. Minä­hän kir­joi­tan sen ja minä­hän jul­kai­sen sen, etkä sinä, tie­to­ko­neen rak­kine sitä tule estä­mään. Minä kir­joi­tan sen, jul­kai­sen sen, ja jos vielä vas­tus­te­let, niin tutus­tu­tan sinut vii­den­nen ker­rok­sen g-voimien...