Mistä lie sekin nyt tul­lut mie­leen, mutta pät­kähti vain tässä yhtenä iltana pää­häni psy­ko­lo­gi­nen seli­tys sille, miksi tämän het­ken tv-sarjojen nais­täh­det (esi­mer­kiksi Jes­sica Alba, Eliza Dushku ja myös var­hai­sem­pien aiko­jen SMG) ovat sen näköi­siä kuin ovat. Minun sil­mäs­säni nii… heille yhteistä on tie­tyn­lai­nen lap­sen­kas­voi­suus: isot sil­mät, tur­so­huu­let ja kir­kas, kor­kea otsa. #

Noh. Setäpä selit­tää. Se, että näi­den nai­sim­meis­ten kas­vot, eli pää, eli se, mitä on pään sisällä, on lap­sen, ja samaan aikaan var­talo on kui­ten­kin mitä ilmei­sim­min nai­sen, hei­jas­te­lee ihan ilmi­sel­västi sitä, mil­lai­seksi var­maan­kin koke­vat olonsa tei­ni­ty­töt, joista tie­tysti sitä tun­nol­li­sinta sar­ja­fa­ni­jouk­koa näille ohjel­mille hae­taan. #

Edel­lä­mai­ni­tulla nais­mal­lilla luo­daan siis vahva ali­ta­jui­nen pohja sar­jan san­ka­ri­taan samais­tu­mi­selle. #

Ei, en aio kat­soa otsi­kossa mai­nit­tua sar­jaa. Tar­vit­sin vain seli­tyk­sen tälle minua hir­vit­tä­välle kloo­nien esiin­mars­sille. Sille vas­ten­mie­li­sen kli­sei­sen romantikkorokki-streptokokki -taus­ta­hoi­lo­tuk­sen tren­dille en ole vielä kek­si­nyt seli­tystä. Some­body help me. #

Mistä lie sekin nyt tul­lut mie­leen, mutta pät­kähti vain tässä yhtenä iltana pää­häni psy­ko­lo­gi­nen seli­tys sille, miksi tämän het­ken tv-sarjojen nais­täh­det (esi­mer­kiksi Jes­sica Alba, Eliza Dushku ja myös var­hai­sem­pien aiko­jen...

Tänään olin taas Hyvä ihmi­nen, sillä hoi­din Asioita. Olen­non ker­toma pelot­tava esi­merk­ki­ta­paus eräästä nimel­tä­mai­nit­se­mat­to­masta Kelan asiak­kaasta sai minut ahdis­tu­maan, joten koe­tin ensin täyt­tää niitä lomak­keita itse. Mutta kun sieltä Kelan sivuilta pitäisi valita jokin seu­raa­vista: #

• Kun­tou­tus­raha #

• Kun­tou­tus­tuki #

• Kun­tou­tusa­vus­tus #

• Kun­tou­tus #

• Kun­tou­tus­vir­veli #

• Kun­tou­tus­jee­sus #

Niin se on hyvin vai­keaa, että mikä niistä pitää valita. No oikeesti mä vaan vähän juk­sa­sin, ei siellä kahta vii­meistä sen­tään ole. Mutta silti tää ottaa aikuis­ten vitusti mua pää­hän kun olen kui­ten­kin ihan koh­tuu sel­vä­jär­ki­nen nuo­ri­mies, niin en silti tajua että mikä on se lip­pu­lappu joka pitää täyt­tää. #

Ja sit­ten minä jo yhtä täy­tin­kin, vain huo­ma­tak­seni, ettei se se sit­ten­kään (kai) oikea ollut, joten siitä har­mis­tu­neena pää­tin käydä itse omassa per­soo­nas­sani pää­kal­lon­pai­kalla Kans-allis-elä-Kela-itoksessa tänään heti. Ja kävin­kin! #

Ja siellä minä pela­sin pientä filun­ki­pe­liä, kun sat­tu­malta löy­sin jon­kun siellä jo ennen minua sui­vaan­tu­neen jät­tä­män lapun, ja pää­sin sillä melko pian sisään kop­piin, kun minun oikealla vuo­ro­nu­me­rolla olisi pitä­nyt odot­taa var­maan valo­merk­kiin ja sul­ke­mi­sai­kaan asti. Toi­vot­ta­vasti vain joku mummu tai pappa näki tämän, jotta pää­sen leh­teen, mie­li­pi­de­pals­talle. #

Niin eikä minun edes lop­pu­jen lopuksi mitään lip­pu­lap­pua edes tar­vin­nut täyt­tää, kun se tämä kun­tou­tustuen (sitä se oli) jatko kuu­lemma hoi­tuu­kin ihan sillä lää­kä­rin niille jo lähet­tä­mällä todis­tuk­sella. #

Sit­ten minä tulin sieltä kotiin, ja söin taas jou­lu­ruo­kaa, jota ei tar­jon­nut kun­non väki vaan minä itse itsel­leni. Minä olen sem­moi­nen anti-joulu-ukko, että minua ei hait­taa enää vaikka syö­kin nyt jo jou­lu­ruo­kaa, vaik­kei ole vielä joulu lähes­kään. Mutta juo­vat­han ne jot­kut jou­lu­vii­naa­kin jo nyt. #

Ja sit­ten minä tulin vielä tänne omaan kop­pe­roon kir­jot­ta­maan tätä päi­vä­kir­jaa, vaikka mulla kadut­taa etten ole vie­lä­kään kir­joi­tel­lut vas­ta­kom­ment­teja tänä aamuna pos­ti­laa­tik­koon ropis­sei­siin kom­ment­tei­hin, vaikka on jo kulu­nut useita tun­teja. Se kadut­taa minua niin kovasti, että huo­ma­sin bus­sissa, että kuu­len siel­lä­kin sen itse­vi­ri­te­tyn pos­tin­saa­pu­mi­sää­nen joka mulla on käy­tössä. #

Tänään olin taas Hyvä ihmi­nen, sillä hoi­din Asioita. Olen­non ker­toma pelot­tava esi­merk­ki­ta­paus eräästä nimel­tä­mai­nit­se­mat­to­masta Kelan asiak­kaasta sai minut ahdis­tu­maan, joten koe­tin ensin täyt­tää niitä lomak­keita itse. Mutta kun sieltä Kelan...

 
(SING-A-POOR) Singalongers-kisan voit­ta­jan, Yanin ensim­mäi­nen kon­sertti päät­tyi skan­daa­lin­omai­sissa tun­nel­missa eili­sil­tana. Kon­sert­ti­pai­kalle kerään­ty­nyt yleisö pois­tui pai­kalta buu­aten ja vihel­täen sen jäl­keen, kun Yani oli esit­tä­nyt kier­tueoh­jel­mas­taan vasta osan ensim­mäistä kap­pa­letta, Blon­dien Heart of Glas­sia. #

Läh­tei­den mukaan Yani “lau­loi useita vai­keita nuot­teja ihan oikein”, eikä kap­pa­leen puo­leen väliin men­nessä ollut vielä unoh­ta­nut yhtään sanaa tai lau­la­nut vää­rän säkeis­tön sanoja, josta tuli hänen tava­ra­merk­kinsä Singalongers-kisan kuluessa. “Jopa ooh-ooh-huhuilu meni lähes koh­dal­leen!” #

“Olen niin pet­ty­nyt”, kuvaili tun­to­jaan eräs­kin 12-vuotias ihai­lija, jonka toi­veet nähdä suuri lah­ja­ton ido­linsa päät­tyi­vät eili­sil­tana kyy­ne­liin. #

Lau­laja itse pois­tui pai­kalta pian sen jäl­keen, kun kon­sertti jou­dut­tiin tapah­tu­neen joh­dosta kes­keyt­tä­mään, kom­men­toi­den asiaa ainoas­taan totea­malla, että “Once I had a love and it was a gas. Soon tur­ned out to be a pain in the ass.” #

  (SING-A-POOR) Singalongers-kisan voit­ta­jan, Yanin ensim­mäi­nen kon­sertti päät­tyi skan­daa­lin­omai­sissa tun­nel­missa eili­sil­tana. Kon­sert­ti­pai­kalle kerään­ty­nyt yleisö pois­tui pai­kalta buu­aten ja vihel­täen sen jäl­keen, kun Yani oli esit­tä­nyt kier­tueoh­jel­mas­taan vasta osan ensim­mäistä kap­pa­letta,...

Ennak­ko­luu­loi­nen osa perin­teis­ten käsi­tys­ten mukai­sista nais­puo­li­sista luki­joista: tässä teille kuvia hup­suista pik­kuo­tuk­sista. Avoi­mesti uusiin asioi­hin suh­tau­tu­vina itse­ään pitä­vät: seu­raa­vassa on tilai­suu­tenne tutus­tua isoja hikoi­le­via mie­hiä mie­lel­lään kat­se­le­van mie­hen mie­leen. #

(Hmm. Kyl­läpä tuo kuu­losti epäi­lyt­tä­vältä, siis minun miel­ty­myk­sieni osalta.) #

Tämä on oma antini Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sesta alka­nee­seen showpaini-hehkutukseen. #

Kun aio­neja sit­ten kävimme koko per­heen voi­min Ruot­sissa, suku­lais­ten kau­pun­ki­ko­din kaapeli-tv:stä näkyi jo sil­loin Ame­ri­kan ihme­maasta kotoi­sin ole­vaa höm­pö­tystä, joka nykyi­sin show­pai­nin nimellä tun­ne­taan. Muis­tan, kuinka sitä sil­loin, pie­nenä, kat­seli hiu­kan epä­us­koi­sena ja häm­men­ty­neenä, kun ei kyen­nyt pää­se­mään sel­vyy­teen siitä, oli­vatko isot mie­het tosis­saan, kun huusi­vat toi­sil­leen ja her­ja­si­vat toi­si­aan naa­mat punai­sena, ja lopulta rupe­si­vat aina läp­si­mään, töni­mään ja mät­ki­mään, ja ympä­rillä oli yleisö, joka hur­rasi tälle tou­hulle. #

Jotain epäi­lyt­tä­vää siinä oli. #

Niin myös­kin van­hem­pien mie­lestä, jotka eivät olleet ihan var­moja siitä, oliko tämä nyt oikein lap­sille sopi­vaa ohjel­maa. Nykyi­sin ollaan sitä mieltä, että ei ole, ja siksi nämä ohjel­mat (RAW ja Smack­down!) on sysätty myö­häi­sim­pään myö­häi­sil­taan, jol­loin las­ten tulisi aina­kin teo­riassa olla nuk­ku­massa. Ilmei­sesti meitä pik­ku­vel­jen kanssa ei kui­ten­kaan aivan ehdot­to­masti kiel­letty kat­so­masta, koska minulla on vie­lä­kin aika sel­viä muis­ti­ku­via ohjel­masta. Lisäksi sen jäl­keen meillä oli pit­kän aikaa tapana leik­kiä “pai­nia” kotona pat­joilla. Suun­soi­ton jätimme muis­taak­seni pois, sen sijaan mah­ti­pon­ti­set pai­ni­jan esit­te­lyt kuu­lui­vat asi­aan. #

Pala­sin tämän lajin pariin pari vuotta sit­ten, kun sivis­tys oli ehti­nyt jo Suo­meen­kin, ja minulla oli oma kaapeli-tv. Täy­tyy tun­nus­taa, että aluksi minulle tuotti hiu­kan vai­keuk­sia pääs­tää irti lap­suu­den­ku­vi­tel­mis­tani, enkä ollut vie­lä­kään ihan varma siitä, missä koh­dassa show’ta näyt­tely lop­pui ja urheilu alkoi, ja päin vas­toin. Itse asiassa minua kiin­nos­taisi vie­lä­kin tie­tää, kuinka pit­kälti otte­lui­den koreo­gra­fia on etu­kä­teen suun­ni­teltu, ja kuinka pal­jon niissä on impro­vi­soin­tia, etu­kä­teen har­joi­tel­tu­jen liik­kei­den (isku­jen anta­mi­sen ja nii­den vas­taa­not­ta­mi­sen) sovel­ta­mista. #

Nykyi­sin jo sen­tään ymmär­rän sen, ettei­vät esi­mer­kiksi Eddie Guer­rero ja John Brads­haw Lay­field oikeastiEi, en suostu käyt­tä­mään sitä memeet­tistä ver­siota tuosta ilmai­susta. vihaa ja hal­veksu toi­si­aan, vaikka show’ssa anne­taan kai­killa mah­dol­li­silla tavoilla ymmär­tää, että niin on. #

Nykyi­sin ymmär­rän, että kun joku show’ssa louk­kaan­tuu niin, että “ensi­hoi­ta­jat” jou­du­taan kut­su­maan pai­kalle, kukaan ei oikeasti ole louk­kaan­tu­nut. #

Aluksi minusta oli jär­jet­tö­män koo­mista, miten ilmei­sen kär­jis­tet­tyjä ohjel­mien vakio­hah­mot oli­vat. Koko kaarti tun­tui ole­van kuin paro­di­nen läpi­leik­kaus ste­reo­tyyp­pi­sistä ame­rik­ka­lai­sista. Oli puna­nis­kaa, kuumakalle-latinoa, hip­hop­pa­ria ja niin edel­leen. Myö­hem­pien aiko­jen pyhiä huip­puja tässä suh­teessa minusta ovat psy­ko­paatti, ökyri­kas kei­kari ja kehi­tys­vam­mai­nen. #

On ollut hauska huo­mata, miten olen vähi­tel­len upon­nut illuusioon. Esi­mer­kiksi siinä, missä esi­mer­kiksi Cenan rap-staran elkeet oli­vat aluksi jär­kyt­tä­vän koo­mi­sia1, nykyi­sin ne mene­vät minuun ihan täy­destä, kun ohjel­maa kat­soo. #

Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että tehok­kain mah­dol­li­nen Bus­hin vas­tai­nen kam­panja ennen viime pre­si­den­tin­vaa­leja USA:ssa käy­tiin nime­no­maan WWE:n taholta, kun JBL tuo­tiin mukaan ohjel­maan ja hänet jär­jes­tet­tiin tois­tu­vasti näyt­tä­mään koros­te­tun yli­mie­li­seltä, rasis­ti­selta ja pel­ku­rilta. #

Mikä tässä ros­kassa sit­ten oikein kieh­too? #

Minusta seli­tys on hiu­kan saman­lai­nen kuin saip­pua­sar­jo­jen suo­sion takana. Show­paini on ihmis­suh­de­draa­maa mie­hi­sillä sään­nöillä. Tässä maa­il­massa ei lir­kut­te­lija pär­jää, vaan voima, lojaa­lius ja äly jyl­lää­vät. Vii­meistä en edes vai­vaudu selit­tä­mään. Sen, mitä sillä tässä yhtey­dessä tar­koi­tan, käsit­tää kyllä, kun kat­soo sitä tou­hua jon­kin aikaa.2 Ja jon­kin aikaa kat­sot­tu­aan, sitä jo huo­maa­kin ole­vansa juo­ni­ku­vioi­den kou­kussa. #

Ennak­ko­luu­loi­nen osa perin­teis­ten käsi­tys­ten mukai­sista nais­puo­li­sista luki­joista: tässä teille kuvia hup­suista pik­kuo­tuk­sista. Avoi­mesti uusiin asioi­hin suh­tau­tu­vina itse­ään pitä­vät: seu­raa­vassa on tilai­suu­tenne tutus­tua isoja hikoi­le­via mie­hiä mie­lel­lään kat­se­le­van mie­hen mie­leen. # (Hmm....