Lyhyt vas­taus: Tri­nity. Hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina. Vielä hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina oli täy­sin pääl­le­lii­mattu ja turha kuvio jo ykkös­osassa, joka sitä lukuu­not­ta­matta oli mai­nio. Jos­tain kes­ki­ver­toa älyk­kääm­män­kin ihmi­sen jär­jellä käsit­tä­mät­tö­mästä syystä juuri tästä tur­hasta sivu­juo­nesta pää­tet­tiin tehdä jatko-osien kan­tava teema. Kan­tava teema, hel­vetti! Pas­kasta sivu­juo­nesta.
Mitä olisi voitu tehdä? Kaik­kein paras vaih­toehto olisi tie­tysti ollut, että koko puu-ukko-Trinityn piu­hat olisi Cyp­he­rin toi­mesta kis­kottu irti samalla kun Switc­hin ja Apocin­kin (jotka sivu­men­nen sanot­tuna molem­mat oli­vat munak­kaam­pia hah­moja kuin Tri­nity ker­taa­kaan koko elo­ku­vassa). Sitä myö­ten mitään rak­kaus­ta­ri­naa ei olisi kos­kaan tul­lut­kaan.
On kui­ten­kin toi­nen­kin vaih­toehto. Se, että Tri­ni­tyn ja Neon suh­detta olisi seu­rattu rehel­li­sesti ja siitä olisi tehty rea­lis­ti­nen ja uskot­tava. Esi­mer­kiksi tähän tapaan:
Cyp­her, joka tässä ver­siossa on koko nimel­tään Cymeikka-Cypher, tulee lai­vaan vasta myö­hem­mässä vai­heessa, sillä välin kun Neo nahis­te­lee agentti Smit­hin ja kump­pa­nei­den kanssa Mat­rixissa. Cymeikka-Cypher vie­koit­te­lee Tri­ni­tyn ja vie tämän omalle lai­val­leen ja kyt­kee itsensä tämän kanssa Mat­rixiin.
Neo tulee takai­sin ja huo­mat­tu­aan, että Tri­nity on men­nyt Cymeikka-Cypherin mukaan, läh­tee näi­den perään, usko­matta Mousen ja kump­pa­nei­den vakuut­te­luita, että Tri­nity lähti omasta tah­dos­taan. Neo tulee Cymeikka-Cypherin lai­valle ja kyt­key­tyy hän­kin Mat­rixiin. Mat­rixissa hän iskee vir­tu­aa­li­sella kung-fu-iskulla Cymeikka-Cypherin pään halki kah­deksi hoh­ta­van­vih­reäksi pala­seksi ja vie Tri­ni­tyn takai­sin.
Sit­ten käy ilmi, että Tri­nity odot­taa­kin Cymeikka-Cypherin lasta. Tämä herät­tää när­käs­tystä, kun­nes Neo uskou­tuu Morp­heuk­selle, joka muti­see mus­tien aurin­ko­la­sien takaa, että “vaikka keho ei voi elää ilman mieltä, mieli voi tehdä mel­koi­sia temp­puja keholle ilman sen apua”, joten Neo voi usko­tella itsel­leen, että kyseessä on ns. neit­seel­li­nen ras­kaus (lisää raa­ma­tul­li­sia ainek­sia juo­neen).
Mus­ta­suk­kai­set kuvi­tel­mat vie­vät kui­ten­kin Neosta voi­ton niin, että lopulta hän tiuk­kaa Tri­ni­tyltä: “Itsekö Mat­rixi­hin juok­sit?” eikä petturi-Trinity voi muuta kuin myön­tää. Tämän myötä Neo ajau­tuu hen­ki­sesti tilaan, jota lää­ke­tie­teessä kut­su­taan psy­koo­siksi, ja syök­syy suin päin Mat­rixiin kai­kista varoi­tuk­sista huo­li­matta, pää­tyen tol­kut­to­man hek­ti­seen ja kat­so­jan syket­tä­nos­ta­vaan jouk­ko­tap­pe­luun val­ta­van agentti Smith -kloo­ni­lau­man kanssa ja katoaa lopulta mie­let­tö­mään, vih­re­ään ja sähi­se­vään Matrixin-reikään.
The End. #

Lyhyt vas­taus: Tri­nity. Hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina. Vielä hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina oli täy­sin pääl­le­lii­mattu ja turha kuvio jo ykkös­osassa, joka sitä lukuu­not­ta­matta oli...

Te, jotka menette päis­sänne sytyt­tä­mään niitä raket­teja tänä uutena vuo­tena: toi­vot­ta­vasti olette osta­neet mah­dol­li­sim­man ison pom­min, niin että mene­tätte paitsi näkönne ja sor­menne, myös muu­ta­man ham­paan ja var­paan­kin siinä samalla. Ampu­kaa joku­nen raketti myös niitä kave­rei­tanne päin, jotka nekin ovat umpi­tun­ne­lissa kah­teen­toista men­nessä. Lähet­tä­kää sit­ten ensi vuonna aikaan­saan­nok­sis­tanne kuvia minulle, niin jul­kai­sen ne täällä ja voi­daan kaikki yhdessä nau­raa sille, kuinka usko­mat­to­man tyh­miä olitte! Koska eikös se ole­kin se idea siinä, että saa olla tyhmä ja tehdä tyh­myyk­siä? Eikös se ole se, mikä siinä on haus­kaa? No niin, sitä­hän se minä­kin!
Mutta vaa­ran­ta­kaapa yksi­kään lapsi, juma­lauta, niin minä tulen ja ammun rake­tilla teitä perä­rei­kään! Ja siitä ei tule edes haus­koja kuvia, sano­kaa minun, koke­neen Inter­ne­tin kävi­jän, niin sano­neen. #

Te, jotka menette päis­sänne sytyt­tä­mään niitä raket­teja tänä uutena vuo­tena: toi­vot­ta­vasti olette osta­neet mah­dol­li­sim­man ison pom­min, niin että mene­tätte paitsi näkönne ja sor­menne, myös muu­ta­man ham­paan ja var­paan­kin siinä samalla....

Kovan lain etsivä Lenny Briscoen hah­mona tuttu Orbach meneh­tyi etu­rau­has­syö­pään. Tosi paha mene­tys sar­jalle. Len­nyn aina yhtä pure­vaa sar­kas­mia tulee kyllä ikävä. Kii­tos tie­dosta Chris­ti­nalle. #

Kovan lain etsivä Lenny Briscoen hah­mona tuttu Orbach meneh­tyi etu­rau­has­syö­pään. Tosi paha mene­tys sar­jalle. Len­nyn aina yhtä pure­vaa sar­kas­mia tulee kyllä ikävä. Kii­tos tie­dosta Chris­ti­nalle. #

Kau­punki ei kuu­lemma ammu tääl­lä­kään, mikä on minusta oikein, mutta yksi­tyi­set ampu­vat jo nyt. Hätäi­sim­mät ampui­vat jo tiistai-iltana. Mul­lapa on juh­lan kun­niaksi pyyk­ki­vuoro, niin kuin oli jou­lu­aat­to­na­kin! #

Kau­punki ei kuu­lemma ammu tääl­lä­kään, mikä on minusta oikein, mutta yksi­tyi­set ampu­vat jo nyt. Hätäi­sim­mät ampui­vat jo tiistai-iltana. Mul­lapa on juh­lan kun­niaksi pyyk­ki­vuoro, niin kuin oli jou­lu­aat­to­na­kin! #

Pieni lämpö on kas­va­nut sen ver­ran suu­reksi, että ahdis­tuk­seni on jo huo­man­nut sen uhak­seen ja käy sen kimp­puun täy­sin voi­min. Eili­sil­tana jou­duin taas lopulta tur­vau­tu­maan rau­hoit­ta­viin lääk­kei­siin, kun epä­toivo, tuska, ja halu kadota alkoi­vat käydä yli­voi­mai­siksi. Minä en pidä niistä lääk­keistä. Ne teke­vät kyllä teh­tä­vänsä, joten­kin kai jar­rut­ta­malla aja­tuk­sia jotka puke­vat tun­teita loo­gi­siksi raken­teiksi, ja kun ei ole raken­teita, eivät ne tun­teet­kaan jaksa kauan palaa. Jos­kus jopa hymyi­lyt­tää vähän. #

Pääl­lim­mäi­senä niistä heräävä mie­li­kuva on kui­ten­kin peräi­sin tältä seu­raa­valta aamulta: tun­tuu siltä kuin pää­hän olisi pum­pattu heliu­mia tai jotain muuta kaa­sua, jonka vuoksi se ei oikein tahdo pysyä aloil­laan. Onpa­han silti samalla hyvä syy olla tur­vau­tu­matta nii­hin useam­min, kun riip­pu­vuus­vaara niis­sä­kin kai on. #

Toi­saalta tämä ahdis­tuk­sen nouse­mi­nen pin­taan juuri nyt joh­tuu tie­tysti siitä, että on taas tauko, enkä ole saa­nut pur­kaa sitä tera­piassa. Tosin tun­tuu kyllä sil­tä­kin, että nyt on pin­taan nous­sut niitä asioita, jotka oli­vat huku­tet­tuina, poh­jaan­pai­nu­neina vain vähän aikaa sit­ten niin tehok­kaasti, etten usko­nut nii­den sieltä vielä näin pian nouse­van.
Minun on puhut­tava niistä, puhut­tava elä­mäni vii­mei­sestä kol­mas­osasta siellä tauon jäl­keen. Sitä taval­laan tie­dus­tel­tiin­kin, tai syitä sille, miksi olen sitä, mitä olen, mutta minä aras­te­len Suh­teesta puhu­mista koska tun­tuu, että syi­den pitäisi olla niin pal­jon kau­kai­sem­pia niin kuin muil­la­kin. Minulla kui­ten­kaan ei vain kerta kaik­ki­aan ole muuta. Ahdis­ta­vim­mat muis­tot, joita minulla elä­mäs­täni on, ovat tuo­reita. #

Tämä mer­kintä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gissa. Uudel­leen­jul­kaisu mar­gi­naa­lissa tapah­tui 18. kesä­kuuta 2005 klo 15.47. #

Pieni lämpö on kas­va­nut sen ver­ran suu­reksi, että ahdis­tuk­seni on jo huo­man­nut sen uhak­seen ja käy sen kimp­puun täy­sin voi­min. Eili­sil­tana jou­duin taas lopulta tur­vau­tu­maan rau­hoit­ta­viin lääk­kei­siin, kun epä­toivo, tuska,...