Lyhyt vas­taus: Tri­nity. Hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina. Vielä hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina oli täy­sin pääl­le­lii­mattu ja turha kuvio jo ykkös­osassa, joka sitä lukuu­not­ta­matta oli mai­nio. Jos­tain kes­ki­ver­toa älyk­kääm­män­kin ihmi­sen jär­jellä käsit­tä­mät­tö­mästä syystä juuri tästä tur­hasta sivu­juo­nesta pää­tet­tiin tehdä jatko-osien kan­tava teema. Kan­tava teema, hel­vetti! Pas­kasta sivu­juo­nesta.
Mitä olisi voitu tehdä? Kaik­kein paras vaih­toehto olisi tie­tysti ollut, että koko puu-ukko-Trinityn piu­hat olisi Cyp­he­rin toi­mesta kis­kottu irti samalla kun Switc­hin ja Apocin­kin (jotka sivu­men­nen sanot­tuna molem­mat oli­vat munak­kaam­pia hah­moja kuin Tri­nity ker­taa­kaan koko elo­ku­vassa). Sitä myö­ten mitään rak­kaus­ta­ri­naa ei olisi kos­kaan tul­lut­kaan.
On kui­ten­kin toi­nen­kin vaih­toehto. Se, että Tri­ni­tyn ja Neon suh­detta olisi seu­rattu rehel­li­sesti ja siitä olisi tehty rea­lis­ti­nen ja uskot­tava. Esi­mer­kiksi tähän tapaan:
Cyp­her, joka tässä ver­siossa on koko nimel­tään Cymeikka-Cypher, tulee lai­vaan vasta myö­hem­mässä vai­heessa, sillä välin kun Neo nahis­te­lee agentti Smit­hin ja kump­pa­nei­den kanssa Mat­rixissa. Cymeikka-Cypher vie­koit­te­lee Tri­ni­tyn ja vie tämän omalle lai­val­leen ja kyt­kee itsensä tämän kanssa Mat­rixiin.
Neo tulee takai­sin ja huo­mat­tu­aan, että Tri­nity on men­nyt Cymeikka-Cypherin mukaan, läh­tee näi­den perään, usko­matta Mousen ja kump­pa­nei­den vakuut­te­luita, että Tri­nity lähti omasta tah­dos­taan. Neo tulee Cymeikka-Cypherin lai­valle ja kyt­key­tyy hän­kin Mat­rixiin. Mat­rixissa hän iskee vir­tu­aa­li­sella kung-fu-iskulla Cymeikka-Cypherin pään halki kah­deksi hoh­ta­van­vih­reäksi pala­seksi ja vie Tri­ni­tyn takai­sin.
Sit­ten käy ilmi, että Tri­nity odot­taa­kin Cymeikka-Cypherin lasta. Tämä herät­tää när­käs­tystä, kun­nes Neo uskou­tuu Morp­heuk­selle, joka muti­see mus­tien aurin­ko­la­sien takaa, että “vaikka keho ei voi elää ilman mieltä, mieli voi tehdä mel­koi­sia temp­puja keholle ilman sen apua”, joten Neo voi usko­tella itsel­leen, että kyseessä on ns. neit­seel­li­nen ras­kaus (lisää raa­ma­tul­li­sia ainek­sia juo­neen).
Mus­ta­suk­kai­set kuvi­tel­mat vie­vät kui­ten­kin Neosta voi­ton niin, että lopulta hän tiuk­kaa Tri­ni­tyltä: “Itsekö Mat­rixi­hin juok­sit?” eikä petturi-Trinity voi muuta kuin myön­tää. Tämän myötä Neo ajau­tuu hen­ki­sesti tilaan, jota lää­ke­tie­teessä kut­su­taan psy­koo­siksi, ja syök­syy suin päin Mat­rixiin kai­kista varoi­tuk­sista huo­li­matta, pää­tyen tol­kut­to­man hek­ti­seen ja kat­so­jan syket­tä­nos­ta­vaan jouk­ko­tap­pe­luun val­ta­van agentti Smith -kloo­ni­lau­man kanssa ja katoaa lopulta mie­let­tö­mään, vih­re­ään ja sähi­se­vään Matrixin-reikään.
The End. #

Lyhyt vas­taus: Tri­nity. Hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina. Vielä hie­man pitempi vas­taus: Neon ja Tri­ni­tyn rak­kaus­ta­rina oli täy­sin pääl­le­lii­mattu ja turha kuvio jo ykkös­osassa, joka sitä lukuu­not­ta­matta oli...