marginaali


 

Sukupuolirelativismi ja absoluuttinen relativismi, eli, Moderni noitavaino, eli, Herra Höglund sukupuolikoperniikan ihmemaassa

#938. Maanantai, 31. tammikuuta 2005 klo 17.08.13, kirjoittanut Jani. 15 kommenttia.

Ker­ronpa teille jotain omasta ajat­te­lus­tani. Ker­to­muk­seni voi pai­koin olla hie­man ras­kas­sou­tui­nen, sillä sel­laista on ajat­te­lu­ni­kin. Mutta aihe on kui­ten­kin aina yhtä ajan­koh­tai­nen “Panu Höglund vas­taan nais­su­ku­puoli”, joten eikö­hän mie­len­kiin­tonne ole taattu. #

Kuten tun­net­tua, Maa kier­tää Aurin­koa eikä Aurinko Maata, niin kuin vielä ennen koper­ni­kaa­nista val­lan­ku­mousta ylei­sesti uskot­tiin. Inhi­mil­li­sen tie­toi­suu­den jat­ku­mossa tämä val­lan­ku­mous oli vain yksi välie­tappi mat­kalla, joka on vähi­tel­len siir­tä­nyt ihmi­sen yhä kau­em­maksi paitsi maa­il­man­kaik­keu­den, myös koko itse­ku­kai­sen­kin pään­si­säi­sen maa­il­man kes­ki­pis­teestä. Vii­mei­sim­mät, vas­taa­valla tavalla dra­maat­ti­set, minän sijain­tia kos­ke­vat val­lan­ku­mouk­set lie­ne­vät ihmi­sen sysää­mi­nen pois eri­tyis­a­se­mas­taan mui­den lajien jou­kossa (Darwin), ja rotu­jen tai parem­min­kin sanot­tuna kult­tuu­rien kes­ki­näi­sen parem­muusa­jat­te­lun hor­ju­mi­nen — kult­tuu­ri­re­la­ti­vis­min kal­tai­nen ajat­telu lie­nyt 1800-luvun ihmi­sille yhtä vie­ras kuin aurin­ko­kes­ki­nen ajat­telu oli 1400-luvun ihmi­sille. #

Nämä val­lan­ku­mouk­set ovat yhä vie­lä­kin osit­tain käyn­nissä; var­sin­kin tie­tysti ihan rehel­li­sesti Raa­ma­tusta maa­il­man­ku­vansa ammen­ta­vat, mutta myös tie­dos­ta­mat­taan vuo­si­sa­toja van­ho­jen kir­kol­lis­ten oppien saas­tut­ta­malla tavalla ihmis­kes­kei­sesti ajat­te­le­vat mas­sat vie­ras­ta­vat yhä vie­lä­kin suurta osaa darwi­nis­min seu­rauk­sista ajat­te­lulle ja omille pint­ty­neille moraa­li­kä­si­tyk­sil­leen, vaikka nimel­li­sesti tun­nus­ta­vat­kin “usko­vansa evo­luu­tioon”. Rasismi ja sen vii­mei­sim­pänä irvok­kaana jäl­ke­läi­senä kult­tuu­ri­ra­sismi eivät tun­ne­tusti ole lähel­lä­kään kuo­le­maa, vaikka juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­hon muis­te­lun yhtey­dessä kan­sat aina kovasti kes­ke­nään toi­si­aan sel­kään taput­te­le­vat­kin. #

Vaikka edel­li­set val­lan­ku­mouk­set­kaan eivät vielä ole lähel­lä­kään lop­pu­aan, uudet kol­kut­ta­vat jo ovella. Seu­raava abso­luut­ti­nen näkö­kulma, jonka tuho on jo alka­nut, on suku­puo­liab­so­luut­ti­nen näkö­kulma. Tässä vas­tak­kain ovat vanha kou­lu­kunta, jonka mies­puo­lista vari­aa­tiota Panun mie­li­pi­teet edus­ta­vat, ja tuo­reem­paa ilmiötä, nais­puo­lista vari­aa­tiota vaik­kapa nyt Turis­tin turina (6.5.2007 17:34: Turisti kir­joit­taa nykyi­sin toi­saalla). Vaikka siis myös jäl­kim­mäi­nen edus­taa­kin yhä van­haa kou­lu­kun­taa, jossa maa­il­maa kat­so­taan siten, että oma suku­puoli on sen kes­ki­pis­teessä ja abso­luut­ti­nen koor­di­naa­tisto sijoi­tettu sitä nol­la­pis­teenä käyt­täen, sen kär­jis­te­tyim­pien muo­to­jen vähit­täi­nen ilmaan­tu­mi­nen näyt­tä­mölle ei kui­ten­kaan näh­däk­seni ole vain sovi­nis­ti­sen tai pat­riar­kaa­li­sen näkö­kul­man, vaan koko suku­puo­li­nä­kö­kul­man abso­luut­ti­suu­den tuhon airuet. #

Näi­den val­lan­ku­mous­ten kes­ki­näi­nen, kro­no­lo­gi­nen jär­jes­tys voi äkki­sel­tään tun­tua yllät­tä­vältä, sillä ne tun­tu­vat tule­van kau­kaa ihmi­sen ulko­puo­lelta yhä lähem­mäksi: ulkoa­va­ruu­den ilmiöistä aurin­ko­kun­nan ja biosfää­rin raken­teen kautta kan­so­jen ja edel­leen yksit­täis­ten ihmis­ten kes­ki­näi­siin suh­tei­siin, kun tekisi var­masti sen sijaan mieli olet­taa, että ihmi­sen poh­dis­kelu ete­nisi juuri ilmiön itsensä tavoin oman navan lähi­maas­toa läh­tö­koh­ta­naan käyt­täen ja vain vähi­tel­len siitä etään­tyen. Oma napa on kyl­lä­kin syy, mutta se onkin syy päin­vas­tai­selle ilmiölle, sillä itsensä siir­tä­mi­nen yhä kau­em­maksi oman maa­il­man kes­ki­pis­teestä vai­kut­taa ole­van ihmi­selle äärim­mäi­sen tus­kal­lista. Niinpä ete­ne­mis­suunta onkin tus­kan mää­rän mää­räämä: olemme tul­leet vähi­ten omassa koke­mus­pii­rissä ole­vista ilmiöistä (ava­ruu­den ilmiöt), eli myös vähi­ten tus­kaa aiheut­ta­vista omasta eri­tyis­a­se­masta luo­pu­mi­sista kohti yhä lähem­pänä omaa itseämme ole­via ilmiöitä (omat ihmis­suh­teemme), eli samalla yhä vaa­ti­vam­pia ja kivul­loi­sia eri­tyis­a­se­masta luo­pu­mi­sia. #

Mitä siis on vielä edessä? Mitä näkö­kul­mia on vielä jäl­jellä tuhot­ta­viksi suku­puo­li­nä­kö­kul­man jäl­keen? Edel­li­nen hypo­teesi voi antaa vih­jeitä; tuhot­ta­via abso­luut­teja täy­tyy etsiä yhä lähem­pää ihmi­sen omaa koke­musta, yhä lähem­pää sitä, mitä ihmi­nen itse on, ja jonka hän kokee tie­tysti yhä vie­lä­kin ole­van kai­ken kes­ki­pis­teessä, ja jota hän ei siitä eri­tyis­a­se­mas­taan mis­sään tapauk­sessa haluaisi syr­jäyt­tää. Ehkä seu­raa­van val­lan­ku­mouk­sen tulok­sena on aito suhteellisuuden- ja tasa­ve­roi­suu­den­taju suh­teessa kans­saih­mi­siin, jotka koe­taan jo nyt mah­dol­li­sim­man pal­jon itsen kal­tai­siksi? #

Itse kui­ten­kin pidän koko tämän ilmiön vii­mei­sim­pänä hui­pen­tu­mana koko oman ajat­te­lun abso­luut­ti­suu­den hajoa­mista, kaik­kien oman pään sisäis­ten aja­tus­ten kes­ki­näistä suh­teel­lis­tu­mista; erään­laista ihmi­sen koke­muk­sel­lista post­mo­der­nis­mia, ja sii­hen sisäl­ty­vää tie­toi­suutta koke­muk­sen saman­lai­suu­desta myös toi­sen ihmi­sen mie­lessä (koska suhde kans­saih­mi­siin lie­nee jo sii­hen men­nessä muut­tu­nut sekin abso­luut­ti­sesta rela­tii­vi­seksi, sillä se lie­nee pel­käs­tään oman pään sisäi­siä suh­teita etääm­pänä ihmi­sen koke­muk­sessa omasta “kes­ki­pis­teestä”). #

Seu­raa­vaksi väi­tän, että minä ajat­te­len jo nyt tällä tavalla. #

Perus­te­len tätä sillä, että koko tämä koh­kaus, mikä joka kerta syn­tyy, kun Panu aloit­taa nais­vi­ha­mie­li­sen mat­ransa, jak­saa häm­mäs­tyt­tää minua joka kerta. Minusta Panu on yksin­ker­tai­sesti vää­rässä (ihan siinä missä Turis­ti­kin omassa viha­mer­kin­näs­sään), ja vie­läpä niin perin­poh­jai­sella ja ilmei­sellä tavalla, että en itse näe mitään syytä vetää her­neitä nenään hänen sanois­taan. Kui­ten­kin monet muut tun­tu­vat niin teke­vän, eikä minulla ole tälle mitään muuta seli­tystä kuin se, että he ahdis­tu­vat siitä, että nämä yksi­sil­mäi­set viha­mer­kin­nät sijoit­tu­vat sula­vasti Panun muu­toin niin terä­vien ja sel­västi pal­jon poh­dit­tu­jen ana­lyyt­tis­ten aja­tus­ten jouk­koon. #

Toi­sin sanoen, tämä lie­nee nyt sitä kuu­lui­saa ja pal­jon puhut­tua ruu­mis­mia. Eli asioita, jotka tule­vat Panun suusta tai näp­päi­mis­töltä kat­so­taan vain siltä kan­nalta, että ne nyt tule­vat nime­no­maan Panun suusta tai näp­päi­mis­töltä. Jos Panu puhuu pal­jon jär­ke­viä jut­tuja ja vähän pas­kaa siellä seassa, luki­jat ahdis­tu­vat, kun yhtäk­kiä hei­dän käsi­tyk­sensä Panusta onkin sisäi­sessä ris­ti­rii­dassa. Olisi pal­jon kivem­paa lukea Panun jut­tuja, jos ne oli­si­vat pel­käs­tään jär­ke­viä, tai jos ne edes oli­si­vat silk­kaa pas­kaa lai­dasta lukien, ne voisi aina­kin jät­tää omaan arvoonsa. Mutta ei. #

Sama ilmiö on havait­ta­vissa aina, kun krea­tio­nis­tit ja muut Raa­mat­tuun kir­jai­mel­li­sesti tai lähes kir­jai­mel­li­sesti usko­vat avaa­vat suunsa; jot­kut eivät yksin­ker­tai­sesti kestä sitä, että muu­toin ehkä hyvin­kin fiksu ihmi­nen voi olla niin ker­ta­kaik­ki­sen ja perin­poh­jai­sen vää­rässä, mitä tulee joi­hin­kin niin alkeel­li­siin asioi­hin kuin maa­il­man rakenne ja synty ja teks­tin luo­tet­ta­vuu­den arviointi, ja alka­vat väit­tää vas­taan, mikä on tie­tysti täy­sin hyö­dy­töntä, koska kysei­set ihmi­set ovat tuosta ajat­te­lu­mal­lis­taan löy­tä­neet for­maa­lin muo­toi­lun oman moraa­linsa perus­tana ole­valle uskolle “Juma­laan”, joten heillä on paras mah­dol­li­nen syy pitää kiinni näke­myk­sis­tään kyn­sin ja ham­pain: juuri se oman koke­muk­sen sisäi­nen eheys ja abso­luut­ti­suus. #

Jopa Panun viha­teks­tit­kin jakau­tu­vat minun mie­les­säni pala­siksi samalla tavalla kuin mie­li­pi­tei­densä koko kirjo: näistä nais­vi­ha­mie­li­sistä teks­ti­son­ta­ka­soista, joita pidän suu­rim­maksi osaksi ihan pelk­kinä irra­tio­naa­li­sina tun­teen­pur­kauk­sina, löy­tyy siel­tä­kin toi­si­naan joku aja­tus, jossa on perää, eikä minulla ole mitään ongel­maa sen hyväk­sy­mi­sessä, että näin on. Esi­merk­kinä vaik­kapa vii­mei­sim­mästä tämä nais­ten tapa käyt­tää naista tar­koit­ta­via sanoja hauk­ku­ma­sa­noina. Se on ihan totta, että sillä nai­set omalta osal­taan yllä­pi­tä­vät ajat­te­lua nais­ten huo­nom­muu­desta suh­teessa mie­hiin, kun taas se, että nai­silla ei tämän takia olisi “oikeutta kitistä mies­ten mac­hoa­sen­teista” on vää­rin. #

Se hyöty, jos jokin, näistä Panun ja Turis­tin tekos­ten kal­tai­sista teks­teistä on, että kal­tai­seni suku­puo­li­re­la­ti­visti ei ehkä kos­kaan tie­täisi ole­vansa, mitä on, jos näitä van­han pol­ven vas­ta­koh­tia ei lain­kaan olisi. #

Muok­kauk­set

  1. 6. 5. 2007 klo 17.27 Muu­tin koper­ni­kaa­ni­sesta val­lan­ku­mouk­sesta ja kult­tuu­ri­re­la­ti­vis­mista ker­to­vat lin­kit osoit­ta­maan Wiki­pe­di­aan. Muu­tin Turis­tin jut­tuun osoit­ta­neen, mädän­neen lin­kin osoit­ta­maan Inter­net Arc­hiven kopioon siitä. Lin­ki­tin Darwi­nin Wiki­pe­di­aan. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. #

Ker­ronpa teille jotain omasta ajat­te­lus­tani. Ker­to­muk­seni voi pai­koin olla hie­man ras­kas­sou­tui­nen, sillä sel­laista on ajat­te­lu­ni­kin. Mutta aihe on kui­ten­kin aina yhtä ajan­koh­tai­nen “Panu Höglund vas­taan nais­su­ku­puoli”, joten eikö­hän mie­len­kiin­tonne ole...

Avainsanat: sukupuoli

Blogilla täytyy olla kasvot

#937. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 17.59.02, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

 -C- sen sanoi. Tosin en tiedä, viit­ta­siko hän kon­kreet­ti­siin kas­vo­jen kuviin (joita me muu­ta­mat har­ras­tamme), mutta minulle blo­gaa­jan kas­vot voi­vat tulla ihan hyvin näky­viin myös­kin teks­tistä. Toi­saalta kon­kreet­ti­set­kin kas­vonsa pal­jas­ta­nut kir­joit­taja voi pitää todel­li­set kas­vonsa pii­lossa: teks­tissä ei ole tun­netta, rehel­li­syyttä, sydäntä. #

Ei kas­vo­jen pal­jas­ta­mi­sen esteenä ole myös­kään rajoit­tu­nut ilmai­su­kyky. Väi­tän, että ilmai­su­ky­vys­sään rajoit­tei­sin­kin ihmi­nen kyke­nee pal­jas­ta­maan itsensä, kas­vonsa teks­tis­sään. Sen alas­to­muu­den perässä minä täällä vael­lan. Var­min keino saada minut kiin­nos­tu­maan on tiukka pyr­ki­mys itsensä luo­taa­mi­seen. Siis pyr­ki­mys - onnis­tu­mi­sella, tavoit­tee­seen pää­se­mi­sellä tai sen saa­vut­ta­mat­to­muu­della ei niin­kään ole mer­ki­tystä minulle luki­jana (vaikka kir­joit­ta­jalle tie­tysti on). #

Toki oikein­kir­joit­ta­mi­sen alkeel­li­sim­mat sään­nöt täy­tyy hal­lita, eli pilk­ku­jen, pis­tei­den ja iso­jen kir­jain­ten käy­tössä olisi mukava nähdä aina­kin jon­ki­nas­teista sään­nön­mu­kai­suutta, ellei sit­ten kyseessä ole silkka tyy­li­keino. #

Huu­mori on hyvästä ja haus­kaa, mutta pelkkä huu­mori ei minulle riitä. Kun­nioi­tan kyllä muu­ta­mia nimel­tä­mai­nit­se­mat­to­mia, ja joku huu­mo­riplä­jäys mah­tuu vakio­lu­ke­mis­toon­kin, mutta ilman tiet­tyä pää­mää­rää, lin­jausta, sel­laista kuin uutis­ten paro­diointi on Leh­delle, on vakio­luet­ta­vieni jouk­koon pääsy kyllä kiven takana. Esi­mer­kiksi Vajaat… anteeksi, pii­ri­kunn­an­toi­mit­taja Väki­sin­tu­lon sur­rea­lis­ti­nen ote on minulle riit­tävä lin­jaus. Jon­kun toi­sen lin­ja­ton linja taas ei ole. #

Tästä syystä suh­teeni nyt­tem­min edes­men­nee­seen Moros­koop­piin­kin1 oli hiu­kan ris­ti­rii­tai­nen, sillä Moros­koo­pilla ei näh­däk­seni mitään lin­jaa ollut. Siitä huo­li­matta joten­kin kui­ten­kin uskoak­seni pys­tyin näke­mään myös Sey­mo­ren sisään, jon­kin­lai­sen minua vie­hät­tä­vän, traa­gi­sen hah­mon klo­vi­nin takana. Suh­teemme kehit­tyi kui­ten­kin pit­kän ajan kuluessa, ja vaati minulta aktii­vista tut­ki­muso­tetta, halua nähdä, mikä oli mies Moros­koo­pin takana. Sel­laista otetta minulla oli alku­jaan­kin hyvin vähän, nykyi­sin ei enää juuri lain­kaan, kun päi­vit­täi­nen huo­mio­ka­pa­si­teet­tini alkaa olla käy­tetty. #

Minä itse­hän olen var­maan­kin var­si­nai­nen anti­teesi kai­kelle tässä luet­te­le­mal­leni. Pyrin näen­näis­re­hel­li­syy­teen, epä­on­nis­tun sii­nä­kin ja sit­ten lopuksi peit­te­len epä­on­nis­tu­mi­seni jäl­kiä huu­mo­rilla. Huo­nolla. Mutta huu­mo­rilla. Mutta varast lai­na­tulla. #

Vaka­vasti puhuen, kyllä minä­kin pyrin rehel­li­syy­teen. Olen kui­ten­kin aivan älyt­tö­män heik­ko­lah­jai­nen, mitä tulee itseni näke­mi­seen. Minulla on suo­ras­taan sokea, kuuro ja tunn­o­ton piste siinä koh­taa, missä “minä” on; sinä, joka luet tämän, tie­dät var­masti, mil­lai­nen minä olen, miten minä toi­min, pal­jon parem­min kuin minä itse. #

Ala­viit­teet

  1. 1 Sit­tem­min Moros­kooppi teki paluun. ¶ #

Muok­kauk­set

  1. 18. 5. 2013 klo 23.12 15:03 Päi­vi­tin link­kejä. Lisä­sin mai­nin­nan Moros­koo­pin paluusta. Päi­vi­tin -C-:n nic­kin. #

 -C- sen sanoi. Tosin en tiedä, viit­ta­siko hän kon­kreet­ti­siin kas­vo­jen kuviin (joita me muu­ta­mat har­ras­tamme), mutta minulle blo­gaa­jan kas­vot voi­vat tulla ihan hyvin näky­viin myös­kin teks­tistä. Toi­saalta kon­kreet­ti­set­kin kas­vonsa pal­jas­ta­nut...

 

Mikä kreikkalainen jumalhahmo?

#936. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 15.50.46, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Death #

…Mors… #

Olet kuin Mors, kreik­ka­lai­nen kuo­le­man jumala. Ei niin paha, kuin miltä ehkä kuu­los­taa. Olet yksi­ne­läjä, pysyt­te­let omissa olois­sasi ja tuot ihmi­sille usein huo­noja uuti­sia. Olet itse­näi­nen, itse­varma - ja usein aika älykäs. Mutta pyrit eroon jou­koista ja teke­mään vain sen, mikä omasta mie­les­täsi on oikein. #

Quizilla: Which Of The Greek Gods Are You ? (via Jutta) (via Ugus; tulok­sen suo­men­nos omani) #

 # …Mors… # Olet kuin Mors, kreik­ka­lai­nen kuo­le­man jumala. Ei niin paha, kuin miltä ehkä kuu­los­taa. Olet yksi­ne­läjä, pysyt­te­let omissa olois­sasi ja tuot ihmi­sille usein huo­noja uuti­sia. Olet itse­näi­nen, itse­varma -...

 

Rangaistukset vanhaan hyvään aikaan

#934. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 11.33.24, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Voi­tiin myös käyt­tää »sym­bo­li­sia« kidu­tuk­sia, joissa ran­gais­tuk­sen muoto viit­tasi rikok­sen luon­tee­seen: juma­lan­pilk­kaa­jilta lei­kat­tiin kieli, siveet­tö­myy­teen syyl­lis­ty­neet pol­tet­tiin ja tapon suo­rit­ta­neilta kat­kais­tiin käsi.” #

Millä tavalla siveet­tö­myy­teen lii­tetty polt­to­ran­gais­tus viit­taa rikok­sen luon­tee­seen? Mer­kit­seekö läm­pöä­kin tar­koit­tava sana kii­maa muis­sa­kin kie­lissä samalla tavalla kuin englan­nin “heat” , vai onko englan­nin­kie­li­syys tässä läh­tö­koh­tai­nen ole­tus? Vai liit­tyykö polt­ta­mi­sen sym­bo­liikka hel­ve­tin­tu­leen, ja jos, niin miksi juuri siveet­tö­myy­destä ran­gais­tiin siten, eikä vaik­kapa juma­lan­pil­kasta? Eikö sillä logii­kalla, millä juma­lan­pilk­kaa­jalta kat­kais­tiin kieli ja tap­pa­jalta käsi, pitäisi siveet­tö­mältä sil­poa sukue­li­met? (Ja miksi sana ‘sym­bo­li­sia’ on lai­naus­mer­keissä?) #

Foucault on kyllä teks­tis­sään ajoit­tain ärsyt­tä­vän suur­piir­tei­nen, mutta näitä kuvauk­sia on kyllä silti ilo lukea. Ennen van­haan sitä sen­tään osat­tiin ran­kai­se­mi­sen jalo taito. #

“Cambraissa eräs pal­ve­li­ja­tar oli sur­man­nut emän­tänsä, ja hänet tuo­mit­tiin kul­je­tet­ta­vaksi kidu­tus­pai­kalle kär­ryissä, »joita käy­tet­tiin jät­tei­den kor­jaa­mi­seen kai­kista tien­ris­teyk­sistä«: tuolla pai­kalla oli »hir­si­puu, jonka juu­relle ase­te­taan se noja­tuoli, jossa hänen emän­tänsä de Laleu oli istu­nut hänen sur­ma­tes­saan tämän; kun hänet on sii­hen sijoi­tettu, pyö­veli leik­kaa hänen oikean kätensä ja heit­tää sen hänen sil­miensä edessä tuleen ja heti tämän jäl­keen iskee tuo­mit­tua nel­jästi samalla keit­tiö­veit­sellä, jolla tämä oli emän­tänsä sur­man­nut. Ensim­mäi­nen ja toi­nen näistä iskuista osu­vat hänen pää­hänsä, kol­mas vasem­paan käsi­var­teen ja nel­jäs rin­taan; tämän jäl­keen häntä hir­te­tään kau­lasta, kun­nes hän heit­tää hen­kensä, ja kah­den tun­nin päästä sen jäl­keen hänen kuol­lut ruu­miinsa irro­te­taan ja kaula kat­kais­taan samai­sen hir­si­puun juu­rella samalla korok­keella ja samalla keit­tiö­veit­sellä, jolla hän emän­tänsä sur­masi, ja sanottu pää ase­te­taan näyt­teille Cambrain por­tin ulko­puo­lelle Douai’hen joh­ta­van tien var­relle, ja hänen ruu­miinsa pan­naan säk­kiin ja hau­da­taan mai­ni­tun sei­pään vie­relle kym­me­nen jalan syvyy­teen.” #

Tie­ten­kin on ihan eri asia se, ansait­siko pal­ve­lija moi­sen ran­gais­tuk­sen emän­tänsä sur­masta. Saat­toi­han olla, että emäntä oli sur­ma­tuk­si­tu­le­mi­sensa ansain­nut, mutta sitä tarina ei kerro. #

Lähde: Mic­hel Foucault: Tark­kailla ja ran­gaista, s. 64, 65 #

“Voi­tiin myös käyt­tää »sym­bo­li­sia« kidu­tuk­sia, joissa ran­gais­tuk­sen muoto viit­tasi rikok­sen luon­tee­seen: juma­lan­pilk­kaa­jilta lei­kat­tiin kieli, siveet­tö­myy­teen syyl­lis­ty­neet pol­tet­tiin ja tapon suo­rit­ta­neilta kat­kais­tiin käsi.” # Millä tavalla siveet­tö­myy­teen lii­tetty polt­to­ran­gais­tus viit­taa rikok­sen luon­tee­seen?...

 

Lördaagia

#933. Lauantai, 29. tammikuuta 2005 klo 20.58.22, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Tupperin Kermanvatkotin Koska tänään väsyt­tää minua siinä, missä Ugus­ta­kin, enkä halua ruveta simosti papu­kai­jaksi, tyy­dyn vain totea­maan, että pal­jon on omia­kin aja­tuk­siani ilmai­se­via jut­tuja linkitettäviksi.

Niin kuin Tove­rin tyly teili läs­ki­lei­reille. Hear hear! #

Taikka Lopul­li­nen Totuus, sel­lai­sena kuin Sivusta sen meille ilmoitti. Tämän joh­dosta uskoni sii­hen, että Sivus­taa kir­joit­taa­kin Jumala sala­ni­mellä, vain vah­vis­tuu. #

Ja sit­ten vielä Meaa piti puf­fata parin­kin asian tii­moilta. Ensinnä siitä vat­kut­ti­mesta: minulla nyt on se! Ja sit­ten pai­non­var­tioin­nista: mikä ihme siinä on, että puo­len­toista lit­ran Pepsi Maxissa on ener­giaa 2,5 kcal per sata mil­li­lit­raa, mutta puo­len lit­ran pul­lossa ole­vassa Pepsi Maxis­sapa sitä onkin enää 1,3 kcal per samat sata mil­li­lit­raa? Lisä­täänkö sitä ener­giaa sii­hen puo­len­toista lit­ran pul­loon tuo­tan­to­vai­heessa vai liu­ke­neeko sitä siitä muo­vi­pul­losta sii­hen juo­maan? Vai ote­te­taanko sitä siitä puo­len lit­ran pul­loon lai­te­tusta Pepsi Maxista pois? Ja kuka oikein laih­dut­taa Pepsi Maxilla? Ja miksi ihmessä sitä pitäisi naut­tia sadan mil­lin annok­sina? Ja miksi ala­ker­ran naa­pu­rit hoi­laa­vat kuin huma­lai­set lauantai-iltana?

Koska tänään väsyt­tää minua siinä, missä Ugus­ta­kin, enkä halua ruveta simosti papu­kai­jaksi, tyy­dyn vain totea­maan, että pal­jon on omia­kin aja­tuk­siani ilmai­se­via jut­tuja linkitettäviksi. Niin kuin Tove­rin tyly teili läs­ki­lei­reille. Hear...

 
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
mummila »
  • Uutiset
  • Nuudelisoppa
  • Marginaali
  • Janin kommentit
  • Wiki
marginaali uses the ubudu theme. HTML5-powered by WordPress 3.5.1.
Creative Commons CC0 1.0 Universal License.
Tietosuojakäytäntö