Iäntä tai ei, samanha tuo tekköö
#1099. Torstai, 31. maaliskuuta 2005 klo 21.22.32, kirjoittanut Jani. 0
Kiehuu ja kihisee. Suunnalta jos toiseltakin on viime päivinä joutunut pommitetuksi samalla asialla, ja mikäpä olisikaan sen iloisempi tapa aloitella pitkän hiljaisuuden jälkeistä murinaa kuin se, että ruuttaan taas kaiken minussa heränneen vihan ulos tästä tuutista. #
Eilen jossain kotimaisen, nimeltämainitsemattoman tv-kanavan, jota ei seurata, koska sieltä tulee pääasiassa liigajääkiekkoa ja formuloita, ohjelmassa haastateltiin tekijänoikeusjärjestön äijää, joka taivasteli sitä, että ihmiset soittavat hänelle kysyäkseen, että onko se musiikin lataaminen Netistä nyt ihan oikeasti laillista. #
Sitten taas joku valopää heitti kommentilla. #
Sitten abel linkitti juttuun ostoskeskuksissa valokuvaamisesta, josta myös Karin palstalla keskusteltiin. #
Kuka arvaa, mikä näitä asioita yhdistää? #
Nämä ovat niitä tapauksia, jotka saavat minut toisinaan häpeämään suomalaisuuttani, ihmisyyttäni ja vihaamaan elämää. Tässä maailmassa ja varsinkin jostakin syystä tässä maassa erityisesti on ihmisiä, joista on hakattu sisu ulos niin, että jäljellä on enää pelkkä häntä koipien välissä armonpaloja uikuttaen kerjäävä rakkikoira. Tällaiset ihmiset lähtevät siitä oletuksesta, että kaikkeen, kaikkeen, mitä tekee, on pyydettävä lupa. #
Mutta kun se isi tai äiti tai setä tai eno tai täti, joka hakkasi (sanoilla tai nyrkeillä tai vyön solkipäällä), on nyt jo taakse jäänyttä elämää, ei siltä enää voi pyytää lupaa eikä nöyristellä sille, niin kenelle nöyristellään? Kaikille, joilla on vähänkään valtaa, tai jotka vähänkään kuvittelevat itsellään sitä olevan: opettajille, portsareille, poliisille, ostoskeskuksen vartijoille, mielikuvitusolennoille tai heidän maallisille edustajilleen. #
Eikä siinä mitään, jos se jäisikin siihen. Jos nämä säälittävät ali-ihmiset tulisivat koloistaan nöyristelemään, ja menisivät sitten takaisin piiloihinsa, voisi heidät jättää omiin oloihinsa. Mutta koskapa hekin ovat osa tätä biosfäärin kuonakerrosta nimeltä ihmisten sosiaalinen todellisuus, siinä missä muutkin, risteävät tiemme vääjäämättä. Ja silloin tapahtuu seuraavaa: kun luimisteleva piskiriepu näkee jonkun, joka ei olekaan valmis polvistumaan ja nuoleskelemaan Herra/Rouva Isoherra/-rouva Auktoriteetin hikisenkarvaista takapuolta, pakokauhunomaisessa reaktiossa sen niskakarvat nousevat pystyyn, se paljastaa hampaansa ja se hyökkää! #
Minä tunnistan saman, tiukasta (joskin meillä onneksi väkivallattomasta) kasvatuskurista johtuvan auktoriteettipelon itsessänikin. Mutta siis että joku voi olla henkisesti niin nujerrettu, että on valmis puolustamaan nujertajaansa sen uhkaajilta! Ei hyvä helvetti, kuinka alas sitä voi ihminen vajota! Koska minä vihaan ja häpeän omaa, pelkäävää puolta itsessäni, ainakin minulle on loogista vihata sen aiheuttajaa - siis auktoriteettia. Sinä päivänä, kun minä kuvaamallani, irrationaalisella tavalla hyökkään vallanpitäjää vastaan nousevan kanssakärsijän kimppuun, minut saa ampua. (Sen jälkeen siitä voi blogata lyhyesti.) #
Siihen asti, oli rakkikoira miten surkea ja kurja tahansa, niin jos sellainen iskee hampaansa minun kinttuuni, minä potkaisen ja lujaa, enkä tunne siitä mitään tunnontuskia. #
Tämä kansa on pelottavan lähellä entistä Neuvostoliittoa, enkä nyt puhu maantieteestä. Se, mikä minua pelottaa kaikkein eniten tässä tilanteessa on se, että jonain päivänä joku jossain päin tätä maata havahtuu tähän todellisuuteen, ja jos se joku on vallanpitäjä, meillä on hyvin pian käsissämme ihan oikea poliisivaltio, saatanan Pohjois-Korea Kakkonen nimeltä Suomi. Tämä siksi, että kaikki tässä maassa vain ynisevät lupaa saada olla olemassa ja hengittää ja kenties joskus jopa vähän jotakin syödä ja juoda ettei ihan vielä ole pakko kuolla jooko äiti ole kiltti älä tapa. #
Herätkää, perkele, vartiotorni palaa! #
Seuraava nyt on itsestäänselvyys, mutta kun toisaalta maailma on täynnä myöskin imbesillejä, ja nämä kaksi ryhmää tuntuvat myöskin leikkaavan toisiaan kohtuullisen muhevasti, niin teroitettakoon: tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitää mennä päätäpahkaa itsetarkoituksellisesti rikkomaan lakia, vaan sitä, että lähtökohtaisena oletuksena pitää olla, että minulla ja sinulla on oikeus olla, elää, tehdä ja toimia. Koska niin se on, halusit sitä tai et, ja vaikka et haluaisi, et kuitenkaan voi mitään sille, että minä olen, elän, teen ja toimin, ja jos sinä et pidä kiinni omasta oikeudestasi tehdä samoin, silloin sinä jäät häviölle. Valinta on sinun. #
