Artikkelin Iäntä tai ei, samanha tuo tekköö kommentit

Kirjoittaja: Jani

Jani — Tue, 05 Apr 2005 12:10:49 +0000

Carma.: Muikeaa! Olen kateellinen.

Kirjoittaja: Carmabal

Carmabal — Tue, 05 Apr 2005 12:07:55 +0000

Me olemme vaivaannuttava(ei siis vaivainen) vähemmistö tässä pelokkaitten ihmisten maailmassa, mutta meitä silti on. Sikiämme oudoista vanhemmista ja kasvamme kieroon tavoilla, joita on vaikea kuvitella, sillä meitä ei voi kasvattaa! Mikä yllätys.. hehhe. Mutta kuitenkin, on se vaan muikeaa olla tällainen

Kirjoittaja: Jani

Jani — Mon, 04 Apr 2005 11:31:10 +0000

Carma.: Kiitoksia. Osaatko muuten sanoa, mistä te tyystin auktoriteettipelottomat olette henkisesti siinneet? Oletteko saaneet vapaan tai peräti täysin kurittoman kasvatuksen vai onko sekin luonteenpiirre biologiaan ruuvattu?

Kirjoittaja: Carmabal

Carmabal — Mon, 04 Apr 2005 11:18:00 +0000

Onneksi, onneksi olen elänyt koko elämäni ilman että minulla olisi mitään auktoriteetteja. En usko niihin. Sanomatta selvää, että olen saanut oman osani muitten ihmisten pelkojen tsunamiaallosta. Vaan enpä silti mennyt mukana. Se on vaan voi voi, jos tahtoo anteeksi pyydellä olemassa oloaan. (tosin olen sitä tehnyt huumorilla joskus - hyi mua)
Oli kyllä perkeleen hyvä teksti enivei!

Kirjoittaja: Mikko Moilanen

Mikko Moilanen — Sun, 03 Apr 2005 08:42:15 +0000

Joo, ei blogien lukemista voi lopettaa. Menkööt kaikki muu, mutta blogeista en luovu :)

Kirjoittaja: Jani

Jani — Fri, 01 Apr 2005 15:26:51 +0000

Panu: Kertomuksesi havainnollistaa hyvin sitä, millaiselle ikäkaudelle, siis lapsenmielelle tuon kaltainen ajattelu on hyvin ominaista. Lapsen näennäisen järjetön paranoia on ainoastaan surullista, vähäisimmillään ehkä sen ohella myös hieman koomista.

Aikuisessa se kuitenkin aiheuttaa käyttäytymistä, jollaista minä en kerta kaikkiaan suvaitse. Lapsi ei toiminnassaan ole kovinkaan tehokas, eikä lapsen paranoian järjettömyyden paljastumiseen vaadita paljon, mutta aikuinen ihminen osaa jo naamioida toimintansa niin paljon paremmin (paitsi muilta, myös jopa itseltään), että jos sen taakse ei kykene näkemään, se aiheuttaa hyvin helposti tuskaa kohteelleen.

Kirjoittaja: Panu

Panu — Fri, 01 Apr 2005 14:22:29 +0000

“Tällaiset ihmiset lähtevät siitä oletuksesta, että kaikkeen, kaikkeen, mitä tekee, on pyydettävä lupa.”

Kun olin kolmentoista, isosiskoni rakensi puistoon lumiukon. Minä pelkäsin, että se oli laitonta. Pari viikkoa myöhemmin ovellemme ilmaantui poliisi tuomaan veljelleni kutsun oikeuteen, kun veljeni oli joutunut koulukaverinsa hakkaamaksi niin että hakkaaja oli joutunut oikeuteen pahoinpitelystä julkisella paikalla (yleinen syyttäjä ajoi asiaa, veljeni ei tarvinnut). Minä olin aivan varma, että nyt se poliisi tuli hakemaan isosiskon putkaan lumiukon rakentamisesta.

Kirjoittaja: Jani

Jani — Fri, 01 Apr 2005 08:56:53 +0000

exme: “tuo ihmisryhmä saa minut aina raivostumaan, siitäkin huolimatta, että heitä pitäisi lähinnä auttaa pääsemään irti peloistaan.” Sen pelon hävittäminen olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta se tuntuu kyllä täysin utopistiselta, ja jos sen tapahtumista jää odottelemaan, tulee käytännössä vain itse siinä toisen pelon ehdoilla eläneeksi oman elämänsä pitäen kynttiläänsä vakan alla molemmista... päistä... ööh...

Kirjoittaja: Jani

Jani — Fri, 01 Apr 2005 08:51:24 +0000

J: Tuosta lehtien ilmoittajien pelossa harrastamasta itsesensuurista luin vastikään jotain lontoonkielistä juttua, liittyen lähinnä tietokonealan lehtiin. Siinä arvioitiin, että kehitys on mennyt huonompaan suuntaan ainakin niiden lehtien riippumattomuuden suhteen; sitä ei enää pidetä yhtä ratkaisevana esimerkiksi lehdessä julkaistujen tuotearvostelujen uskottavuuden kannalta kuin tähän asti.

Ja tähän tulisi linkki siihen juttuun jos jaksaisin etsiä.

Kirjoittaja: exme

exme — Fri, 01 Apr 2005 08:28:30 +0000

ihanaa! vailla auktoriteettien kunnioitusta olen itsekin havainnut saavani toistuvaa halveksuntaa. mikä siinä on, että pitää olla niin hemmetin nöyrä koko ajan?

ja miten sen voi selittää ihmisille, että en minä jaksa kovin monta vuotta samaa ihmistä kannustaa ja kannustaa, jos se aina ja ikuisesti elää vain yhtä tarkoitusta varten: pyytääkseen anteeksi olemassaoloaan?

(tuo ihmisryhmä saa minut aina raivostumaan, siitäkin huolimatta, että heitä pitäisi lähinnä auttaa pääsemään irti peloistaan.)