Loh­ko­mi­nen näyt­täisi toi­mi­van yhdessä ahdis­tuk­sen kanssa yksi­lön sel­viy­ty­mi­sen hyväksi, eikä siis ahdis­tusta vas­taan. Ahdis­tus ja stressi toi­mi­vat hälyt­ti­minä uhkaa­vissa ja huo­nosti enna­koi­ta­vissa olo­suh­teissa; loh­ko­mi­nen mah­dol­lis­taa enna­koin­nin stres­sin aikana, jol­loin olo­suh­teet vai­kut­ta­vat hel­pom­min enna­koi­ta­vilta ja parem­min hal­lit­ta­vilta. Mitä hel­pom­min enna­koi­tava ja sitä myö­ten hal­lit­ta­vissa oleva tilanne on, sitä vähem­män ahdis­tusta se herät­tää. #

Theory & Psyc­ho­logy: Split­ting in Nor­mal and Pat­ho­lo­gical Popu­la­tions from the Pers­pec­tive of Pre­dic­tive Cont­rol Theory (ympä­ri­pyö­reä suo­men­nos omani) #

Mie­len­kiin­toi­nen, evo­lu­tii­vi­nen seli­tys loh­ko­mi­selle. Yhtenä läh­tö­koh­tana tälle oli ilmei­sesti se ris­ti­rii­tai­suus, joka syn­tyy siitä, että perin­tei­nen, ensi­si­jai­sesti psy­ko­lo­gi­nen ajat­telu tyy­tyy selit­tä­mään loh­ko­mi­sen ahdis­tuk­sen hel­pot­ta­mi­sen meka­nis­miksi. Yksi­lön hen­gis­sä­sel­viy­ty­mistä sil­mäl­lä­pi­täen ei kui­ten­kaan ole mie­le­kästä aja­tella, että ahdis­tusta ja stres­siä noin vain hel­po­te­taan, sillä niillä on oma, tär­keä tar­koi­tuk­sensa: varoit­taa uhkaa­vasta vaa­rasta ja akti­voida sel­viy­ty­mistä pal­ve­le­vaan toi­min­taan. Yllä­ole­vassa seli­tys­mal­lissa loh­ko­mi­nen on tämä toi­minta. #

Loh­ko­mi­sen tar­koi­tuk­sena ei toi­sin sanoen ole suo­raan hel­pot­taa ahdis­tusta, vaan se tekee sen epä­suo­rasti sitä kautta, että sen avulla ihmi­nen luo stres­saa­vasta tilan­teesta itsel­leen yksin­ker­tais­te­tun mal­lin, jonka avulla voi edetä tilan­teessa. Tämän seu­rauk­sena tilan­teen aiheut­tama ahdis­tus vähe­nee. #

Loh­ko­mi­nen­han on siis sitä, mitä me taval­li­set, oikeat ihmi­set nimi­tämme mus­ta­val­koi­seksi ajat­te­luksi, joko-tai -ajat­te­luksi tai vaik­kapa vain pöl­jyy­deksi. #

Loh­ko­mi­nen näyt­täisi toi­mi­van yhdessä ahdis­tuk­sen kanssa yksi­lön sel­viy­ty­mi­sen hyväksi, eikä siis ahdis­tusta vas­taan. Ahdis­tus ja stressi toi­mi­vat hälyt­ti­minä uhkaa­vissa ja huo­nosti enna­koi­ta­vissa olo­suh­teissa; loh­ko­mi­nen mah­dol­lis­taa enna­koin­nin stres­sin aikana, jol­loin olo­suh­teet...

En vielä pääs­syt lähel­le­kään edel­li­sen tut­ki­muk­sen lop­pua ennen kuin aloin lukea Theory & Psyc­ho­lo­gyn splitting-juttua. Siinä mai­nit­tiin nar­sismi, ja eksyin sit­ten luke­maan sitä käsit­te­le­vää jut­tua Jorma Myl­lär­nie­men sivuilta. #

“Minuu­del­taan hei­kolle täy­den­tä­vän toi­sen tarve voi olla niin voi­ma­kas, että sii­hen ei oikeas­taan kukaan pysty vas­taa­maan. Läs­nä­olon täy­tyisi olla mel­kein jat­ku­vaa, pie­ni­kin erossa olo voi tun­tua sie­tä­mät­tö­mältä ja herät­tää eri­lai­sia ahdis­tuk­sia, joille kui­ten­kin on yhteistä minuu­den hajoa­mi­sen uhka. Tällä tavoin nar­sis­ti­sesti vam­mau­tu­nut jou­tuu pakos­ta­kin koke­maan sie­tä­mä­töntä itsensä menet­tä­mi­sen uhkaa tai kipua, joka puo­les­taan voi lau­kaista masen­nuk­sen. Täs­sä­kin tapauk­sessa masen­nus­la­maan­nus toi­mii »hen­ki­sen koko­var­ta­lo­puu­du­tuk­sen« tavoin yri­tyk­senä vai­men­taa itsen menet­tä­mi­sen uhkaan liit­ty­vää kipua.” #

Tätä se on, minun elä­mäni. #

“Nar­sis­ti­sesti vam­mau­tu­nut kokee, ettei hän sel­viä yksin, koska hänellä ei ole kykyjä käsi­tellä mui­den itseensä koh­dis­ta­mia odo­tuk­sia tai itses­tään kum­pua­via eri­lai­sia haluja. Jos näitä pai­neita ei saada riit­tä­västi puret­tua tyy­dyt­tä­vässä vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa tai omia kykyjä käyt­tä­mällä, seu­rauk­sena voi olla sie­tä­mä­töntä rau­hat­to­muutta, joka ker­too minuu­den eheyttä ja ole­mas­sao­loa uhkaa­vasta epä­mää­räi­sestä kiih­ty­mys­ti­lasta tai ahdis­tuk­sesta, joka voi saada hypo­kondri­sia muo­toja.” #

Tuo “sie­tä­mä­tön rau­hat­to­muus” ja “ole­mas­sao­loa uhkaava epä­mää­räi­nen kiih­ty­mys­tila” kuvaa­vat täs­mäl­leen sitä, mitä oloni on pahim­mil­laan. #

“Jos syn­ty­nyttä minuu­den eheyttä uhkaa­vaa kiih­ty­mys­ti­laa ei saada riit­tä­västi rau­hoit­tu­maan ja psyyk­ki­nen eheys on todel­li­sessa hajoa­mis­vaa­rassa, astuu kuvaan mukaan erään­lai­sena vii­mei­senä puo­lus­tus­kei­nona pyr­ki­mys, josta psy­koa­na­lyy­sin pii­rissä on puhuttu mus­tana, nega­tii­vi­sena tai kuo­le­man nar­sis­mina. Sen pää­mää­ränä on rau­hoit­taa uhkaava psyyk­ki­nen kaaos kei­nolla millä hyvänsä seu­rauk­sista välit­tä­mättä. Se voi tapah­tua lamaan­nut­ta­malla kai­ken­lai­nen psyyk­ki­nen toi­minta ja halua­mi­nen. #

Täl­lai­nen ihmi­nen jäh­met­tyy, kivet­tyy, sam­muu, kuo­lee elä­vältä. Ulos­päin näyt­tää siltä, että hän on lakan­nut koko­naan halua­masta, mikään ei kiin­nosta, mil­lään ei ole mitään väliä. Hän näyt­tää vetäy­ty­neen itseensä eikä hän ole kiin­nos­tu­nut kans­saih­mi­sistä. Hän on olo­ti­lassa, joka on lähellä ole­mat­to­muutta ja tyh­jyyttä. Sisim­mäs­sään täl­lai­nen ihmi­nen kokee kos­mista yksi­näi­syyttä ja ulko­puo­li­suutta. Hän on kuin ava­ruu­teen sin­kou­tu­nut yksi­näi­nen kap­pale.” #

Whoa! Kuo­le­man musta nar­sismi! Siiiiis­tiä! #

Nar­sis­tina tun­nen tie­tysti vetoa täl­lai­siin äärim­mäi­syyk­siin. #

Jorma Myl­lär­niemi: “Onko nar­sismi sai­raus?“
J. Myllärniemi (via Taimi) #

En vielä pääs­syt lähel­le­kään edel­li­sen tut­ki­muk­sen lop­pua ennen kuin aloin lukea Theory & Psyc­ho­lo­gyn splitting-juttua. Siinä mai­nit­tiin nar­sismi, ja eksyin sit­ten luke­maan sitä käsit­te­le­vää jut­tua Jorma Myl­lär­nie­men sivuilta. # “Minuu­del­taan hei­kolle täy­den­tä­vän toi­sen...

Jo var­hain tie­sin, että elä­mäl­läni on tar­koi­tus. #

 #

Jo var­hain tie­sin, että elä­mäl­läni on tar­koi­tus. #  #

Sai­tin fee­deissä oli ongel­mia (kii­tos Lau­rille tie­dosta!). Puu­ko­tin niitä vähä­sen, ja nyt ne toi­mi­vat aina­kin minulla, toi­vot­ta­vasti muil­la­kin. Jos eivät, valit­taa saa! Kom­men­teissa tahi pos­titse. #

Sai­tin fee­deissä oli ongel­mia (kii­tos Lau­rille tie­dosta!). Puu­ko­tin niitä vähä­sen, ja nyt ne toi­mi­vat aina­kin minulla, toi­vot­ta­vasti muil­la­kin. Jos eivät, valit­taa saa! Kom­men­teissa tahi pos­titse. #