Kuka teistä Jyväs­ky­län blo­go­sa­laa­veista on töissä mar­ke­tin kas­salla? Minusta nimit­täin tun­tui tänään ensim­mäistä ker­taa sit­ten aloitk­seni, että minut tun­nis­tet­tiin ja se tapah­tui juuri mar­ke­tin kas­salla. #

Olen miet­ti­nyt että se on var­maan aika kiusal­lista sille tun­nis­ta­jal­laee jos minut jos­kus joku sat­tuisi tun­nis­ta­maan, tai sii s ain­kin minä oli­sin siitä hiu­kan hämil­läni jos oli­sin se toi­nen, joka tuln­nis­taisi minut, kun pitäisi miet­tiä että pitäi­sikö tässä nyt joten­kin ilmaista se että olen tun­nis­ta­nut vai ei ja jos niin kuinka sen tekisi ja jos ei niin kuinka sen onnis­tuu pitä­mään sisä­lään ettei se vahin­gossa mul­jahda ulos. Ja samaan aikaan minä voin vain olla autu­aan tie­tä­mät­tö­mänä koko toi­sen sisällä tapah­tu­vasta päh­käi­lystä kun en tie­ten­kään sitä toista tunne, tai jos en sitä toista tunne, niin kuin en useim­pia tämän luki­joita var­maan näkö, siis nöll, siis näöltä tun­tisi. #

Minä ostin sieltä mar­ke­tist a kolme pul­loa Fenix-juomaa kun ja siitä hyvästä sain hyp­py­na­run, tuol­lai­sen aika huo­maa­mat­to­man värin­sen (lii­maan siitä kuvan tähän väliin jäl­ki­kä­teen):  #

Siinä on kier­ro­salklas­kuri ja sties mitä hie­nouk­sia. Onnea ala­ker­ran naa­puri! Täs­tä­lähn saat kuun­nella tasaista jum­pu­tusta joka ei ole­kaan läh­töi­sin subwoo­fe­ris­tani vaan sen lisäksi jlat­tiaa vas­ten iskey­ty­vistä jalois­tani. #

Voi tai­vas, ava­sin juuri tuosta hyp­py­na­rusta otta­mani kuvan ja tajusin että se näyt­tää ykyllä melko roi­silta. Niin kuin oli­sin osta­nut kaksi dil­doa ja ties mitä per­vers­siä narua saa­vut­taak­seni autoe­root­ti­sen asfyk­si­aa­tion kuin Mic­hael Hutc­hence - öh, ehkä voisi kui­ten­kin sal­lia tit­sel­leen sen ver­ran tau­koa tässä, että tar­kis­taisi nimien oikean kir­joi­tusa­sun vaikka ogooglella. #

Kam­mot­taa muu­ten aja­tus että tällä lailla kir­joit­taessa tänne alkaisi lip­sah­dela aja­tuk­sia jotka haluaisi ehdot­to­masti pyyh­kiä pois mutta kun ei voi, mutta toi­saalta sehän tässä on niin jän­nää­kin juuri. Mutta kum­masti sillä lailla luu­lee että kun rajat pois­taa niin ei pysty enää pite­le­mään itse­ään muka aio­soissa vaan että aja­tuk­set alkaisi väki­sin mul­jah­della tänne. #

Enkä nyt siis tar­koita tuom­moi­seia Mic­hael Hut… Joo, kyllä se kir­joi­te­taan että Hutc­hence. Niin tuom­moisa. Vaan niitä jotiain, siis mitä? No hul­luako niitä nyt tässä ker­to­maan! #

Kuka teistä Jyväs­ky­län blo­go­sa­laa­veista on töissä mar­ke­tin kas­salla? Minusta nimit­täin tun­tui tänään ensim­mäistä ker­taa sit­ten aloitk­seni, että minut tun­nis­tet­tiin ja se tapah­tui juuri mar­ke­tin kas­salla. # Olen miet­ti­nyt että se on...

Kun jonain, val­miiksi muu­toin­kin päin per­settä men­neenä päi­vänä koit­taa minulle se hetki, jol­loin avai­met unoh­tu­vat sen taka­nani kiinni pau­kah­ta­van oven taakse, minä toi­von kyke­ne­väni yhtä kyl­mä­päi­seen suh­tau­tu­mi­seen kuin -C- omassa tilan­tees­saan. Tosin olen kyllä sikäli hie­man häntä keh­nom­massa ase­massa, että minulla ei ole pie­no­kaista, jonka edessä minus­ta­kin olisi riit­tä­vän tar­peel­lista olla roh­kea. Kor­kein­taan joku epä­miel­lyt­tävä naa­puri sii­hen tie­tysti juuri sil­loin sat­tuisi. #

Tämä on se kohta, jossa voisi olla kolme täh­teä. #

Tässä jonain päi­vänä - eilen tai tois­sa­päi­vänä - olin tulossa kau­pasta ja ohit­ta­massa edel­läni kävel­lyttä naista, kun tämä yhtäk­kiä kään­tyi kan­noil­laan ja tokaisi: “Mitäs seu­rai­let? Ei täällä saa seu­railla ihmi­siä.” #

Noin sekun­nin kol­man­nek­sen tun­sin mie­les­säni lord­bo­re­dom­maista pel­koa siitä, että näy­tän vaa­ni­ja­rais­kaa­ja­hiip­pa­rilta, mutta sit­ten se kor­vau­tui jani­uusi­ta­lo­mai­sella tie­toi­suu­della siitä, ettei vika ole minussa, vaan kaikki muut ihmi­set ovat joko vähän yksin­ker­tai­sia tai sit­ten muu­ten vain pääs­tään sekai­sin (welcome to my world!). Sen jäl­keen huo­ma­sin edel­len jii­uusi­ta­lo­mai­sesti jää­väni poh­dis­ke­le­maan sitä, että mitä tuo nai­nen oli oikein tar­koit­ta­nut sanoes­saan, että “täällä”. Missä täällä? Täällä Kel­tin­mäessä? Täällä Suo­messa? Täällä maa­il­massa? Täällä pään sisällä? #

Täs­sä­kin voisi olla kolme täh­teä. Mutta kun minä en sitä itse kek­si­nyt ja var­sin­kin kun se on niin main­strea­mia, niin enhän minä sitä tohdi käyt­tää. Pitäi­si­vät minua vielä kopioi­jana, epä­oma­pe­räi­senä. #

Olen vajon­nut taas apa­ti­aan, joka tällä ker­ralla on taval­lis­ta­kin voi­mak­kaampi ja pit­kä­kes­toi­sempi. Huo­ma­sin sen aamulla nap­peja naa­maan kis­koes­sani, sillä tajusin, että oloni mel­kein sel­lai­nen kuin se olisi jos oli­sin tul­lut immuu­niksi koko selek­tii­vi­selle sero­to­nii­nin takai­sin­o­ton estolle. Olen tie­tysti koet­ta­nut miet­tiä, että mistä se joh­tuu, ja niin teh­des­säni kii­tel­lyt onneani, että pai­noin mie­leeni tämän alkaessa, että tämä ei johdu siitä että lope­tin syano­ko­ba­la­mii­nin syö­mi­sen, koska sil­loin en sitä vielä ollut lopet­ta­nut, vaan vasta aikeissa niin tehdä. #

Se voi ehkä joh­tua siitä, että olen taas pit­kästä aikaa avan­nut myrk­ky­pul­loni kor­kin ryh­mässä, vaik­ka­kaan joko myrk­kyni ei siitä huo­li­matta tule pul­losta ulos tai sit­ten tulee, mutta kukaan ei suostu sitä nie­le­mään. #

Kun jonain, val­miiksi muu­toin­kin päin per­settä men­neenä päi­vänä koit­taa minulle se hetki, jol­loin avai­met unoh­tu­vat sen taka­nani kiinni pau­kah­ta­van oven taakse, minä toi­von kyke­ne­väni yhtä kyl­mä­päi­seen suh­tau­tu­mi­seen kuin -C- omassa...

Minä haluai­sin mökin luo­dolla, koi­ran ja vil­la­pai­dan.  #

Mökin päässä olisi puu­lii­teri ja varasto, jossa minulla olisi pakas­tearkku. Koira olisi iso ja kiltti, mut­tei fleg­maat­ti­nen, niin kuin nou­ta­jat, vaan joku terä­vämpi. Pys­ty­kor­vai­nen. Laika? Husky? Vai ovatko nekin tur­han mitään­sa­no­mat­to­mia? Eri­pa­ri­sil­mäi­nen olisi kui­ten­kin siisti. #

Pimeinä talvi-iltoina minä makoi­li­sin sän­gyl­läni ja rap­sut­te­li­sin koi­raa, jonka pää lepäisi sylis­säni. Yhdessä koi­ran kanssa tui­jot­te­li­simme kami­nassa hil­jak­seen räti­se­vää tulta ja kuun­te­li­simme, kuinka jää­tävä tuuli ulvoisi ulkona. #

Tois­tai­seksi minulla on vain se vil­la­paita. #

Minä haluai­sin mökin luo­dolla, koi­ran ja vil­la­pai­dan.  # Mökin päässä olisi puu­lii­teri ja varasto, jossa minulla olisi pakas­tearkku. Koira olisi iso ja kiltti, mut­tei fleg­maat­ti­nen, niin kuin nou­ta­jat, vaan joku...