Tänään kerä­sin yhteen vii­mei­set, täällä vielä majail­leet jään­teet elä­mäni mer­kit­tä­vim­mästä kuu­den ja puo­len vuo­den jak­sosta, kun sovit­tiin että ne nou­de­taan täältä pois. #

Lopuksi leik­ka­sin hänen nimensä pois oves­tani veit­sellä. #

(Koska tätä ei voi sanoa ilman, että se kuu­los­taa dra­maat­ti­selta, teko­dra­maat­ti­selta tai muu­toin vain siltä kuin sii­hen sisäl­tyisi enem­män kät­ket­tyjä mer­ki­tyk­siä kuin sii­hen todel­li­suu­dessa sisäl­tyy, en edes yrit­tä­nyt.) #

Tois­tai­seksi tämä kaikki ei ole saa­nut minua pois tolal­tani. Tun­nen kyllä kihel­möin­tiä, jol­laista jo ker­ran verille raas­te­tun ja arpeu­tu­massa ole­van, mutta silti yhä­kin kutia­van ihon raa­pi­mi­nen aiheut­taa. Mutta se, ettei mie­leni ole tämän päi­vän aikana onnis­tu­nut repi­mään taas ker­ran itse­ään pala­siksi näi­den tapah­tu­mien sille tar­joa­milla aseilla, saa minut varo­vasti toi­vo­maan, ettei niin tule tapah­tu­maan­kaan. #

Tänään kerä­sin yhteen vii­mei­set, täällä vielä majail­leet jään­teet elä­mäni mer­kit­tä­vim­mästä kuu­den ja puo­len vuo­den jak­sosta, kun sovit­tiin että ne nou­de­taan täältä pois. # Lopuksi leik­ka­sin hänen nimensä pois oves­tani veit­sellä. # (Koska...