Kuu­letko tuon vas­ten­mie­li­sen, kor­via­rii­pi­vän äänen? Se on herä­tyk­sesi. Vaikka käy­tit pal­jon aikaa ja huo­lel­li­suutta vali­tak­sesi kän­ny­käs­täsi mah­dol­li­sim­man miel­lyt­tä­vän äänen herä­ty­sää­neksi, nyt aamulla, kun tuo ääni raas­taa sinut pois Nukku-Matin rin­noilta, se kuu­los­taa siltä kuin tuhat moot­to­ri­sa­haa von­kuisi tyh­jä­käyn­nillä samalla kun suden ja kar­hun ris­tey­tystä muis­tut­ta­vat, mus­tat hel­ve­tin­pe­dot ärjyi­si­vät odo­tel­les­saan sinua kuo­laa ja tulta rois­ki­viin, ahnai­siin kitoi­hinsa. #

Tämä on siis se ääni, joka kes­keyt­tää unesi, jossa olit juuri pää­se­mäi­sil­läsi tosi­toi­miin par­haan ystä­väsi puo­li­son, sen häi­rit­se­vän sek­sik­kään lähi­su­ku­lai­sen tai naa­pu­rin häi­rit­se­vän sek­sik­kään puu­de­lin kanssa. Tie­dät, ettet enää kos­kaan saa toista tilai­suutta, ja nyt sinulle jäi vain tuon val­veilla niin kiusal­li­sen unen huo­noim­mat puo­let: likai­set alus­housut ja mah­dot­to­muus suh­tau­tua salai­sen himosi koh­tee­seen luon­nol­li­sesti enää kos­kaan oikeassa elä­mässä. #

Yri­tät hais­tella huo­neil­maa totut­taak­sesi itsesi jäl­leen tähän todel­li­suu­teen, mutta mitä huo­maat­kaan? Tilanne on kään­ty­nyt pää­lael­leen sit­ten eili­sil­lan: siinä, missä eili­sil­tana huo­neessa oli muka­van läm­mintä ja tuok­sui hyvältä, ja vuode tun­tui inhot­ta­van kyl­mältä sinne pujah­taes­sasi ja yrit­täes­säsi läm­mi­tellä pei­ton alla oman hen­gi­tyk­sesi haju tun­tui epä­miel­lyt­tä­vältä, nyt huo­neilma onkin yhtäk­kiä jäi­sem­pää kuin ulkoilma Sipe­riassa, ja sinusta on niin läm­mintä, muka­vaa ja suloista käper­tyä takai­sin pei­ton alle nuus­ki­maan oman kehosi erit­tä­miä, kiel­tä­mättä var­sin ime­liä tuok­suja. #

Eili­sil­tana sinusta tun­tui siltä, että vuo­teesi on täynnä ihmis­pään kokoi­sia kiviä, eikä siinä ole miten­kään mah­dol­lista löy­tää muka­vaa asen­toa. Et olisi voi­nut siir­tyä tie­dot­to­muu­den tilaan siinä vaikka sinut olisi kol­kattu nui­jalla. Nyt tun­tuu siltä kuin mikä tahansa asento tässä vuo­teessa olisi uni­ju­mal­ten sinulle silk­ki­kää­röissä lah­joit­tama, ja voi­sit nukah­taa sata­vuo­ti­seen ruususe­nu­neen vaikka pääl­läsi seis­ten, sadan kilon pun­nuk­set kaik­kiin raa­joi­hin sidot­tuna, nän­nin­ni­pis­ti­mien puris­tuk­sessa, jos vain sai­sit tehdä sen tässä vuo­teessa, tämän pei­ton alla, juuri nyt! #

Työn­nät kätesi kyl­mää uhma­ten pei­ton alta esiin ja vedät sen sit­ten pian pois. Tämä urhool­li­nen pikku sotu­risi onnis­tui juuri tuo­maan jul­masta ulko­maa­il­masta sota­van­gin: kän­nyk­käsi. Tut­kit pimeässä pei­ton alla kän­ny­kän lois­ta­valta näy­töltä kel­loa, mutta aivosi tun­tu­vat ole­van ihan jumissa. Olet lähes varma siitä, että kän­nyk­käsi on yön aikana vaih­dettu ulkoa­va­ruu­den olioi­den kom­mu­ni­kaat­to­riin, sillä nume­roi­den tilalla näyt­täisi ole­van täy­sin vie­raita hie­rogly­fejä. #

Kun sit­ten lopul­ta­kin tun­nis­tat nume­rot ara­bia­lai­siksi, ja tajuat, pal­jonko kello on, et ole uskoa sil­miäsi: kuinka on voi­nut kulua kym­me­nen minuut­tia siitä kun herä­sit? Kunpa aika rien­täi­si­kin edes puo­lella tästä nopeu­desta siellä, minne olet menossa: töissä, oppi­tun­nilla, ham­mas­lää­kä­rissä! Voit loh­dut­tau­tua vain sillä, että kun herä­sit edel­li­sen ker­ran, kol­melta aamu­yöllä, aika juoksi tähän­kin ver­rat­tuna kak­sin­ker­tai­sella nopeu­della aina kuu­teen asti, jol­loin nukah­dit uudes­taan. #

Pääs­tät huo­kai­sun, joka saisi sitä kuu­le­massa ole­van Clint Eastwoodinkin purs­kah­ta­maan hal­lit­se­mat­to­maan myö­tä­tun­toit­kuun, ja rao­tat sit­ten varo­vasti peit­toa. #

Hrrrrrrrrrrrrrrrr! #

Vedät pei­ton äkkiä takai­sin kor­viin, ja käper­ryt takai­sin syvälle sen sisuk­siin. Nukah­dat uudes­taan ja seu­raa­vat puo­li­toista tun­tia nukut elä­mäsi makeinta unta. #

Hät­käh­dät hereille nel­jä­kym­men­tä­viisi minuut­tia sen jäl­keen, kun sinun piti olla perillä. #

Vas­tuu­va­paus­lause: Jot­kin käy­te­tyt ilmai­sut ovat sub­jek­tii­vi­sesti värit­ty­neitä. Oman aamu­hen­gi­tyk­sen hais­te­lua ei suo­si­tella pari­suh­teessa nuk­ku­ville. Kir­joit­taja on väl­tel­lyt pakol­li­sia aamu­he­rää­mi­siä jo vuo­sien ajan, ja menee nyt takai­sin nuk­ku­maan. Ähäkutti! #

6.1. 12:34 Muu­tin sana­jär­jes­tystä (häi­rit­se­vän sek­sik­kään naa­pu­rin puu­de­lin → naa­pu­rin häi­rit­se­vän sek­sik­kään puu­de­lin).
 #