“Tänään oli sit­ten mun kauan odot­ta­mani ensim­mäi­nen mt-toimistokäynti. Joo-o, ter­vei­siä per­seestä! Ei men­nyt minun ja psyko-tätskän kemiat ihan yhteen. Mulle jäi siitä käyn­nistä kahta pahempi mieli ja ahdis­tus. Psyko asen­noi­tui muhun joten­kin alen­tu­vasti, aivan kuin oli­sin joten­kin tyhmä. Aina­kin se ihan suo­raan sanoi, että vika työ­uu­pu­muk­seen on mun oma. #

Psyko: Sun pitäis asen­noi­tua eri tavalla. Ootko sä aja­tel­lut, että mitä sen on väliä, vaikka siellä töissä joku hauk­kuisi ja moit­ti­si­kin, mitä se hait­taa?
Mä: En mä aina­kaan jaksa enkä pysty otaa­maan sel­laista käy­töstä vas­taan joka päivä.
P: Monet jak­saa.
M: (Jäin vähän hämil­leni) No, voi­sitko ker­toa mulle, miten mä muu­tan asen­noi­tu­mi­sen sel­lai­seksi, ettei mikään satu?
P: En mä osaa sel­lai­sia neu­voja antaa. #

Ok, kiitti.” #

Vii­da­kon lakeja (via Kaa­ok­seen kadon­neet sanat): “Tera­pian tar­peessa” #

Minusta olisi jär­kyt­tä­vää jo pel­käs­tään se, että Suo­mesta nykyi­sin aina sil­loin täl­löin löy­tyisi yksi tuol­lai­nen tapaus, mutta kun minä tör­mään noi­hin tuol­lai­siin, jos­tain pimeältä 60-luvulta peräi­sin ole­vilta kuu­los­ta­viin tari­noi­hin tämän täs­tä­kin. #

Mikä vittu näitä mie­len­ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sia oikein vai­vaa?! #

Eivätkö ne tosi­aan­kaan tajua, miten vahin­gol­lista tuom­moi­nen suh­tau­tu­mi­nen mie­len­ter­veys­toi­mis­tosta apua hake­maan tule­valle ihmi­selle voi pahim­mil­laan olla? Se on sama kuin jos poti­las, joka on mur­ta­nut molem­mat kätensä, tulisi lää­kä­rille, ja lää­käri nak­kaisi tälle tuo­lin ja hih­kai­sisi “ota koppi!” #

Kuo­pan reu­nalle nuo tuom­moi­set pitäisi viedä ja kuula pol­vi­lum­pioon ennen kal­loa, Saa­tana. #

Suo­messa on pal­jon hyviä ammat­ti­lai­sia, jotka teke­vät aivan Hel­ve­tin hyvää ja arvo­kasta ja tär­keää työtä, ja kaikki kun­nioi­tuk­seni heille; tätä muu­ta­mien vajaa­ä­lyis­ten mätä­pai­setta ei pidä puh­koa hei­dän sil­mil­leen. Mutta noita Per­ke­leen imbe­sil­lejä nor­koi­lee tämän sys­tee­min pimeissä, limai­sissa koloissa liian pal­jon. Ihan liian pal­jon. #

5.11. 22:33 Lisä­sin lin­kin Minun itse­mur­ha­blo­giin. #

“Tänään oli sit­ten mun kauan odot­ta­mani ensim­mäi­nen mt-toimistokäynti. Joo-o, ter­vei­siä per­seestä! Ei men­nyt minun ja psyko-tätskän kemiat ihan yhteen. Mulle jäi siitä käyn­nistä kahta pahempi mieli ja ahdis­tus. Psyko asen­noi­tui...