Tuossa jälkimuuttelussa on tosiaan se huono, että itse ainakin peruutan välittömästi takaisin, jos uusimman merkinnän otsikko on jo ennestään tuttu. En rupea tekstiä uusiksi läpi lukemaan, josko siellä sattumalta olisi jotain uutta…

Vaikken minä tuosta itsekontrollista pystykään luopumaan edes yksityisissä teksteissäni, en kuitenkaan hio niitä yhtä paljon kuin näitä, ja minusta tuntuu, että ajatukseni siinä on, että itse pystyisin kyllä ymmärtämään mitä olen tarkoittanut, mutta kommunikoinnissa muiden kanssa voivat virheet ja kankeudet hankaloittaa ymmärretyksitulemista. Yksityisten tekstien kanssa minulla on kuitenkin se ongelma, että niiden tuottaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska se tuntuu minusta yhtä hölmöltä kuin itselleen ääneen puhuminen tuntuisi.

Nyt kun kirjoitin tuon, huomaan, etten kiinnitä huomiota kirjoittamisen aikana tekemiini muokkauksiin. Tämän ja edellisen ja lauseen lisäsin, kun olin päässyt tuossa seuraavan lauseen jälkeisessä lauseessa sanaan “pahimmat”.

Tämän tekniikan huomaa sitten kun julkaistun merkinnän lukee. Aina löytyy korjattavaa ja hiottavaa, mutta julkaisun jälkeen en korjaa kuin pahimmat virheet.

Nyt sitten tarkensin vielä tuota toista kappalettakin.

Pidän myös yksityisblogia, jota pääsen lukemaan vain minä, ja jonne kirjoittamiani tekstejä muokkaan huomattavasti enemmän kuin Planetaarioon kirjoittamiani. En osaa sanoa miksi. Ehkä siksi, että tekstit ovat henkilökohtaisempia, joten haluan hioa niitä kerta toisensa jälkeen, koska kerron niiden kautta asioita itselleni. Yksityisblogi on korostuneemmin tekstiä, julkiblogi taas on lähempänä puhetta, jolla kerrotaan juttuja lukijoille, ja siksi merkintöjäkään ei tunnu olevan tarpeen paljoa muokata julkaisemisen jälkeen.