Has­suja yhteen­sat­tu­mia aina sil­loin täl­löin. Esi­mer­kiksi eilen minä rupe­sin jos­tain syystä poh­ti­maan taas tätä iäni­kuista par­ve­ke­tu­pa­koin­tia­siaa, ja jos­tain syystä pää­dyin tällä ker­taa sii­hen tulok­seen, että sii­hen puut­tu­mi­nen saat­taa ehkä sit­ten­kin kajota lii­aksi yksi­lön­va­pau­teen. Ja kuinka olla­kaan, tänään sit­ten uuti­sissa näin: #

“Turun hovioi­keu­den mukaan asunto-osakeyhtiö ei voi kiel­tää tupa­koin­tia asun­to­jen par­vek­keilla. Hovioi­keu­den mie­lestä tupa­koin­nin kiel­tä­mi­nen oles­ke­lu­par­vek­keilla on koh­tuu­tonta puut­tu­mista osak­kaan oikeuk­siin. Tupa­koin­nin kiel­tä­mi­selle huo­neis­toon liit­ty­vällä par­vek­keella ei ole laissa sää­det­tyjä perus­teita, hovioi­keus totesi. […] #

Hovioi­keu­den lin­jan­ve­don mukaan kiis­tan rat­kai­sussa suu­rin pai­noarvo on annet­tava yksi­lön­va­pau­delle ja yksi­tyi­se­lä­män suo­jalle, joita voi­daan rajoit­taa vain laissa sää­de­tyillä perus­teilla.” #

HS.fi: “Hovioi­keus salli par­ve­ke­tu­pa­koin­nin” #

Vaikka par­ve­ke­tu­pa­kointi vitut­taa­kin minua tupa­koi­mat­to­mana ja savun­ha­justa silti kär­si­mään jou­tu­vana anka­rasti, olen iloi­nen siitä että pää­töstä perus­tel­laan nime­no­maan noilla sei­koilla joilla sitä perus­tel­laan: yksi­lön­va­pautta voi­daan rajoit­taa vain laissa sää­de­tyillä perus­teilla, ja jos sel­lai­sia perus­teita ei laista löydy, ei rajoi­tusta voida tehdä. #

Sen sijaan tätä seu­raa­vaa koh­taa tuosta uuti­sesta minä kyllä vähän ihmet­te­len: #

“Hovioi­keus totesi rat­kai­sus­saan, että tupa­kointi omassa asun­nossa ja sen yhtey­dessä ole­valla par­vek­keella on tapa, joka on perin­tei­sesti hyväk­sytty tai johon ei ole kat­sottu ole­van edel­ly­tyk­siä puut­tua.” #

ed. #

Voi olla, että se on vain asiayh­tey­destä irrot­ta­mi­nen mikä saa tuon näyt­tä­mään noin kum­mal­li­selta, mutta minusta tuo on silti kum­mal­li­nen seikka koros­tet­ta­vaksi tässä. Eihän tuo­miois­tuin voi tehdä pää­tök­si­ään “näin­hän meillä on aina tehty” -poh­jalta, vaan nii­den­hän on sovel­let­tava lakia. Uuti­ses­sa­kin puhu­taan tästä oikeu­den pää­tök­sestä lin­jauk­sena. Eihän se mikään lin­jaus ole sem­moi­nen, jos jänis­te­tään pää­tök­sen­teosta ja pitäy­dy­tään van­hassa. #

Has­suja yhteen­sat­tu­mia aina sil­loin täl­löin. Esi­mer­kiksi eilen minä rupe­sin jos­tain syystä poh­ti­maan taas tätä iäni­kuista par­ve­ke­tu­pa­koin­tia­siaa, ja jos­tain syystä pää­dyin tällä ker­taa sii­hen tulok­seen, että sii­hen puut­tu­mi­nen saat­taa ehkä sit­ten­kin...

Nyt kun Mic­hael Björklund läh­tee Strömsöstä, täy­tyy minun ruveta kom­pen­saa­tioksi kokei­le­maan perin­tei­selle suo­ma­lai­selle val­mis­ruo­ka­keit­tiöille eksoot­ti­silla aine­so­silla, kuten puna­si­pu­lilla. Vapise siis, Veloena, sillä mar­gi­naa­lissa koka­taan taas! #

Ote­taan sata gram­maa puna­si­pu­lia, eli yksi muh­kean kokoi­nen. Hal­kais­taan se, ja lei­ka­taan hal­kai­su­koh­dasta kolme kiek­koa. Pan­naan kie­kot pie­neen asti­aan ja hul­juu­tel­laan niitä kyl­män, juok­se­van vesi­ha­nan alla jon­nin aikaa, jonka jäl­keen ne jäte­tään sii­hen asti­aan lil­lu­maan siinä kyl­mässä vedessä. #

 #

(Tuon kikan minä muu­ten opin Ris­tolta.) #

Ote­taan se loppu siitä äsken hal­kais­tusta puna­si­pu­lista ja teh­dään siitä hak­ke­lusta — pil­ko­taan se toi­sin sanoen niin pie­niksi pala­siksi kuin vain suin­kin mah­dol­lista. #

Sit­ten ote­taan nel­jä­sa­taa gram­maa jau­he­li­haa. Minä käy­tin tässä kalk­ku­nan­jau­he­li­haa, koska siinä on vähi­ten ras­vaa (vain seit­se­män pro­sent­tia kari­nie­me­läi­sessä). Sot­ke­taan sipuli jau­he­li­han sekaan ja raas­te­taan jouk­koon vielä muu­tama val­ko­si­pu­lin­kynsi. Maus­te­taan suo­lalla (kou­ran­sil­mäl­li­nen, minä käy­tän Pan-suolaa tai Sel­ti­nin mine­raa­li­suo­laa) ja pip­pu­rilla (käy­tän val­miiksi rou­hit­tua pip­pu­ri­se­koi­tusta, joka on men­nyt van­hak­si­kin jo kaksi vuotta sit­ten). #

Sit­ten sot­ke­taan tai­ki­nan jouk­koon kau­ra­hiu­ta­leita. (Tämän idean minä varas­tin Herkut.netin omi­tui­sesta jau­he­li­ha­pih­vioh­jeesta.) Panin kak­si­kym­mentä gram­maa, vaikka olisi tuota kai men­nyt enem­män­kin. #

Sit­ten tai­ki­nasta pyö­ri­tel­lään rei­lun liha­pul­lan kokoi­sia pyö­ry­löitä, ja lado­taan ne kah­delle voi­pa­pe­rille. Minun tai­ki­nas­tani niitä tuli yhteensä 12 kpl, mikä menee­kin sopi­vasti tasan kah­teen kuu­den erään. Kan­nat­taa jät­tää nii­den liha­pal­lo­jen väliin tilaa, koska seu­raava vaihe on nii­den litis­tä­mi­nen pih­veiksi. #

Seu­raa­vaksi nämä pyö­ry­lät litis­te­tään pih­veiksi (bet you didn’t see that coming!). Minä käy­tin tuol­laista mistä lie minulle tul­lutta mikälie-muovilastaa (kuvassa hie­man alem­pana) joka oli oikein ide­aa­li­työ­kalu tähän hom­maan. Panin toi­sen voi­pa­pe­ri­pa­la­sen sii­hen las­tan ja tai­ki­nan väliin niin ettei tai­kina tart­tu­nut sii­hen las­taan. Litis­tin pyö­ry­lät noin puo­len sen­tin ohui­siksi, jol­loin niistä tuli jok­seen­kin täy­del­li­sesti säm­py­löi­hin sopi­via. #

 #

Pih­vit naka­taan 200-asteiseen uuniin. Huuh­tais­taan niitä vedessä lil­lu­via puna­si­pu­li­kiek­koja taas hanan alla ja jäte­tään ne sit­ten taas lil­lu­maan. Sen jäl­keen onkin sopi­vasti aikaa pyö­räyt­tää ruo­ka­juo­maksi mus­tik­ka­rah­ka­pir­telö. #

Kumo­taan kul­hoon pur­kil­li­nen (250 gram­maa) mai­to­rah­kaa, kolme desiä ras­va­tonta A+-jogurttia ja desi mus­tik­ka­keit­toa. Sekoi­te­taan käsi­se­koit­ti­mella kun­nes on tasaista. Kaa­de­taan puo­len lit­ran kip­poon ja pan­naan jää­kaap­piin jääh­ty­mään. #

 #

Kun ensim­mäi­nen pih­vierä on ollut uunissa vii­si­toista minuut­tia, ote­taan se ulos ja pan­naan tilalle toi­nen. Toi­sen erän pais­tuessa pes­tään tomaatti ja salaatti, vii­pa­loi­daan tomaa­tista kiek­koja ja lei­ka­taan salaa­tista tuota oival­lista las­taa mit­ta­tik­kuna käyt­täen sopi­via pala­sia. Yli­mää­räi­set salaa­tin­re­pa­leet ja tomaa­tin­pa­lat syö­dään pois kul­jek­si­masta. #

 #

Puna­si­pu­leita voi jäl­leen huuh­taista ja jät­tää ne taas lil­lu­maan. #

Säm­py­löinä tässä käy­te­tään ruis­säm­py­löitä, jotka nekin voisi peri­aat­teessa näkö­jään tehdä itse, mutta tällä ker­taa ostin val­miita Faze­rin ruis­paah­to­säm­py­löitä. Kuu­den säm­py­län pussi on kap­pa­le­mää­räl­tään­kin juuri sopiva parille kol­men ham­pu­ri­lai­sen sat­sille. #

Äkkiä ne pih­vit sieltä uunista ennen kuin ne pala­vat! #

Heh-hee, eivät­hän ne olleet vielä lähel­lä­kään pala­mista. Halusin vain kokeilla, että ollaanko siellä valp­paana. #

Sopi­vassa vai­heessa, eli noin kym­me­ni­sen minuut­tia ennen pih­vien uunis­taot­ta­mista naka­taan auki revi­tyt säm­py­lät riti­län päällä sinne uuniin, jotta nekin läm­piä­vät (sinul­la­han oli se ritilä koko ajan siellä uunissa, jotta se oli val­miiksi läm­min, eikö niin?). Aina­kin nämä Faze­rin paah­to­säm­py­lät rap­sa­koi­tu­vat­kin siinä samalla oikein muka­vasti ja sopi­vasti. #

Kun toi­nen pih­vierä on val­mis, alkaa kil­pai­le­van puri­lais­val­mis­ta­jan bus­si­py­sä­kille jät­tä­miä pr-tuotteita tark­kai­le­malla api­noi­dun ladon­ta­jär­jes­tyk­sen nou­dat­ta­mi­nen. Ensin pan­naan lau­ta­selle poh­jat, joi­den päälle rois­ki­taan ket­sup­pia ja sit­ten vähän kurk­kusa­laat­tia. Seu­raa­vaksi lado­taan pih­vit. #

 #

Pih­vien päälle lado­taan juusto. Minä käy­tin Ing­ma­nin vii­si­pro­sent­ti­sia sula­te­juus­to­vii­pa­leita. Juus­ton päälle tomaatti. Tomaa­tin päälle salaatti, salaa­tin päälle vih­doin ne vedessä rei­lun tun­nin ajan viru­neet puna­si­pu­li­kie­kot. #

 #

Päälle kan­net, ja kave­riksi pir­telö jää­kaa­pista. #

 #

Her­kul­lista! Yhteensä kol­mesta ham­pu­ri­lai­sesta irtoaa rei­lut 80 gram­maa hii­li­hy­draat­teja, 57 gram­maa pro­teii­nia, 22 gram­maa ras­vaa (josta kovia noin puo­let) ja 765 kilo­ka­lo­ria ener­giaa. Pir­te­löstä, jos koko sen puoli lit­raa naa­maansa hujaut­taa, tulee 30 gram­maa hii­li­hy­draat­teja, 42 gram­maa pro­teii­nia, 1,1 gram­maa ras­vaa ja 291 kilo­ka­lo­ria ener­giaa. #

Jäl­jelle jää­neet yhdek­sän pih­viä hei­te­tään sei­nästä tule­valle yhdek­sän­päi­selle David Ber­kowitz-demo­nille samalla kun huu­de­taan yli­mie­li­sen nau­run seasta “yrit­tä­kääpä nyt todis­taa, etten ole mie­len­vi­kai­nen!” ja ihme­tel­lään, mik­sei Ruo­ka­muis­tio enää päi­vity. #

Nyt kun Mic­hael Björklund läh­tee Strömsöstä, täy­tyy minun ruveta kom­pen­saa­tioksi kokei­le­maan perin­tei­selle suo­ma­lai­selle val­mis­ruo­ka­keit­tiöille eksoot­ti­silla aine­so­silla, kuten puna­si­pu­lilla. Vapise siis, Veloena, sillä mar­gi­naa­lissa koka­taan taas! # Ote­taan sata gram­maa puna­si­pu­lia, eli...

En minä ihan täy­sin väitä ymmär­tä­väni mistä Ven­na­mon merirosvo-operaattori-heitossa ja DNA:n vas­tauk­sessa oikein vään­ne­tään, mutta sen minä tie­dän, että tämä täl­lai­nen on minusta mitä mai­niointa show’ta — lisää täl­laista! #

Minä ker­ke­sin jo Saa­re­lan uro­su­hit­te­lusta toi­voa alkua oikein kun­non loan­heit­to­pe­rin­teelle suo­ma­lai­sessa poli­tii­kassa, mutta sekin­hän sit­ten, kuten tun­net­tua, läs­sähti heti alkuunsa. Kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den välillä tuo ei nyt ehkä ole ihan yhtä her­kul­lista seu­rat­ta­vaa kuin poli­tii­kassa olisi, mutta käy­hän sekin parem­man puut­teessa. #

En minä ihan täy­sin väitä ymmär­tä­väni mistä Ven­na­mon merirosvo-operaattori-heitossa ja DNA:n vas­tauk­sessa oikein vään­ne­tään, mutta sen minä tie­dän, että tämä täl­lai­nen on minusta mitä mai­niointa show’ta — lisää täl­laista! # Minä...

“Uuti­sointi Suo­men Punai­sen Ris­tin Veri­pal­ve­lun veri­va­ras­to­jen kriit­ti­sestä hupe­ne­mi­sesta sai tiis­taina jyväs­ky­lä­läi­set san­koin jou­koin liik­keelle. […] Vaikka Jyväs­ky­lässä pääs­tiin tiis­taina hyvin yli päi­vä­ta­voit­teen, ei luo­vut­ta­jien tarve ole vähen­ty­nyt.” #

Kes­ki­suo­ma­lai­nen (lin­ki­tys omani) #

“Uuti­sointi Suo­men Punai­sen Ris­tin Veri­pal­ve­lun veri­va­ras­to­jen kriit­ti­sestä hupe­ne­mi­sesta sai tiis­taina jyväs­ky­lä­läi­set san­koin jou­koin liik­keelle. […] Vaikka Jyväs­ky­lässä pääs­tiin tiis­taina hyvin yli päi­vä­ta­voit­teen, ei luo­vut­ta­jien tarve ole vähen­ty­nyt.” # Kes­ki­suo­ma­lai­nen (lin­ki­tys omani) #