“In the moment of mad­ness under your angry skies
You are not what you feel - this is insa­nity
From the sha­dows that dar­ken the depths of your angel eyes
No one, not­hing is real - this is insa­nity” #

Tilt feat. Maria Nay­ler: Angry Skies #

Hul­luus on aina ollut minusta saman­ai­kai­sesti pelot­ta­vaa ja kieh­to­vaa. Edel­li­sessä sai­raa­la­kei­kas­sani oli se etu tämän­ker­tai­seen ver­rat­tuna, että siellä ruo­kail­tiin yhtei­sissä tiloissa mui­den osas­to­jen kanssa, ja pää­sin näke­mään omiani pal­jon vai­keam­pien psyyk­kis­ten ongel­mien kanssa kamp­pai­le­via poti­laita, mikä teki hyvää aina­kin suh­teel­li­suu­den­ta­jul­leni, jos ei muuta. #

Täällä Keski-Suomen kes­kus­sai­raa­lassa avo-osasto 7 on ilmei­sesti kau­kana muista psy­kiat­ri­sista osas­toista (jos sel­lai­sia on täällä lain­kaan). Olen koet­ta­nut tark­kailla sillä sil­mällä huo­neeni ikku­nasta näky­vän raken­nuk­sen ylim­piä ker­rok­sia, joi­den tuu­le­tusik­ku­noissa on alem­mista poi­ke­ten kal­te­rit. #

Minä joten­kin yhtä aikaa haluai­sin ja en haluaisi olla sillä tavalla hullu, että minut­kin pitäisi oman ja mui­den tur­val­li­suu­den vuoksi lukita sisälle. En haluaisi, koska ratio­naa­li­nen minä tie­tää, ettei­vät sillä tavalla hul­lut voi hyvin. Haluai­sin siksi, että emo­tio­naa­li­nen minä tie­tää, että sillä tavalla hul­lussa ihmi­sessä se saisi olla nykyistä vapaampi, ehkä jopa täy­sin vapaa ratio­naa­li­sen minän orjuu­tuk­sesta. #

Edel­li­nen osas­to­jak­soni osui yksiin tämän emo­tio­naa­li­sen minäni vapau­tu­mis­kai­puun riis­täy­ty­mi­sen kanssa. Osin se oli ehkä myös seu­rausta siitä, sillä väki­val­lalla mäs­säi­le­vät aja­tuk­set, joita se toi pää­häni, sai­vat minut huo­les­tu­maan siitä mitä voisi tapah­tua. Tästä syystä kal­te­rit kieh­to­vat minua: nii­den taakse luki­taan se, mitä sisäi­set kah­leet eivät enää kykene pite­le­mään. #

Eivät ne väki­val­tai­set aja­tuk­set koko­naan vie­lä­kään ole kai­kon­neet, mutta vähen­ty­neet kyllä, koska niistä tuli hyvin pian arki­sia. Lak­ka­sin pel­kää­mästä väki­val­ta­fan­t­asioit­teni todek­sie­lä­mistä, kun se ei enää tun­tu­nut vää­jää­mät­tö­mältä. Tätä nykyä ne kuvi­tel­mat ovat entistä pie­nempi, mutta muun minän kanssa parem­min yhteen­so­piva osa per­soo­nal­li­suut­tani. #

Sadis­ti­set ja itse­tu­hoi­set aja­tuk­seni ovat hyö­dyl­li­siä työ­ka­luja, joita ilman en ehkä olisi sel­viy­ty­nyt. Ilman niitä en pysyisi vie­lä­kään kasassa. Tus­kin tulen kos­kaan pysy­mään­kään, enkä ole varma, että haluai­sinko edes. #

“In the moment of mad­ness under your angry skies You are not what you feel - this is insa­nity From the sha­dows that dar­ken the depths of your angel eyes...