marginaali

Nostalgiamies 2/07

#2677. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 17.06.50, kirjoittanut Jani.

Olin jos­kus lues­kel­lut van­haa eläi­no­pin kir­jaa, ja tuli mie­leeni, että sel­lai­sia­han saa anti­kva­ri­aa­tista, ehkä hal­val­la­kin. Kävinpä sit­ten Päijänne-antikvariaatissaOnpa nii­den osoite kum­mal­li­nen, tai sit­ten Jyväs­ky­län kart­ta­pal­velu bugit­taa, kun Kaup­pa­katu 16 sijoit­tuu kirk­ko­puis­ton kul­maan, jossa ei ole edes yhtään raken­nusta.. Siellä oli kyllä pal­jon van­hoja eläi­no­pin kir­joja, mutta niissä ei ollut yhtään sel­laista jossa oltai­siin kes­ki­tytty evo­luu­tioon. Minä oli­sin halun­nut van­hoja, hie­noja ja hel­lyyt­tä­viä piir­rus­tuk­sia din­osau­ruk­sista! #

Kävin sit­ten Sam­ma­kon Jyväskylän-kirjakaupassa joka on vain sadan met­rin päässä edel­li­sestä oleva Anti­kva­ri­aatti Luku­hetki. Siellä ei ollut van­hoja oppi­kir­joja, mutta sen sijaan siellä oli van­hoja sar­ja­ku­via! Vali­koin niistä sit­ten muu­ta­man sel­lai­sen, joi­den kan­si­ku­vat herät­ti­vät vah­vim­pia muis­toja (Hämä­häk­ki­mies 7/1988 Conan bar­baari 2/1990, Mar­vel 8/1988: Ihme­ne­lo­set), ja lisäksi kah­den ensim­mäi­sen Batman-elokuvan spe­si­aa­lit. #

Hämähäkkimies 7/1988 Marvel 8/1988: Ihmeneloset Conan barbaari 2/1990 Batman: Elokuva-special Batman — paluu #

Oikeas­taan mie­leni olisi teh­nyt Hämä­häk­ki­mie­histä ottaa Jean DeWolffin kuo­lema -tari­nan kat­ta­vat leh­det, mutta en ollut varma oliko siellä edes niitä kaik­kia, ja joka tapauk­ses­sa­kin ne oli­si­vat sit­ten kirk­kaasti rik­ko­neet katoksi aset­ta­mani kym­pin. #

Ja var­sin­kin minä niin, että kipeää tekee, himoit­sen Kuo­lema kul­kee suvussa -Batman-spesiaaleja. Tarina on ydin­a­seis­tet­tuine Joke­rei­neen ja Robi­nin kuo­le­mi­neen niin synkkä, että siinä on ainesta kos­tei­siin uniin. Mutta voi! Vieh­ty­myk­seni jaka­vat liian monet, sillä yhdestä ainuasta leh­destä minua oltai­siin roko­tettu vii­den euron ver­ran. Pel­käs­tään niistä kol­mesta leh­destä bud­jet­tini olisi siis ylit­ty­nyt vii­del­lä­kym­me­nellä pro­sen­tilla! #

No mutta, luke­maanpa tästä. #

Paikallisliikenteeseen liittyviä outoja tapoja

#2676. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 14.31.36, kirjoittanut Jani.

  • Tapa läh­teä pysä­kille viime tin­gassa niin, että pysä­kiltä jo läh­dössä ole­vaan bus­siin pitää juosta käsillä ääliö­mäi­sesti viuh­toen. Joka kerta. #

  • Edel­li­seen liit­tyen: tapa vaih­taa juok­se­mi­nen käve­le­mi­seksi siinä vai­heessa kun huo­maa, että bussi odot­taa. Ja kuski odot­taa. Ja linja-autollinen mat­kus­ta­jia odot­taa. #

  • Tapa kasata kaup­pa­kas­sit bus­si­py­sä­kin pen­kille tal­vella ikään kuin muo­vi­pus­sit eivät kes­täisi maa­han­las­ke­mista. Mutta nii­den poh­jaan­han voi vaikka tart­tua lunta! #

  • Tapa nousta bus­siin ison jonon etim­mäi­senä, ja ruveta heti sisälle pääs­ty­ään kyse­le­mään kus­kilta type­riä kuten “meneekö tämä kes­kus­sai­raa­lan kautta”, “meneekö tuo 18 iltai­sin vielä yhdek­sän jäl­keen” tai “onko täällä Jyväs­ky­lässä hyviä jazz-baareja”? #

  • Edel­li­seen liit­tyen: tapa jäädä istu­maan kaik­kein etum­mai­sim­paan penk­kiin, jotta voisi jutella kus­kille (ja nime­no­maan kus­kille, ei kus­kin kanssa) koko mat­kan siitä huo­li­matta, että se on kyl­teis­sä­kin kiel­letty eikä meillä Suo­messa sitä­paitsi jutella ventovieraille.

  • Tapa istua tyh­jän penk­ki­pa­rin käy­tä­vän­puo­lei­selle pen­kille kello nel­jän ruuhka-aikanakin, ja nos­taa vielä kaup­pa­kassi mie­le­no­soi­tuk­sel­li­sesti vie­rei­selle pen­kille. Sik­sikö niitä kaup­pa­kas­seja ei pas­saa­kaan pysä­killä maa­han las­kea, ettei­vät ne sit­ten bus­sissa kas­tele sitä ikku­na­penk­kiä, ja se penkki myö­hem­min omaa per­settä, jos sii­hen vielä pako­te­taan siir­ty­mään? #

  • Tapa pois­tua etuo­vesta ilman sii­hen oikeut­ta­via vai­keita geriat­ri­sia tai muita ter­vey­del­li­siä syitä. #

  • Tapa mat­kus­taa itse­päi­sesti linja-autolla vai­keista geriat­ri­sista ja ter­vey­del­li­sistä ongel­mista huo­li­matta. #

  • Tapa pai­naa pysäy­tys­nap­pia siinä vai­heessa kun kuski pai­naa kaa­sua läh­teäk­seen edel­li­seltä pysä­kiltä. #

Osaan näistä syyl­lis­ty­vät van­huk­set, osaan ulko­maa­lai­set, osaan suo­ma­lai­set, osaan minä itse. Arvat­kaa mikä mikin on, mikä akun! #

Muok­kauk­set

  1. Vaih­doin geron­to­lo­gian geriat­ri­aan. #

Satakieli laulaa kuuroille korville

#2675. Maanantai, 26. helmikuuta 2007 klo 13.08.54, kirjoittanut Jani.

Kat­se­len uudes­taan Kadon­neen elä­män jäl­jillä -sar­jaa ja huo­ma­sin, että sen ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen jakso ovat Mike Salis­buryn ja kaksi kes­kim­mäistä Neil Nigh­tin­galen tuot­ta­mia. Mikesta ei löy­ty­nyt Googlella äkki­sel­tään mitään var­maa IMDb-profiilin lisäksi, mutta Neilistä löy­tyi haas­tat­telu. #

Sitä soit­taes­sani sain taas todeta, ettei kes­kit­ty­mis­ky­kyni kerta kaik­ki­aan vaan riitä pelk­kään kuun­te­le­mi­seen. Alan välit­tö­mästi surf­failla jos­sain ja sil­loin puhe muut­tuu pel­käksi taus­ta­me­luksi. Tästä syystä minusta ei kos­kaan ole tul­lut mitään podcastien ystä­vää. #

Teks­tiä lukies­sani voin aktii­vi­sesti työs­ken­nellä tie­don­saan­tini tehos­ta­mi­seksi. Arvos­te­len jat­ku­vasti luke­mani tär­keyttä ja hypin sen perus­teella vähem­män tär­keinä pitä­mieni osioi­den yli, tai kas­va­tan kes­kit­ty­mi­sin­ten­si­teet­tiä tär­keinä pitä­mieni osioi­den koh­dalla. #

Puhetta kuun­nel­les­sani minulla ei ole yhtä suju­vaa mah­dol­li­suutta hyp­piä eteen- ja taak­se­päin. Lukies­sani voin tehdä sen sil­mien liik­keillä pal­jon täs­mäl­li­sem­min ja nopeam­min kuin mihin soitto-ohjelman hal­linta hii­rellä antaa mah­dol­li­suu­den. #

Täy­tyy vielä kokeilla sitä tosi-podcast-mies­ten tyy­liä, eli kop­sata tuo haas­tat­telu kan­net­ta­vaan soit­ti­meen ja kuun­nella se mat­kalla jon­ne­kin. #

Kapteeni Kariluoto ja zen

#2674. Sunnuntai, 25. helmikuuta 2007 klo 21.04.22, kirjoittanut Jani.

“Hän istui takai­sin maa­han. Hen­gi­tys kiih­tyi ja aja­tuk­set pyö­ri­vät seka­vina aivoissa. Hänen on aloi­tet­tava. On jätet­tävä kaikki muu. On antau­dut­tava tais­te­lulle koko­naan. On unoh­det­tava Sirkka ja koko elämä. On las­keu­dut­tava heti kui­lun poh­jaan. On oltava kuol­lut etu­kä­teen.” #

Väinö Linna: Sota­ro­maani, s. 447 #

Without You I’m Nothing

#2672. Sunnuntai, 25. helmikuuta 2007 klo 19.29.28, kirjoittanut Jani.

Joku kysyi minulta jos­kus että mon­tako blo­gia minulla on. Piti nyt ihan ottaa ja las­kea: nel­jä­toista elos­sao­le­viksi las­ket­ta­vaa, kolme hen­ki­to­reis­saan viru­vaa ja neljä lope­tet­tua tai pysy­västi nimel­tään tai osoit­teel­taan muu­tet­tua. #

Elos­sao­le­vista tosin neljä on link­ki­blo­geja (joista kaksi perus­tin, tai pikem­min­kin loh­koin kah­desta muusta, eilen) ja iso osa muis­ta­kin vähem­män var­si­nai­sia kir­joi­tus­pro­jek­teja, eli blo­geja, jotka ovat blo­geja puh­taasti sanan tek­ni­sessä mer­ki­tyk­sessä. #