Kun olin saa­nut Toh­tori Moreaun saa­ren luet­tua, pää­tin kat­sella saman­ni­mi­sen elo­ku­van (se kun sat­tui vie­läpä sopi­vasti ole­maan tar­jolla juup­pa­rissa). Elo­kuva oli toi­saalta var­sin viih­dyt­tävä siten kuin vain huo­not elo­ku­vat voi­vat olla, ja saat­tai­sin hyvin­kin pulit­taa siitä aina­kin kolme euroa Ant­ti­lassa. Toi­saalta minua ärsytti siinä tavat­to­masti se äärihol­lywoodilai­nen tapa jolla Wellsin alku­pe­räis­ta­ri­naa oli nyky­ai­kais­tettu. #

Monissa klas­si­koissa iso osa vie­hä­tystä ovat nime­no­maan ne van­han ajan puit­teet, joissa seik­kailu tapah­tuu. Siksi nii­den nyky­ai­kais­ta­mi­nen ei ole kovin­kaan monesti tari­naan lisää­mistä vaan siitä vähen­tä­mistä. Omana aika­naan nuo puit­teet eivät ehkä ole tun­tu­neet niin­kään eksoot­ti­silta, mutta minusta ajan patina on useim­mi­ten var­sin­kin seik­kai­lu­ker­to­muk­sissa vain plus­saa. #

Elo­ku­van­te­ki­jän ei tuli­si­kaan mie­les­täni läh­teä tavoit­te­le­maan ajan­koh­tai­suutta puit­teissa jol­lei hän sit­ten ole lähes varma siitä, että siten lop­pu­tu­los tulee ole­maan jotain enem­män kuin mitä se alku­pe­räi­sen ajoi­tuk­sen säi­lyt­tä­mällä tulisi ole­maan. Lop­pu­jen lopuksi asia on kui­ten­kin hyvin har­voin niin, tai aina­kin se on niin huo­mat­ta­vasti har­vem­min kuin miten usein nyky­ai­kais­ta­mista Hol­lywood-elo­ku­vissa käy­te­tään. #

Ole­tet­ta­vasti tämä­kin on niitä asioita, joista jot­kut mogu­lit ovat vain saa­neet pää­hän­pint­ty­män; että suuri yleisö mak­saa mie­luum­min seik­kai­lue­lo­ku­vasta sil­loin, kun se sijoit­tuu nyky­ai­kaan kuin sil­loin, jos se sijoit­tuu vaik­kapa sadan vuo­den takai­siin aikoi­hin. Mie­les­täni aina­kin steam­punk-vil­li­tys on kui­ten­kin vahva todiste päin­vas­tai­sesta. #

Kai­ken lisäksi gee­ni­tek­no­lo­gian, johon alku­pe­räi­sen tari­nan vivi­sek­tio oli tässä elo­ku­vassa vaih­dettu, vää­rin­käyttö ei ollut enää elo­ku­van val­mis­tu­mis­vuonna 1996 miten­kään oma­pe­räi­nen kau­hus­ke­naa­rio. Se oli menet­tä­nyt oma­pe­räi­syy­tensä vii­meis­tään kolme vuotta aikai­sem­min, Juras­sic Parkin myötä. #

Sitä paitsi vivi­sek­tio­kin on edel­leen kaik­kea muuta kuin men­nei­syy­den haamu. Vaih­ta­malla vivi­sek­tion gee­ni­tek­niik­kaan, joka sii­hen ver­rat­tuna on yleensä pal­jon klii­ni­sem­pää, elo­ku­van­te­kijä on samalla tul­lut eli­mi­noi­neeksi suu­rim­man osan siitä inhi­mil­li­syy­teen niin välit­tö­mästi kos­ke­vasta raa­kuu­desta, jonka takia vivi­sek­tio on edel­leen vah­vasti kiis­ta­na­lai­nen aihe. #

Kir­jas­sa­kin Pren­dick jou­tuu pake­ne­maan huo­nees­taan kun ei lopulta enää kestä vie­rei­sessä salissa lei­kel­tä­vänä ole­van puu­man tus­kan­huu­toja (sic). Miten elo­ku­van­te­kijä on voi­nut kuvi­tel­la­kaan, että elä­vien eläin­ten leik­ke­lyn kor­vau­dut­tua mik­ros­koo­pissa tapah­tu­valla neu­lan­pis­te­lyllä, elo­kuva voisi enää vedota kat­so­jan tun­tei­siin alku­pe­räi­sen aiheen veroi­sesti? #

[#] Pahin Hollywood-klisee, jonka elo­ku­van­te­kijä on Toh­tori Moreaun saa­reen lisän­nyt, on kui­ten­kin typykkä. #

Typykkä on nais(sivu)hahmo, jolla on elo­ku­van tari­nassa kor­kein­taan sen ver­ran teke­mistä, että vain kaik­kein hel­poim­min har­hau­tet­ta­vat kat­so­jat onnis­tu­taan sillä vakuut­ta­maan hänen läs­nä­olonsa oikeu­tuk­sesta. Typy­källä on vähän jos lain­kaan repliik­kejä, mutta sen sijaan hänellä saat­taa olla run­saas­ti­kin kir­ku­mis­koh­tauk­sia — siis koh­tauk­sia, joissa hän yhdestä tai toi­sesta, täy­sin tyh­jän­päi­väi­sestä syystä kir­kuu päänsä puhki. #

Jol­lei pää­roo­li­hahmo suo­ra­nai­sesti osoi­ta­kaan rakas­tu­neensa typyk­kään elo­ku­van lop­puun men­nessä, niin kaikki mer­kit (kuva­kul­mat, koh­taus­ten aset­telu ja muu sel­lai­nen) viit­taa­vat enem­män tai vähem­män hie­no­va­rai­sesti sii­hen, että jon­kin­laista väri­nää näi­den kah­den välillä on joka tapauk­sessa — olkoon­kin, että se on täy­sin käsit­tä­mä­töntä, koska mies­pää­roo­li­hahmo on tyy­pil­li­sesti roh­kea, älykäs ja karis­maat­ti­nen, kun taas typykkä on… pelkkä kir­kuva nukke. #

Pis­tää vihaksi. Raa­dan niska limassa teh­däk­seni hyvän elo­ku­van, ja krii­ti­kot sano­vat: “jos siinä olisi rak­kaus­ta­rina, se olisi menes­tys.” #

Carl Den­ham elo­ku­vassa King Kong (Marko Hau­ta­lan suo­men­nos) #

Jos­tain syystä elo­ku­van­te­ki­jät tun­tu­vat pel­kää­vän pel­kistä mie­histä tai nai­sista koos­tu­van näyt­te­li­jä­kaar­tin varassa ole­vien elo­ku­vien teke­mistä. Yksi ilah­dut­tava poik­keus tästä on The Thing – “se” jostakin, josta ehkä juuri siksi pidän­kin niin kovasti, että se on puh­taasti uro­se­lo­kuva“All-male movie” kuten John Car­pen­ter sitä John Carpenter’s The Thing: Ter­ror Takes Shape -doku­men­tissa kut­suu., jota ei siis ole typy­köillä pilattu. #

© New Line Cinema #

Alku­pe­räi­nen Toh­tori Moreaun Saari olisi sekin ollut muu­ta­mia täy­sin har­mit­to­mia ja per­soo­nat­to­maksi taus­taksi jää­viä eläi­nih­mis­nai­sia lukuu­not­ta­matta täy­del­listä uroselokuva-ainesta, ja sitä suu­rempi oli­kin pet­ty­myk­seni, kun vuo­den 1996 Hollywood-tulkintaan oli väen vän­gällä tuu­pattu typykkä. #

Elo­ku­van mies­näyt­te­li­jöi­den roo­li­suo­ri­tuk­set ovat kerän­neet kysee­na­laista kun­niaa, ja kiel­tä­mättä Mar­lon Brando onkin kyllä melko… eri­koi­nen ilmes­tys vii­meis­tään vedet­ty­ään sam­pan­ja­kul­hon pää­hänsä. Jones­town-doku­ment­teja vas­ti­kään kat­sel­tuani minun sil­määni ja kor­vaani pisti kui­ten­kin enem­män se, miten pal­jon Brandon Moreau muis­tutti Jim Jonesia puhua mus­sut­taes­saan val­tais­tui­mel­laan, aurin­ko­la­sit pääs­sään. #

Kun olin saa­nut Toh­tori Moreaun saa­ren luet­tua, pää­tin kat­sella saman­ni­mi­sen elo­ku­van (se kun sat­tui vie­läpä sopi­vasti ole­maan tar­jolla juup­pa­rissa). Elo­kuva oli toi­saalta var­sin viih­dyt­tävä siten kuin vain huo­not elo­ku­vat voi­vat...