Nyt kun Yön ritari on tuloil­laan, ajat­te­lin vih­doin­kin pai­kata sivis­tyk­ses­säni jo pari vuotta ammot­ta­neen aukon nimeltä Bat­man Begins. #

Yhtei­nen nimit­täjä krii­ti­koi­den reak­tioissa tähän elo­ku­vaan tun­tuu ole­van, ettei yhteistä nimit­tä­jää ole; jokai­nen tun­tuu löy­tä­neen elo­ku­vasta omat arvos­te­lun ja ylis­tyk­sen aiheensa. Elo­ku­van nyt näh­tyäni en lain­kaan ihmet­tele sitä, sillä minusta kyse on hyvin poik­keuk­sel­li­sesta Hol­lywood-tuot­teesta. Beginsin juoni on vah­vempi kuin koko­nai­sen vuo­den aikana tuo­te­tuissa, tavan­omai­sissa Hol­lywood-elo­ku­vissa yhteensä. Saman­ai­kai­sesti elo­kuva kui­ten­kin kär­sii niin kum­mal­li­sista tek­ni­sistä ongel­mista, etten äkkiä kykene muis­ta­maan koska vii­meksi oli­sin näh­nyt saman­laista Hol­lywood-elo­ku­vassa. #

Tek­ni­sillä ongel­milla en tässä suin­kaan tar­koita eri­kois­te­hos­teita, jotka oli­vat ihan koh­dal­laan. Esi­mer­kiksi alku-Bat­manin varus­teet oli­vat pri­mi­tii­vi­syy­des­sään juuri niin kar­hean­sek­sik­käitä kuin piti­kin, eikä elo­kuva muu­ten­kaan tehos­tei­den osalta kär­si­nyt lain­kaan uskot­ta­vuuson­gel­mista. Myös­kään designissa Beginsillä ei ole mitään hävet­tä­vää. Chris­top­her Nolanin visio Got­hamista ylit­tää mie­les­täni Tim Bur­toninkin vision, eikä se ole mikään vähäi­nen saa­vu­tus. Nolanin elo­ku­vassa Got­ham sijoit­tuu tosin enem­män taus­talle kuin Bur­tonilla, joka nosti sen lähes roo­li­hah­mo­jen veroi­sesti esille, mitä en suin­kaan edel­leen­kään pidä huo­nona rat­kai­suna; jos jotain bur­tonmaista oli­sin Beginsiin kai­van­nut, niin se olisi ehkä ollut juuri Got­ha­min esil­le­pano. Eri asia on sit­ten tie­tysti, oli­siko sel­lai­nen toi­mi­nut Beginsissä, sillä elo­kuva poik­kesi Bat­manista muilta osin niin val­ta­vasti. #

Tek­ni­sillä ongel­milla tar­koi­tan tässä lähinnä kahta asiaa: kuvausta ja leik­kausta. Huo­ma­sin use­aan ottee­seen pitä­väni valit­tuja kuva­kul­mia joten­kin kum­mal­li­sen ahtaina tai sit­ten vain tyl­sinä, mistä syystä elo­ku­vaan lii­mau­tui mie­les­säni hyvin pian ama­töö­ri­mäi­nen leima — ja juuri tämä täl­lai­nen leima on jotain, mitä en ole tot­tu­nut viime vuo­sien Hol­lywood-elo­ku­vissa näke­mään, vaikka minä­hän kyllä pyrin­kin vält­te­le­mään sur­keim­pien flop­pien kat­so­mista mikäli vain mah­dol­lista. Elo­ku­vauk­sen ongel­mat oli­vat kah­desta mai­ni­tusta se pie­nempi; ama­töö­ri­mäi­syy­den lei­maa pahensi enti­ses­tään leik­kaus­tyyli. Minä olen visu­aa­li­sille klaf­fi­vir­heille lähes täy­sin sokea, mutta tämän elo­ku­van leik­kaus­koh­dat hyp­pä­si­vät ärsyt­tä­vän sel­västi kor­vil­leni. Huo­ma­sin ne tois­tu­vasti omi­tui­sista äänen­pai­noista ja repliik­kien ajoi­tuk­sista. Lisäksi jot­kin leik­kauk­sista oli­vat niin yksin­ker­tai­sesti niin töke­röitä, äkki­näi­siä ja vii­meis­te­le­mät­tö­miä, että sil­miin sat­tui. #

Jos haluaa vakuut­tua sano­mani toden­pe­räi­syy­destä, riit­tää, kun kat­soo Beginsistä yhden ainoan koh­tauk­sen: sen, jossa Bat­man ajaa huu­mattu Rac­hel kyy­dis­sään polii­seja pakoon. Eikä tässä kan­nata tart­tua sanaan “huu­mattu”, sillä vaikka se selit­täi­si­kin koh­tauk­sen raken­teel­lista omi­tui­suutta var­sin erin­omai­sesti, niin kyse ei ole siitä, että se olisi tehty huu­ma­tun ihmi­sen näkö­kul­masta. Leik­kaus­jälki on tässä koh­taa vain yksin­ker­tai­sesti niin pas­kaa, että se rik­koo väki­sin­kin sen mah­ta­van nel­jän­nen sei­nän, jonka elo­ku­van usko­mat­to­man vahva juoni on sii­hen men­nessä raken­ta­nut. #

Tie­ten­kään paras­kaan leik­kaaja ei voi kur­sia kokoon toi­mi­vaa elo­ku­vaa, jos läh­tö­koh­tai­nen mate­ri­aali ei sel­lai­seen veny, joten en osaa­kaan sanoa täy­sin var­masti, kuu­lu­vatko moit­teet tästä ongel­masta leik­kaa­jalle vai ohjaa­jalle. Jäl­kim­mäi­nen seli­tys tun­tuu kui­ten­kin aika kau­kaa hae­tulta, sillä se tar­koit­taisi, että Beginsin kuvauk­set on hoi­dettu päin vit­tua, ja sen jäl­keen mate­ri­aali on annettu überhyvälle leik­kaa­jalle, joka on pelas­ta­nut siitä sen mitä pelas­tet­ta­vissa oli, syn­nyt­täen samalla yhden kaik­kien aiko­jen elo­ku­va­ta­ri­noista. #

Mui­den krii­ti­koi­den suo­sik­ki­rii­te­ly­naihe tun­tuu ole­van elo­ku­van roo­li­tus. Minulla siitä ei ole pahaa sanot­ta­vaa. Tosin Chris­tian Bale, johon olen salai­sesti vähän ihas­tu­nut, oli joten­kin vai­sun oloi­nen, mutta vähän niin se on aina. Sen sijaan Katie Hol­mes Bruce Waynen lem­mit­tynä ei ollut sit­ten­kään niin ker­ta­kaik­ki­sen huono kuin etu­kä­teen kovasti pel­kä­sin. Ehkä Kim Basin­gerin Vicki Valen jäl­jiltä rima sit­ten vain on niin mata­lalla, että sen ylit­tä­mi­seen ei pal­joa vaa­dita. #

Myös siitä, oliko Balen ja Hol­me­sin välillä sel­laista kipi­nää kuin muissa super­san­ka­rie­lo­ku­vissa nii­den täh­tien välillä on väi­te­tysti ollut, tun­nu­taan kiis­te­le­vän. Minusta sitä oli juuri sopi­vasti, eli hyvin vähän, koska sii­hen kes­ki­tyt­tiin elo­ku­vassa juuri niin pal­jon kuin minusta pitää­kin, eli ei juuri ollen­kaan. Mutta minun ide­aa­li­su­per­san­ka­rie­lo­ku­vas­sa­ni­han nai­sia ei oli­si­kaan ollen­kaan. Tai sit­ten ne oli­si­vat kaikki niin kuin Kis­sa­nai­nen oli elo­ku­vassa Bat­man – paluu. #

Kun aikoi­naan luin ketä kaik­kia Beginsin roo­li­tus sisälsi, aloin hyvin vah­vasti epäillä elo­ku­van uskot­ta­vuutta. Sin City kui­ten­kin osoitti, että sel­lai­nen täh­ti­sade voi toi­mia­kin, ja ilok­seni huo­ma­sin nyt sen päte­vän myös Bat­man Begin­sin koh­dalla. Mor­gan Free­man, Liam Nee­son? Rau­taa. Rut­ger Hauer, Gary Old­man? Terästä. #

Kai­ken kaik­ki­aan elo­kuva kärsi tie­tyn­lai­sesta epä­ta­sai­suu­desta. Enim­män osan aikaa se oli äärim­mäi­sen vakava ja vaka­vas­tio­tet­tava, ja sit­ten taas muu­ta­missa koh­dissa käy­tet­tyä huu­mo­ria voisi hel­posti luon­neh­tia näin: Polii­sio­pisto. Osa huu­mo­rista oli kyllä ihan toi­mi­vaa­kin, mutta onneksi sitä oli kai­ken kaik­ki­aan vähän, koska toi­mi­van osuus tus­kin ylitti puolta. #

Elo­kuva oli siis enim­mäk­seen vakava, ja toi­sin kuin ilmei­sesti jot­kin krii­ti­kot, minusta Beginsin kuvaus Bat­manin syn­nyt­tä­neistä psy­ko­lo­gi­sista teki­jöistä on täy­sin vaka­vas­tio­tet­tava tavalla, jol­laista aiem­missa Bat­man-elo­ku­vissa ei ole nähty. Elo­ku­van suu­rin vah­vuus onkin siinä, että se tar­joaa juuri sen, mitä nimi lupaa: vah­van tari­nan erään super­san­ka­rin syn­nystä. Lyh­käi­sesti ja teat­raa­li­sesti, mutta lii­oit­te­le­matta sanot­tuna legen­dan. #

Elo­ku­van tek­ni­sistä ongel­mista ja laa­dul­li­sesta epä­ta­sai­suu­desta huo­li­mat­ta­kin pidin koko­nai­suu­desta niin pal­jon, että tai­dan hank­kia Bat­man Begins -DVD:n omak­seni. #

Nyt kun Yön ritari on tuloil­laan, ajat­te­lin vih­doin­kin pai­kata sivis­tyk­ses­säni jo pari vuotta ammot­ta­neen aukon nimeltä Bat­man Begins. # Yhtei­nen nimit­täjä krii­ti­koi­den reak­tioissa tähän elo­ku­vaan tun­tuu ole­van, ettei yhteistä nimit­tä­jää ole;...