marginaali

Viileät osoitteet eivät muutu, Yle!

#10666. Perjantai, 29. helmikuuta 2008 klo 15.52.19, kirjoittanut Jani.

Lai­toin taas Ylelle palau­tetta, ja tällä ker­taa aiheesta, joka minua on Ylen Internet-palvelussa vai­van­nut jo vuo­sien ajan. #

“Haluai­sin antaa vähän risuja Ylen Internet-uutisosion toi­mi­vuu­desta: uutis­link­kien tek­ni­nen toteu­tus on todella huono. Jos­tain syystä uutis­ten jul­kaisu tun­tuu tapah­tu­van kah­dessa eri vai­heessa: ensin uuti­set ovat etusi­vulla, ja sit­ten jon­kin ajan kulut­tua ne katoa­vat sieltä, jonka jäl­keen ne ilmes­ty­vät arkis­toon. Ongelma on siinä, että mat­kalla etusi­vulta arkis­toon uutis­ten osoit­teet muut­tu­vat. #

Osoit­tei­den muut­tu­mi­nen on aina huono asia jo www-sivuston oman näky­vyy­den­kin kan­nalta, ja lisäksi se on niin vakava käy­tet­tä­vyy­son­gelma, että www-tekniikan koor­di­noin­nista vas­taava W3C:kin on näh­nyt aiheel­li­seksi huo­maut­taa siitä: http://www.w3.org/Provider/Style/URI #

Pidän itse useita blo­geja, ja lin­kit­täi­sin mie­luusti usein­kin Ylen uutis­si­vus­tolle, mutta tämä osoit­tei­den­muut­tu­mi­son­gelma tekee siitä käy­tän­nössä aivan liian työ­lästä. Ylen Internet-sivuilla ole­vaan uuti­seen lin­kit­tä­vän www-tuottajan pitäisi joko odot­taa uuti­sar­tik­ke­lin valu­mista arkis­toon, jonka jäl­keen sen osoit­teen pysy­vyy­teen voisi luot­taa, tai sit­ten muis­taa joka kerta Ylen uuti­seen lin­ki­tet­ty­ään parin päi­vän päästä käydä etsi­mässä artik­ke­lin muut­tu­nut osoite, ja kor­jata omalla web-sivulla ole­vaa link­kiä sen mukai­sesti. On sano­mat­ta­kin sel­vää, että sitä sil­loin mie­luum­min hakee uutis­link­kinsä jon­kin sel­lai­sen uutis­toi­mi­tuk­sen verk­ko­pal­ve­lusta, jossa link­kien pysy­vyy­teen voi parem­min luot­taa. #

Tämä ongelma ei toki ole rajoit­tu­nut pel­käs­tään Ylen Internet-sivustoon vaan on vali­tet­ta­van ylei­nen muu­al­la­kin, eikä link­kien pysy­vyy­den luo­tet­ta­vuu­desta taida olla yhtään erin­omaista koti­maista mal­lia tässä näy­tet­tä­väksi; useim­missa verk­ko­uu­tis­pal­ve­luissa lin­kit valu­vat aikaa myö­ten mak­sul­lis­ten tun­nus­ten taakse tai lak­kaa­vat muu­ten vain toi­mi­masta. Ylen Internet-uutistoimitus voi­si­kin ryh­tyä tässä suh­teessa hyväksi esi­mer­kiksi muille, ja ryh­tyä käyt­tä­mään nyky­ai­kai­set vaa­ti­muk­set täyt­tä­vää web-julkaisujärjestelmää, jossa artik­ke­lei­den osoit­teet eivät jul­kai­sun jäl­keen kos­kaan muutu!” #

Saa­han sitä unel­moida. #

Castinistille mikään ei riitä

#10665. Torstai, 28. helmikuuta 2008 klo 20.12.43, kirjoittanut Jani.

Pais­ka­sin äsken Ylelle Aree­nan palau­te­lo­mak­keen kautta alla ole­van vies­tin. En kyllä tiedä menikö se perille, kun lähe­tys­na­pin pai­na­mi­sen jäl­keen ei tul­lut mitään vas­taan­ot­to­kuit­tausta vaan selain ohjat­tiin vain Aree­nan etusi­vulle. #

Ah, meni se; kuit­taus (lyhyt ja yti­me­käs “Kii­tos palaut­tees­tasi!”) tuli säh­kö­pos­tiin pie­nellä vii­veellä. #

“Aluksi kii­tok­set laa­jasta podcast-valikoimastanne! Olen tilan­nut­kin niitä koko jou­kon, mutta yhtä vielä kai­pai­sin: Lapin Radion uuti­set. Niitä voi tie­tysti kuun­nella Lapin Radion web-sivujen kautta, mutta se on niin han­ka­laa podcas­tina tilaa­mi­seen ver­rat­tuna, ettei sitä tule kos­kaan teh­tyä. Olisi mukava saada tuo­reim­mat kuu­lu­mi­set syn­nyin­seu­dulta sään­nöl­li­sesti mui­den podcas­tien muassa kuun­nel­ta­viksi täällä Keski-Suomessa. #

Ja kun nyt toi­vo­maan ker­ran rupe­sin, niin toi­vonpa tässä samalla myös sel­laista, että tuo illan pää­uu­tis­lä­he­tys tulisi saa­ta­ville vodcas­tina. Sii­hen pätee sama kuin noi­hin Lapin Radion uuti­siin, eli kyl­lä­hän ne voisi Areena-sivustolta kat­sella, mutta eipä tule kos­kaan teh­tyä, kun niitä täy­tyisi itse sieltä hakea. Aina­kaan näin maa­lais­jär­jellä aja­tel­tuna uutis­ten lähet­tä­mi­sessä ladat­ta­vassa muo­dossa (WMV, MP4 tms.) ei pitäisi olla teki­jä­noi­keus­on­gel­mia­kaan kun nehän ovat alusta lop­puun Ylen tuo­tan­toa.” #

Tilutusta kaikki tyynni

#10664. Torstai, 28. helmikuuta 2008 klo 15.42.29, kirjoittanut Jani.

Olenko vähän vajaa kun en ymmärrä mikä juju näissä “shreds”-videoissa on? #

Tai no ei tartte vas­tata, vas­taan itse: olen­han minä. Kyllä minä sen ymmär­rän, että nuo ovat kai tosi haus­koja, jos on vih­kiy­ty­nyt kita­ra­musii­kin saloi­hin, mutta minun sil­mis­säni ja kor­vis­sani nuo eivät miten­kään eroa alku­pe­räi­sellä äänirai­dalla varus­te­tuista videoista. #

Puo­lus­tuk­seni voin sanoa vain, että vas­taa­vasti esi­mer­kiksi Henry Rol­lins on ihan yhtä pihalla nyky­ajan musii­kista. #

Laitto seitsemän kuukaudeksi vaikka mutta

#10663. Tiistai, 19. helmikuuta 2008 klo 18.46.12, kirjoittanut Jani.

Yleensä kie­lel­li­sesti var­sin hyvä­laa­tui­sen HS.fin net­ti­pe­tos­tuo­mio­uu­ti­nen on tain­nut mul­jah­taa oiko­lu­kuseu­lan ohitse. #

“Hämeen­lin­nan kärä­jä­oi­keus tuo­mitsi 20-vuotiaan net­ti­pet­tä­jän 44 petok­sesta seit­se­män kuu­kau­deksi van­keu­teen […]. Nuo­ri­mies laitto netin huu­to­kaup­pa­pal­ve­luun ilmoi­tuk­sia, joissa hän myi puhe­li­mia ja elekt­ro­niik­kaa. […] Vaikka yksit­täi­set petok­set oli­vat sum­mil­taan pie­niä, mutta syy­te­koh­dil­taan juttu oli mit­tava.” #

HS.fi: “Net­ti­pet­täjä tuo­mit­tiin Hämeen­lin­nassa” #

Dick… tshihih, dick!

#10662. Tiistai, 19. helmikuuta 2008 klo 15.45.21, kirjoittanut Jani.

Luin Moby Dic­kin. Her­man Mel­ville on paneu­tu­nut kii­tet­tä­vän perin­poh­jai­sesti valaan­pyyn­tiin, mutta ei siitä minusta ihan kaik­kea olisi tar­vin­nut selos­taa yksien kan­sien välissä. #

Kirja ei oikein osaa päät­tää ollako mat­ka­ker­to­mus, myto­lo­gia vai haku­teos. Kaksi ensim­mäistä sisäl­töä oli­si­vat kah­des­taan Mel­vil­len tie­doilla ja kir­joi­tus­tai­doilla sulau­tu­neet toi­siinsa sau­mat­to­masti ja olleet vie­läpä tajun­nan­rä­jäyt­tävä yhdis­telmä. Itse asiassa uskon, että teok­sen saa­vut­tama juma­la­ton maine onkin juuri tämän kak­si­kon ansiota. Nii­den lisäksi ovat kui­ten­kin pas­kana rat­taassa valaan­pyyn­ti­ma­nu­aa­li­mai­set osiot, jotka pal­ve­le­vat vain osit­tain myto­lo­gista puolta eivätkä aina edes sitä. #

Ilmei­sesti Mel­ville on halun­nut kir­joit­taa valaan­pyyn­nin Raa­ma­tun sanan kai­kissa mer­ki­tyk­sissä. Teos sisäl­tää kir­joit­ta­jansa fak­tu­aa­li­sina pitä­miä yksi­tyis­koh­tia väri­tet­tyinä seik­kai­lu­ker­to­muk­sen piir­teillä ja val­ta­valla suur­ten ja suu­reel­lis­ten meta­fo­rien kir­jolla. Lisäksi näi­den yksi­tyis­koh­tien ja sitä myötä aineis­ton ja sivu­jen määrä on aivan tol­ku­ton, kuin itse­tar­koi­tuk­sel­li­sesti. Mel­ville kään­te­lee joka asian näky­viin joka puo­lel­taan kuin mummo kau­passa. Jos joku epäi­lee sanaani, tar­vin­nee lukea vain luku valaan val­koi­suu­desta. #

Kaik­kein suu­rin ja haus­kin yllä­tys kir­jassa minulle oli sen kur­sai­le­ma­ton homoe­ro­tiikka. Kuten luke­mis­kap­pa­leeni saa­te­sa­nan kir­joit­ta­nut Matti Anhava toteaa: “Muusta var­si­nai­sesti oma­koh­tai­sesta hän ei koko tari­nan mit­taan kerro kuin Queeque­gin vuo­de­kump­paina viet­tä­määnsä yöhön ja sper­ma­see­tin puris­te­luun liit­ty­neistä mie­li­hy­vän elä­myk­sistä, joista luul­ta­vasti olisi jät­tä­nyt ker­to­matta, jos olisi voi­nut ulot­taa luke­nei­suu­tensa tri Freu­diin ja hänen seu­raa­jiinsa.” (Koros­tuk­set ja lin­ki­tyk­set omiani.) #