marginaali

Turhaa työtä

#10684. Torstai, 30. lokakuuta 2008 klo 13.19.26, kirjoittanut Jani.

“Suu­rin osa ole­te­tun aller­gian takia ruoka-aineita vält­te­le­vät teke­vät tur­haa työtä.” #

Yle: “Ruoka-allergiat usein pelk­kää kuvi­tel­maa” #

Eihän vaikka päin jär­keä miten ole kään­täisi tuon tuossa sen. #

Kuollut hymy

#3677. Torstai, 30. lokakuuta 2008 klo 10.35.29, kirjoittanut Jani.

Irvikissan naama Tähän ensim­mäi­seen lius­kaan se lop­puu tämä minun sita­lopraa­mi­ko­kei­luni tällä ker­taa. Syynä eivät ole nämä para­dok­saa­li­reak­tiot (tus­kai­suus, masen­nus, tuhoa­mis­vimma), jotka saat­tai­si­vat ajan myötä hävitä, vaan ne e:llä alka­vat hait­ta­vai­ku­tuk­set, joista tie­dän koke­muk­sesta, ettei­vät ne niin tee. #

Yksi koo­mi­nen sivu­vai­ku­tus, jonka rapor­toi­jia ei ilmei­sesti itseni lisäksi ole, on akuutti vir­nis­tely. Se on sel­lai­nen yhtäk­ki­nen tarve vään­tää naama irvok­kaa­seen hymyyn ilman mitään todel­li­sia ilo­nai­heita. Kun sit­ten vir­nis­tää oikein kun­nolla niin se tarve lak­kaa ole­masta. Lihak­siin­han tämä lääke kyllä vai­kut­taa, ja pikem­min­kin siitä tässä onkin toden­nä­köi­sesti kyse kuin mis­tään kei­no­te­koi­sesta ilosta. #

Perkeleen penikat

#3663. Keskiviikko, 29. lokakuuta 2008 klo 19.31.57, kirjoittanut Jani.

Tibialis anterior Niin vihe­liäi­set ovat nuo sää­ren etuo­san lihak­set ettei niille ole ilmei­sesti edes kun­nol­lista nimeä. Var­si­naista penik­ka­tau­tia minulla tus­kin on, mutta aina jos vähän­kään reip­paam­min aske­lin läh­den käve­le­mään, ne lihak­set mene­vät heti ihan tönk­köön. #

Kipua ei juu­ri­kaan tunnu, vaan ne vain tun­tu­vat siltä kuin oli­sin rasit­ta­nut niitä lii­kaa. Jal­ka­te­rän nos­ta­mi­nen ylös­päin tun­tuu siltä kuin oli­sin teh­nyt samaa lii­kettä kovan­kin vas­tuk­sen kanssa, vaikka jalassa on sukan lisäksi vain huip­puil­ma­vat ASIC­Sit. Mai­ha­rit jalassa sama vaiva ilme­nee tie­tysti vielä pal­jon hel­pom­min. #

Tar­peeksi pit­kään kävel­tyäni tuo tönk­köys kyllä sit­ten hel­lit­tää, mutta olisi hyvä jos olisi joku veny­tys jolla siitä pää­sisi saman tien eroon. Vie­lä­kin parempi olisi, jos tuon voisi etu­kä­teen venyt­te­le­mällä koko­naan ehkäistä. En kui­ten­kaan ole löy­tä­nyt yhtään kun­nol­lista peni­kan­ve­ny­tys­kons­tia. #

Tähän men­nessä olen löy­tä­nyt vain eri­lai­sia jal­ka­te­rän vään­te­lyitä, mutta ne otta­vat minulla vain nilk­kaan niin että sen kiris­tyessä tuo pitkä lihas on vielä ihan lör­pöl­lään. Lähim­pänä toi­mi­vaa on perin­tei­nen etu­rei­den veny­tys­liike, jossa jalan alaosa vede­tään per­see­seen kiinni, ja sekin toi­mii vain sit­ten kun se ala-etulihas on jo val­miiksi tön­kössä. #

Poh­keita venyt­te­len kyllä sään­nöl­li­sesti, että siltä puo­lelta lihas­ten pitäisi olla kun­nossa. Nuo etu­puo­len lihak­set puo­les­taan saa­vat sään­nöl­listä tree­niä juuri näillä käve­ly­len­keillä, joten mis­tään alku­kan­keu­des­ta­kaan tässä ei ole kyse. #

Paradoksaalinen reaktio

#3640. Maanantai, 27. lokakuuta 2008 klo 16.24.26, kirjoittanut Jani.

Kaaviokuva sitalopraamimolekyylistä Syön taas sita­lopraa­mia. Lää­käri ehdotti sitä jän­ni­ty­soi­rei­siin, enkä minä jän­ni­ty­soi­reil­tani saa­nut sanot­tua, että söin­hän minä sitä jo aiem­min vuo­si­kau­det eikä sillä ollut nii­hin mitään vai­ku­tusta. Mie­lia­laa tasoit­ta­vana lääk­keenä se kyllä pelasi ihan siinä missä nykyi­nen­kin lää­ki­tyk­seni. #

Tie­ten­kään minua ei kukaan olisi pakot­ta­nut näitä nyt syö­mään, mutta ajat­te­lin sit­ten kui­ten­kin, että kun en ker­ran juuri täl­laista cock­tai­lia vielä ole kokeil­lut, niin kokeil­laan tätä­kin. Tuo tuli siis mir­tat­sa­pii­nin ja per­fe­nat­sii­nin lisäksi eikä tilalle. #

En jak­sa­nut tänään nos­tella pai­noja. Tai no vähän muka yri­tin, mutta hen­ki­set voi­mat eivät riit­tä­neet. Kävin sen­tään kävel­len mar­ke­teilla, osta­massa uuniin uuden lam­pun kun enti­nen paloi vii­kon­lop­puna. Enpä ole sitä­kään joten­kin aiem­min tul­lut aja­tel­leeksi, että lamp­pu­han se siellä uunis­sa­kin on. #

Sulatusvaiva

#3627. Maanantai, 27. lokakuuta 2008 klo 10.59.21, kirjoittanut Jani.

Aja­tuk­sen­pät­kät tun­keu­tu­vat kuin madot, kaikki yhtä aikaa saman pie­nen kana­van suulle niin ettei yksi­kään pääse läpi. Jos koet­taa kes­kit­tyen pääs­tää yhden ker­ral­laan, muut möy­ri­vät vihois­saan vuo­roa odo­tel­les­saan, ja koko ajan ne lisään­ty­vät. Yhdes­tä­kään ei tule mitään, mikään ei johda mihin­kään. #

Ei hyö­dytä pysäh­tyä eikä sul­kea sil­miä. Kun panee sor­muk­sen sor­meen pae­tak­seen aaveita näky­mät­tö­myy­teen, ne seu­raa­vat mukana, eikä sil­mä­luo­mista ole ver­hoksi minun ja lies­kan välillä. #