Inhoan epä­var­muutta, niin kuin var­maan useim­mat teke­vät jos­sain mää­rin. Sen vähen­tä­mi­seksi, vält­tä­mi­seksi ja voit­ta­mi­seksi haluai­sin luoda itsel­leni var­muutta uhku­van maailman- ja minä­ku­van. Luu­len, että kaikki teke­vät intui­tii­vi­sesti niin. Minä­kin olen teh­nyt, mutta se sillä lailla luo­mani kuva jou­tui jos­sain vai­heessa niin koville että hajosi. Siksi haluai­sin tehdä sen nyt jär­keen enkä intui­tioon noja­ten. En kyllä tiedä onko se edes mah­dol­lista. #

Kyl­lä­hän minun maa­il­man­ku­vas­sani, siis siinä, mitä siitä intui­tii­vi­sesti raken­ta­mas­tani on vielä jäl­jellä, on jo nyt pal­jon tie­teestä peräi­sin ole­via, ratio­naa­li­sia ele­ment­tejä, sillä niitä elä­män tuu­let eivät sen­tään ole muren­ta­neet — pikem­min­kin päin­vas­toin. Ne ovat kui­ten­kin enim­mäk­seen hyvin kau­kana arkie­lä­mäs­täni, enkä tässä suh­teessa var­maan­kaan poik­kea pal­joa muista ihmi­sistä. Fyy­si­nen maa­ilma muo­dos­taa lähinnä ne kau­kana alla ole­vat perus­teet, jolle kaikki muu raken­tuu. Sen päällä on siis niin suun­nat­to­man pal­jon läpi­nä­ky­mä­töntä, epä­kon­kreet­tista höt­töä, että ihmi­nen voi ihan hyvin elää elä­mänsä tässä maa­il­massa, vaikka hänen käsi­tyk­sensä sen fyy­si­sistä perus­teista oli­si­vat ihan päin per­settä. #

Minä haluai­sin saada tie­teel­listä muis­tut­ta­villa meto­deilla jon­kin­laista raken­netta sii­hen höt­töön. Siis hie­rar­kiaa, luo­kit­te­lua ja tie­toa objek­tien väli­sistä relaa­tioista. Jotain sel­laista, jonka kanssa elä­män hötöstä se puoli, jota ei miten­kään voi saada ojen­nuk­seen, olisi hel­pom­min kes­tet­tä­vissä. #

Esi­merkki täl­lai­sesta raken­teesta on “minä olen hyvä”. Useim­mat pyr­ki­vät intui­tii­vi­sesti luo­maan itsel­leen juuri täl­lai­sen raken­teen ja käsi­tyk­sen itses­tään, sillä se toi­mii poik­keuk­sel­li­sen hyvänä suo­jana maa­il­man epä­var­muutta vas­taan. Minä en kui­ten­kaan siis valit­sisi tätä raken­netta intui­tii­vi­sesti ja vain sen takia, että se toi­mii hyvänä suo­jana, vaan jos pää­tyi­sin sii­hen, sen täy­tyisi tapah­tua jon­kin­lai­sen ratio­naa­li­sen pro­ses­sin kautta. Sel­lai­sen, jonka kuluessa arvioi­sin tuota raken­netta ensi­si­jai­sesti siitä näkö­kul­masta, että pitääkö se paik­kansa, ja missä olo­suh­teissa se niin tekee, jos tekee.Sivumennen sanot­tuna minulla on juuri tämän asian suh­teen päin­vas­tai­nen, intui­tii­vi­sesti syn­ty­nyt rakenne jo entuu­des­taan: “minä olen huono”. Ei kui­ten­kaan siten, että “minä olen huo­nompi kuin muut”, vaan että “minä olen yhtä huono kuin muut”. Jois­sain suh­teissa pidän itseäni kyllä muita parem­pana, mutta “minä olen hyvä” -raken­netta, joka mie­les­täni kuvaa ihmi­sen käsi­tystä itses­tään lajinsa edus­ta­jana (“minä olen ihmi­nen, ja ihmi­set ovat hyviä, joten minä olen hyvä”), vas­taava raken­teeni on siis tuol­lai­nen (“minä olen ihmi­nen, ja ihmi­set ovat huo­noja, joten minä olen huono”). #

Todel­li­suu­delle vie­raita raken­teita en kel­puut­taisi, vaikka ne suo­je­li­si­vat minua pahalta maa­il­malta kuinka tehok­kaasti. Yhtä hyvin sitä voisi valita vaikka luo­mi­so­pin pel­käs­tään sen takia, että on pakko pitää kyn­sin ja ham­pain kiinni uskosta juma­laan joka suo­je­lee minua ja tah­too paras­tani, koska muu­toin elämä olisi liian pelot­ta­vaa elet­tä­väksi. Minusta sem­moi­nen on vas­ten­mie­listä. #

Inhoan epä­var­muutta, niin kuin var­maan useim­mat teke­vät jos­sain mää­rin. Sen vähen­tä­mi­seksi, vält­tä­mi­seksi ja voit­ta­mi­seksi haluai­sin luoda itsel­leni var­muutta uhku­van maailman- ja minä­ku­van. Luu­len, että kaikki teke­vät intui­tii­vi­sesti niin. Minä­kin olen...