“Yksi­lön minuus siis jou­tuu eris­tyk­siin sen seu­rauk­sena, että hän pyr­kii kont­rol­loi­maan itse­ään. Hän mie­luum­min vaikka varas­taa kuin ottaa vas­taan. Hän mie­luum­min antaa itse kuin sal­lii mui­den mie­les­tään varas­taa häneltä, ts. hänellä on vahva tarve kont­rol­loida kuka tai mitä häneen tulee ja kuka tai mitä hänestä läh­tee. Koko tämän puo­lus­tus­jär­jes­tel­män hän [on luul­ta­vasti] pys­tyt­tä­nyt kor­vaa­maan meta­fyy­si­sen tur­val­li­suu­den perus­puu­tetta. Ole­mi­ses­taan var­man yksi­lön ei tar­vitse tur­vau­tua täl­lai­siin toi­men­pi­tei­siin. Mutta yri­tys yllä­pi­tää eril­leen kohon­nutta minää, joka olisi vaa­ro­jen tavoit­ta­mat­to­missa ja kauko-ohjauksella sää­te­lisi välit­tö­miä elä­myk­siä ja toi­min­toja, joh­taa näen­näi­se­tu­jaan ehkä monin ver­roin suu­rem­piin epä­suo­tui­suuk­siin. #

Eris­ty­nyt ja sitou­tu­ma­ton minuus ei suostu luo­vaan yhtey­teen toi­sen kanssa vaan kes­kit­tyy kuvi­tel­miin, aja­tuk­siin, muis­toi­hin jne. (ima­goi­hin); niinpä sille (eräässä mie­lessä) kaikki onkin mah­dol­lista. Sitä eivät sivua eivätkä sido mit­kään vale­mi­nä­jär­jes­tel­män epä­on­nis­tu­mi­set tai menes­tyk­set. Kuvi­tel­ma­ta­solla minuus voi olla kuka tahansa ja missä tahansa, se voi tehdä ja omis­taa mitä tahansa. Se on siis kaik­ki­voipa ja ehdot­to­man vapaa — mutta vain kuvi­tel­ma­ta­solla.” #

R. D. Laing: Pirs­tou­tu­nut minuus (suo­men­ta­nut Erkki Pura­nen) #

Vaikka Lain­gin tar­koi­tuk­sena on kuvailla skit­so­fre­nian syn­tyä, minusta hän kuvaa pikem­min­kin ris­ti­pai­nei­sessa lap­suu­dessa tapah­tu­via ylei­sin­hi­mil­li­siä ilmiöitä, jotka jois­sain ihmi­sissä saat­ta­vat olla psy­koo­siin joh­ta­vien tapah­tu­mien ket­jun alku­päässä, mutta jotka useim­missa kui­ten­kin joh­ta­vat joi­hin­kin mui­hin psyyk­ki­siin ongel­miin, tai eivät vält­tä­mättä yhtään mihin­kään. #

Perus­tan tämän näke­myk­seni var­sin­kin sille, että tun­nis­tan ison, ehkä jopa enim­män osan noista Lain­gin kuvai­le­mista, minuu­den suo­je­le­mi­seksi syn­ty­vistä raken­teista omik­seni, mutta minul­la­han ei tiet­tä­västi ole skit­so­fre­niaa (eikä edes skit­soi­di­suutta, aina­kaan diag­no­soi­tua). Näh­däk­seni kysy­mys siitä miten nämä raken­teet sit­ten jois­sain ihmi­sissä kehit­ty­vät siten, että hei­dät lopulta ulko­puo­lel­taan mää­ri­tel­lään todel­li­suu­desta vie­raan­tu­neeksi, on se, johon Laing on tar­koit­ta­nut vas­tata, ja jonka käsit­tely sivu­men­nen sanot­tuna olisi minus­ta­kin näi­den läh­tö­koh­tien käsit­te­lyä mie­len­kiin­toi­sem­paa. Aina­kin tähän men­nessä mies on siis kui­ten­kin ampu­nut vasta maa­li­tau­lunsa jalus­taa. #

Lain­gin suu­rin ansio on mie­les­täni hänen halunsa ymmär­tää poti­laita kri­ti­soi­maansa van­haa kou­lu­kun­taa inhi­mil­li­sem­mästä näkö­kul­masta, aidon eläy­ty­mi­sen kautta. Toi­sin sanoen poti­laan ulkois­ten oirei­den (“puhuu seka­via”) tark­kai­lun sijasta hän yrit­tää ymmär­tää nii­den syn­tyä poti­laan itsensä kan­nalta ja tämän elä­män­his­to­rian huo­mioo­not­taen. Tämä eläy­ty­mis­nä­kö­kulma ei tosin var­maan­kaan tar­joaisi vas­tausta tuon edel­lä­mai­ni­tun rin­nak­kais­ky­sy­myk­selle miksi — eli “miksi jot­kut, eivätkä kaikki”. Uskal­lan väit­tää näin, koska se vas­taus­han on tie­tysti meille gene­tii­kan kulta-aikaa elä­ville var­sin ilmei­nen ja epä­mie­len­kiin­toi­nen. #

Lei­kin muu­ten tätä kir­jaa luke­maan alet­tuani Google Trend­sillä ja huo­ma­sin siellä, että schizophrenia-hakujen piikki näyt­täisi osu­van aina heti vuo­den toi­sen puo­lis­kon alku­puo­lelle, ja pohja ihan vuo­den­vaih­teen tun­tu­maan. Alkusyk­syn piikki tun­tuu tois­tu­van myös depression-hauissa ja flu-hauissa. Fluns­san vuo­den­ai­ka­vaih­te­lu­han on tie­tysti itses­tään­sel­vyys, mutta oli mie­len­kiin­toista huo­mata saman­laista vaih­te­lua myös kiin­nos­tuk­sessa psyyk­ki­siä sai­rauk­sia koh­taan. Löy­sin äkki­sel­tään aina­kin yhden artik­ke­lin, jonka mukaan skit­so­fre­nian takia ensi ker­taa sai­raa­laan tul­laan yleensä kesäi­sin. Se selit­täisi pian sen jäl­keen ilme­ne­vää piik­kiä schitzophrenia-hauissa: kun diag­noosi sel­viää, siitä etsi­tään lisä­tie­toa netistä. Sen sijaan depression-hauissa oli­sin olet­ta­nut pii­kin sijoit­tu­van kau­em­maksi tal­veen. #

“Yksi­lön minuus siis jou­tuu eris­tyk­siin sen seu­rauk­sena, että hän pyr­kii kont­rol­loi­maan itse­ään. Hän mie­luum­min vaikka varas­taa kuin ottaa vas­taan. Hän mie­luum­min antaa itse kuin sal­lii mui­den mie­les­tään varas­taa häneltä, ts....