marginaali

Kuin unen lävitse

#9368. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 11.15.02, kirjoittanut Jani.

Kohta salille, ou jee. Täy­tyy aloit­taa kevyesti, siis hen­ki­sesti, aero­bi­sella. Yhtä ja samaa lii­kettä jyys­täessä ei tunne olo­aan niin epä­var­maksi kuin eri lait­tei­den kanssa arpoessa. Sillä muil­la­han ei siellä tie­ten­kään ole mitään muuta teke­mistä kuin kytätä minun suo­ri­tuk­siani. #

Hei­tin lan­soprat­so­lin syö­mi­sen pois kun ei siitä ollut mitään hyö­tyä. #

Näin taas jotain TSH-unia viime yönä. Herät­tyäni päässä soi Leevi And The Lea­ving­sin Elämä ikku­nan takana. Kuinka surul­li­nen kap­pale elä­mää sekin. Ei tosin sen­tään niin - kuin En tahdo sinua enää. Hrrr. #

•)) 6 kommenttia postaukselle Kuin unen lävitse. ↩
  1. #13862. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 12.14.26, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Näin kanssa val­ta­vasti unia viime yönä, piru viete etten muista mitä tosin! Ja len­kil­le­kin piti aamulla mennä, mutta kuume, kor­va­särky ja hem­me­tin­moi­nen sade esti­vät tehok­kaasti. Idle on the com­pu­ter siis.

  2. #13863. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 13.21.25, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Pahus! Ter­veh­ty­mi­siä sinnepäin.

  3. #13864. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 20.53.11, kirjoittanut ill..
    ill.

    on se kiva tullla paus­sin jäl­keen takai­sin koneelle ja päästä luke­maan tois­ten satoja vii­kon­lo­pun aikana luo­mia pos­tauk­sia.. toi­saalta se käy myös vähän her­moille.. eni­vei tuo Lee­vien biisi muis­tutti siitä minkä halusin lait­taa blo­giin seu­raa­vaksi ja minkä bon­ga­sin Vivalla tänään..

  4. #13865. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 21.04.20, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä aina­kaan en pysty tuom­moi­sia mää­riä sulat­ta­maan, siinä käy niin että sitä nap­sut­te­lee enim­mät lue­tuiksi sekun­nin sil­mäi­lyn jäl­keen. Ja sit­ten taas toi­si­naan ei ole mis­sään mitään uutta luettavaa.

  5. #13866. Tiistai, 1. syyskuuta 2009 klo 21.18.49, kirjoittanut v..
    v.

    Kun­to­sa­li­kyt­tää­jät! Niinä har­voina kertoina,kun olen kun­to­sa­lilla käy­nyt olen tun­te­nut tois­ten kat­seet polt­teena nis­kas­sani. En tiedä joh­tuuko se kat­so­mi­sen sie­tä­mät­tö­myys Uus­maa­lai­sesta lap­suu­desta vai mistä. Joka tapauk­sessa ei tunnu kivalta ei, vaikka asi­aan on saa­nut sie­dä­tystä run­saasti myö­hem­mälti Raahessa.

    Yhden ker­ran mai­nit­sin asiasta kave­ril­leni, ja se ymmärsi asian hie­man vää­rin, kun se vaan sanoi, että mulla on niin hir­veä läs­ki­perse, ettei sitä kukaan kyt­tää. Sen jäl­keen ajat­te­lin, että ne vah­taa­vat mua varoit­ta­vana esi­merk­kinä - rauta nousee sut­ja­kam­min, kun näkee kuinka käy kun ei viitsi pun­tata. Vaikka oikeasti: tilassa, joka on täynnä pei­lejä ja ihmi­siä on vai­kea olla kat­so­matta johon­ku­hun aina­kin hetkellisesti.

  6. #13867. Keskiviikko, 2. syyskuuta 2009 klo 8.42.36, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Sii­näpä empaat­ti­nen kaveri, heti val­miina tukemaan!

    Joo, jon­ne­kin se katse on koh­dis­tet­tava ja suo­ri­tuk­sesta tulee oikeasti huo­mio­ta­he­rät­tävä, jos omaa päätä koet­taa samalla vään­tää niin ettei tulisi vahin­gos­sa­kaan kat­so­neeksi kenen­kään suun­taan sil­loin kun poruk­kaa on paljon.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.