Näen sään­nöl­li­sesti, ja näin tal­ven lähes­tyessä yhä sään­nöl­li­sem­min, unia pai­koista ja ihmi­sistä, kauan sit­ten men­neistä. #

Ja valosta. Siitä irvok­kaan kirk­kaasta valosta joka ei läm­mitä, ja joka pais­taa ylim­män ker­rok­sen ker­ros­ta­loa­sun­toon ikku­noista, joi­den eteen ei ole ver­hoa. Huo­nee­seen, joka on val­koi­nen ja mel­kein tyhjä, johon vasta ollaan tuo­massa huo­ne­ka­luja tai josta ne on jo mel­kein kaikki viety pois. #

Pie­nistä kuol­leista kodeista, joilla ei ollut elä­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia. #

Ja kuinka tämä kaikki kos­ket­taa vain minua. #

Näen sään­nöl­li­sesti, ja näin tal­ven lähes­tyessä yhä sään­nöl­li­sem­min, unia pai­koista ja ihmi­sistä, kauan sit­ten men­neistä. # Ja valosta. Siitä irvok­kaan kirk­kaasta valosta joka ei läm­mitä, ja joka pais­taa ylim­män ker­rok­sen ker­ros­ta­loa­sun­toon...