marginaali

Pieni mies päästään

#14273. Tiistai, 31. elokuuta 2010 klo 15.03.40, kirjoittanut Jani.

Commodore 64 -grafiikka: joutsen Kävin psy­ko­lo­gilla ja psy­kiat­rilla, sain taas entistä tujum­mat lääk­keet. Psy­ko­lo­gin kanssa oli puhetta lää­kä­ria­jan varaa­mi­sesta tätä var­ten, mutta kun oma psy­kiat­rini sat­tui ole­maan resep­ti­nuusi­mis­vuo­rossa, sain­kin asian siinä sit­ten esille ja uuden resep­tin. Olin luul­lut, että ven­la­fak­sii­nian­nok­seni, joka siis tun­tuu puu­pah­ta­neen, oli jo hui­pus­saan, mutta siinä oli­kin kuu­lemma peri­aat­teessa vielä vaikka 150 mg nos­to­va­raa. Näin ensi­hä­tään sitä kui­ten­kin nos­tet­tiin vain 75 (eli yhteensä 300 mg:aan). Muita lääk­keitä ei muu­teltu. #

Selos­tin taas psy­ko­lo­gille pit­kät pät­kät neu­roo­se­jani ja nii­den syitä, aina­kin epäi­le­miäni. Vaikka olen­kin luot­ta­vai­sessa ilma­pii­rissä, minusta tun­tuu kyllä välillä, että pitäisi vähän sään­nös­tellä tätä pään­si­säl­töni ulos­kaa­ta­mista siellä. Se tun­tuu hukut­ta­van alleen kaikki jo esille tul­leen tart­tu­mis­pin­nat. Siis ettei psy­ko­lo­gi­riepu ennätä pro­ses­soida edel­listä asi­aani ennen kuin jo vyö­ry­tän päälle uutta. #

Tämä täl­lai­nen aut­ta­jani jak­sa­mi­sesta huo­leh­ti­mi­nen on tie­tysti sekin yksi vinou­tu­miani, pro­ji­soin­tia par­haim­mil­laan. #

Jou­duin pitä­mään salei­lusta tänään väli­päi­vän, vaikka jak­sa­mista olisi riit­tä­nyt, sillä suo­listo temp­puili taas. Se oli niin pit­kään jo niin hyvänä, että olin mel­kein val­mis julis­ta­maan itseni paran­tu­neeksi, mutta nyt sit­ten yhtäk­kiä siis taas. Toi­von oikeas­taan, että tämä on joku ihan muu, joku oikea rapa­tauti eikä sen enti­sen mys­tee­ri­vai­van paluu. Tai jos se jäl­kim­mäistä onkin niin olisi mie­luum­min edes pikai­nen encore kuin var­si­nai­nen come­back. Mutta oli mitä oli, suo­sio­no­soi­tuk­sia se ei minulta saa. #

Psy­koa­na­lyyt­ti­sin lasein varus­te­tut luki­jani hok­si­vat tästä tie­tysti heti psy­ko­so­maat­ti­sen yhtey­den fysio­lo­gi­sen ja sie­lul­li­sen ripu­lini välillä. #

(Ajat­te­lin ruveta käyt­tä­mään kuvi­tus­ku­vis­sani pseu­do­ne­pa­gra­fiik­kaa.) #

Flattr: Saa imarrella!

#14249. Maanantai, 30. elokuuta 2010 klo 18.56.41, kirjoittanut Jani.

Flattr on Peter Sun­den ja Linus Ols­so­nin perus­tama mik­ro­mak­su­jär­jes­telmä. Flatt­rin käyt­tä­jät mak­sa­vat kuu­kausit­tain pie­nen raha­sum­man, joka loh­ko­taan Flatt­ria käyt­tä­ville sivus­toille näiltä löy­ty­vän flattr-linkin avulla. Kuu­lui­sin Flatt­rin jo käyt­töön otta­neista sivus­toista lie­nee Wiki­leaks. #

Esi­merkki havain­nol­lis­ta­nee Flatt­rin toi­min­taa par­hai­ten: ole­te­taan, että Kalle Käyt­tä­jän kuu­kausit­tai­nen Flattr-saldo on 2 €. Hän on siir­tä­nyt sitä var­ten Flattr-tililleen 10 euroa. #

  • Syys­kuussa Kalle löy­tää mar­gi­naa­lista hyvän blo­gi­mer­kin­nän, ja klik­kaa sen perässä ole­vaa flattr-linkkiä. Lisäksi Kalle löy­tää pari muu­ta­kin hyvää mer­kin­tää toi­sista blo­geista, ja flatt­roi niitä. Niinpä hänen syys­kui­nen kaksi euro­aan jae­taan kes­ken mar­gi­naa­lin kir­joit­ta­jan ja kah­den muun blo­gin kir­joit­ta­jan kes­ken. #

  • Loka­kuussa Kalle lukee taas mar­gi­naa­lista hyvän blo­gi­mer­kin­nän ja flatt­roi sitä. Lisäksi Wiki­leaks jul­kai­see Kal­len mie­lestä arvok­kaan pal­jas­tuk­sen, joten Kalle flatt­roi lisäksi tätä pal­jas­tusta. Niinpä Kal­len loka­kui­nen 2 euroa jae­taan mar­gi­naa­lin kir­joit­ta­jan ja Wiki­leak­sin kes­ken. #

  • Mar­ras­kuussa Kalle ei löydä mitään flatt­roi­ta­vaa edes mar­gi­naa­lista (Kalle on aika nirso!), joten hänen kaksi euro­aan siltä kuulta Flattr lah­joit­taa hyvän­te­ke­väi­syy­teen. #

  • Jou­lu­kuussa Kalle on sitä mieltä, että mar­gi­naali on koko­nai­suu­tena arvos­tel­len ollut tänä vuonna kui­ten­kin sen ver­ran hyvä, että ansait­see jou­lu­lah­jan, vaikka päi­vi­tys­tahti tässä kuussa onkin hie­man hii­pu­nut. Niinpä Kalle flatt­roi mar­gi­naa­lia, mut­tei mitään muuta sen kuun aikana. Kal­len jou­lu­kui­nen 2 euroa menee näin ollen mar­gi­naa­lin kir­joit­ta­jalle. #

Kyse on siis ikään kuin Internet-juomarahasta. Sun­den mukaan Flatt­rin tar­koi­tuk­sena on kan­nus­taa ihmi­siä jaka­maan rahaa sisäl­lön tavoin. Alku­vai­heessa Flattr itse ottaa kuu­kausi­mak­susta 10 %. #

Otin itse Flatt­rin käyt­töön jo aiem­min tässä kuussa, ja nyt sain vii­mein­kin aikai­seksi myös WordPress-lisäosan asen­nuk­sen. Sen myötä mer­kin­tö­jeni perässä näkyy siis jat­kossa tuo mai­nit­se­mani flattr-linkki, jolla voi osoit­taa pitä­vänsä tuo­tok­ses­tani. Tar­koi­tuk­se­nani ei kui­ten­kaan niin­kään ole rikas­tu­mi­nen kuin se, että sain tästä hyvän syyn esi­tellä Flatt­ria tällä tavalla käy­tän­nön kautta. #

Mie­les­täni Flatt­rin idea on erit­täin hyvä. Näin pie­ni­tu­loi­sena minulla ei usein­kaan ole mah­dol­li­suutta vas­tata Inter­ne­tissä eteen tule­viin lah­joi­tus­pyyn­töi­hin, koska ne edel­lyt­tä­vät monesti liian isoa ker­ta­sum­maa, ja ovat käy­tän­nön jär­jes­te­lyil­tään epäyh­te­näi­siä, eli minun täy­tyisi jokai­sen koh­dalla mureh­tia erik­seen mak­su­jär­jes­te­lyn tur­val­li­suutta. Flattr pii­lot­taa kai­ken tämän moni­mut­kai­suu­den yhden näp­pä­rän flattr-linkin taakse, eikä kaksi euroa kuussa ole lii­kaa edes minulle. Aina­kin Wiki­leak­sille voin hyvin­kin lah­joit­taa sen ver­ran ker­ran kuussa, jos en mitään muuta keksi. #

Moni­mut­kai­sin osuus Flatt­rin käyt­töö­no­tossa oli rahan siir­tä­mi­nen: Flatt­rin hyväk­sy­mistä mak­su­ta­voista valit­sin Pay­Pa­lin, jonne rekis­te­röi­ty­mi­nen edel­lytti kivu­li­aan huo­non lomak­keen täyt­tä­mistä (mikä sekään ei tie­ten­kään suo­ra­nai­sesti ole Flatt­rin vika). Siitä pääs­tyäni ongel­mia ei kui­ten­kaan enää ollut: Visa Elect­ron kel­pasi Pay­Pa­lille hyvin, ja nyt voin siir­tää sen kautta rahaa Flattr-tililleni suo­raan kor­tilta. Flatt­rin pie­nin kuu­kausi­maksu on kaksi euroa, mutta kulu­jen mini­moi­mi­seksi ker­ralla tulee siir­tää vähin­tään kah­dek­san euroa, joka siis sit­ten jakau­tuu kuu­kausi­mak­sun suu­rui­siksi eriksi tule­vina kuu­kausina. #

Puhdasta

#14234. Maanantai, 30. elokuuta 2010 klo 13.05.09, kirjoittanut Jani.

Osa Louis Comfort Tiffanyn "Education"-lasimaalauksesta Kuten mai­nit­sin, olen minä­kin kat­sel­lut TV7:ää tässä viime päi­vinä. Luo­jalle kii­tos usko­vais­tensa edis­tyk­sel­li­syy­destä, jonka ansiosta kanava näkyy Inter­ne­tissä ihan sel­lai­se­naan! Ei mitään ohjel­ma­ra­joit­tei­suus­pas­kaa tai pak­ko­mai­nos­kat­koja. Vielä kun ottai­si­vat ver­tais­ver­kot käyt­töönsä. Latai­sin ja jake­li­sin edel­leen kris­til­listä (tai mitä tahansa) pro­pa­gan­daa ihan hul­luna, jos niin voisi tehdä luval­li­sesti. (Nyt sitä täy­tyy tehdä luvat­to­muu­den takia hie­man varoen.) #

Tähän men­nessä näke­mis­täni ohjel­mista suo­sik­ke­jani ovat Super­kirja, joka on ehtaa 1980-luvun tuh­nuista las­te­na­ni­mea, sekä Rak­kau­den kos­ke­tus -esi­ru­kous­oh­jelma. Jäl­kim­mäi­nen on mitä mai­niointa mus­taa kome­diaa ihmis­ten kär­si­myk­sen kus­tan­nuk­sella. Hal­le­luja! #

Vapaan kat­sel­ta­vuu­den lisäksi TV7:ssä vie­hät­tää minua tie­tysti se, että kana­valla ei taa­tusti näy pal­jasta pin­taa var­si­nai­sesta sek­sistä nyt puhu­mat­ta­kaan. En minä sillä ettäkö seksi sinänsä olisi pahasta, mutta haluan pitää sen eril­lään kai­kesta muusta, kuten nyt tässä tapauk­sessa viih­teestä. Epä­puh­taat asiat pitää minun maa­il­mas­sani sillä tavalla eris­tää, jot­tei­vät ne pääse likaa­maan kaik­kea. #

Jumalalliset Totuuden Hetket

#14214. Sunnuntai, 29. elokuuta 2010 klo 20.04.09, kirjoittanut Jani.

Louis Wainin mielikuvituksellisen värinen kissa Näin mie­li­puo­lista unta, jossa söin suklaasta teh­tyjä ruu­mi­sark­kuja sun muita esi­neitä. Nii­hin oli kät­ketty jotain huu­metta, joka sai minut hal­lusi­noi­maan. Kaikki ympä­ril­läni näytti vää­ris­ty­neeltä ja var­sin­kin vää­rän väri­seltä. Eten­kin kir­ku­van­pu­naista oli pal­jon. Lisäksi koin luul­ta­vasti melko aidosti sen, miltä vai­no­har­hai­suus tun­tuu. Ei tun­tu­nut kovin­kaan kivalta. #

Olin ikään kuin perillä siitä, että tämä tilani joh­tuu niistä ase­malla syö­mis­täni suklaa­esi­neistä, ja tie­sin, että se menee ohi kun­han huu­meen vai­ku­tus lak­kaa. Niin se sit­ten teki­kin, mutta sit­ten ereh­dyin juo­maan mai­toa, ja kävi ilmi, että se huume oli­kin pantu mai­toon (jota oli käy­tetty myös nii­den suklaa­jut­tu­jen teke­mi­seen). Ja olin taas pöl­lyssä. #

Oikeasti psy­ke­dee­lit kyllä kiin­nos­ta­vat minua. Nime­no­maan ne harha-aistimukset. Se olisi mie­len­kiin­toista kokea, kun­han sen saisi tehdä tie­toi­sesti eikä tuol­lai­sen sala­käh­mäi­sen pui­jauk­sen uhrina. #

Yli­päänsä minusta tun­tuu, että elä­mäs­täni puut­tuu nyt taas hul­luutta. Tar­vit­sen hul­luutta! TV7:n kat­selu ei enää riitä hul­luu­den­tar­peeni tyy­dyt­tä­mi­seen! #

Kauniit naiset

#14192. Perjantai, 27. elokuuta 2010 klo 10.29.37, kirjoittanut Jani.

Alastomia kaunottaria Kau­niit nai­set, kuinka te oikein sel­viätte? Tai tar­kem­min, kuinka te sel­viätte elä­mäs­sänne niistä asioista, jotka eivät ole kau­niita niin kuin tei­dän elä­mäs­sänne kuu­luisi? #

Te voitte raken­taa pal­jon sen ympä­rille, että näyt­täi­sitte kau­niilta, ja pyr­ki­mys kohti kau­neutta on itse­kin sitä, mutta entä sit­ten, kun tapah­tuu jotain, mikä on kiis­tat­to­masti pel­käs­tään köm­pe­löä ja rumaa? Ette te voi sitä koko­naan tor­jua kau­neu­del­lanne, kyllä sitä lan­keaa tei­dän­kin osak­senne väis­tä­mättä. Mitä te sil­loin teette? Kuinka kasaatte itsenne? Miten pää­sette yli häpeästä, jonka rumuus teille aiheut­taa? Yri­tät­tekö karis­taa sen itses­tänne jäl­kiä jät­tä­mättä? Elät­tekö sen jäl­keen alati pelossa, että rumuus men­neestä tulee teitä vai­noa­maan, että pal­jas­tutte? #

Vai vie­tät­tekö te aina kak­soi­se­lä­mää? Pidät­tekö vain yllä kau­neu­den kulis­sia, ja pel­käätte jat­ku­vasti totuu­den pal­jas­tu­mista: että tosia­siassa tei­dän­kin elä­männe on rumuu­den tah­rima? #

Mikä teitä moti­voi, minkä eteen te pon­nis­te­lette? Miksi haluatte kau­neutta? #