Herät­tyäni ihmet­te­lin, mik­sei puhe­li­meen tul­lut eloa eikä valoa vaikka näpyt­te­lin kuinka. Sit­ten tajusin, ettei­hän se puhe­lin edes ole oikeasti kädes­säni, ja herä­sin taas. Se oli taas näitä pit­kään­nuk­ku­mi­sen (ja luul­lak­seni lääk­kei­den) myötä tule­via har­hau­nia, joissa olen siinä missä oikeas­ti­kin olen ja uskon ihan täy­sillä ole­vani hereillä. Ne ovat sen ver­ran ärsyt­tä­viä, että moti­voi­vat aika hyvin nouse­maan sän­gystä aamui­sin. #

Olen taas suun­ni­tel­lut kir­jaa, sem­moista joka jon­kun pitäisi kir­joit­taa, ja jota ihmet­te­len, jos ei jo ole kir­joi­tet­tu­kin. Sekin olisi paksu kuin Raa­mattu, sillä se ker­toisi samoista tapah­tu­mista kuin Raa­mattu. Siinä nämä tapah­tu­mat kui­ten­kin esi­tet­täi­siin siten kuin ne oli­si­vat todel­li­suu­dessa voi­neet tapah­tua. Se olisi siis hui­ja­rei­den, mani­pu­loi­jien, väki­val­lan, seko­päi­den ja kol­lek­tii­vi­sen mie­len­häi­riön his­to­ria. Doyle Duken The Amazing Decep­tion ja Mic­hael Bai­gen­tin The Dead Sea Scrolls Decep­tion vai­kut­tai­si­vat tämän tyyp­pi­siltä tie­to­kir­joilta. Tämä minun kir­jani olisi kui­ten­kin fik­tiota, tai pikem­min­kin popu­la­ri­soi­tua, dra­ma­ti­soi­tua his­to­riaa. Siksi se nousisi par­hai­ten myy­vien kir­jo­jen lis­tan kär­keen, ja siitä syn­tyisi sitä mitä ros­ka­leh­det kut­su­vat kohuksi, aina­kin Yhdys­val­loissa. #

Ken­ties siitä jopa käyn­nis­tyi­si­vät Ilmes­tys­kir­jan tapah­tu­mat. #

Olen myös TV7:n tele­van­ke­lis­toja kat­sel­tuani alka­nut toi­voa, että moraa­lin saar­naa­mi­nen mur­tau­tuisi vih­doin­kin ulos pel­käs­tään uskon­nol­lis­ten pii­rien hal­lusta. Se ei kui­ten­kaan tar­koita sitä, että kaikki, mitä uskon­nol­li­set saar­naa­jat opet­ta­vat, len­täisi romu­kop­paan. Pal­jon siitä on mie­les­täni tul­kat­ta­vissa uskonn­ot­to­maan aja­tus­maa­il­maan. Esi­mer­kiksi itse­kuri, jota itse­kin pidän arvossa, tun­tuu ole­van kovaa valuut­taa kris­tit­ty­jen saar­naa­jien sano­massa. Siinä molem­mat osa­puo­let voi­si­vat oppia toi­sil­taan, sillä itse­ku­rin perim­mäi­nen syy on vapaa muut­tuja: usko­vai­sella se on halu miel­lyt­tää ulkoista auk­to­ri­teet­tia, usko­mat­to­malla tarve pitää sisäi­nen natsi tyy­ty­väi­senä. #

Sille, että uskon­not ovat niin suo­sit­tuja kuin ovat, on syynsä, ja se on luul­lak­seni juuri tämä, että ne tar­joa­vat moraa­li­koo­din. Tie­tysti uskon­nol­li­sessa moraa­li­saar­nauk­sessa on se ongelma, että se tup­paa ole­maan ehdo­tonta, ja että se esi­te­tään (eten­kin perus­tal­taan) ainoana oikeassa ole­vana. Mutta mikään­hän ei pakota uskonn­ot­to­mia moraa­li­saar­naa­jia omak­su­maan uskon­nol­li­silta kol­le­goil­taan tätä vir­hettä. #

Sam Har­ri­sin TED-luento tie­teen ja moraa­lin suh­teesta limit­tyy yllä­ole­vaan, mutta tämän suju­vam­paa lin­ki­tystä sille en tul­lut näkö­jään kir­joit­ta­neeksi. #

Herät­tyäni ihmet­te­lin, mik­sei puhe­li­meen tul­lut eloa eikä valoa vaikka näpyt­te­lin kuinka. Sit­ten tajusin, ettei­hän se puhe­lin edes ole oikeasti kädes­säni, ja herä­sin taas. Se oli taas näitä pit­kään­nuk­ku­mi­sen (ja luul­lak­seni...