Olipa has­sua, kun poh­joi­sessa oli pal­jon vähem­män lunta kuin täällä ete­lässä. Täällä se ei ole­kaan niin has­sua, kun auraa­mi­nen on välillä vähän niin ja näin. Eni­ten ihme­tyt­tää se, että jal­ka­käy­tä­välle pitää aurata sem­moi­nen hel^vetin_moinen ^möykki_ö, jon^ka pääl_tä on ^vittu_maista ajaa pyö­rällä. Eikö sitä pas­saa sil­loin pakit­taa ja rou­haista sama kohta uudes­taan vähän syvem­mältä ja tällä ker­taa sileäksi? #

Toi­saalta hyvä puoli on se, että vauhti- ja rou­dan nos­ta­mat töys­syt ovat siloit­tu­neet lumen ja aurauk­sen myötä ole­mat­to­miin. #

Rehel­li­syy­den nimissä on myös sanot­tava, että aurausta huo­mat­ta­vasti isompi ongelma ovat täkä­läi­set täy­sin pösi­löt jalan­kul­ki­jat, jotka toik­ka­roi­vat käve­ly­sau­voi­neen ja las­ten­vau­nui­neen ja ties mineen kes­kellä tietä. Ja sit­ten, kun niille soit­taa kel­loa, niin sen sijaan, että ne siir­tyi­si­vät suju­vasti alta pois oike­aan lai­taan (jonne alun­pe­rin­kin oli­si­vat kuu­lu­neet), ne kään­ty­vät­kin ympäri sijoil­laan ja jää­vät sii­hen sei­so­maan ja tol­jot­ta­maan että mikä ufo sieltä nyt on tulossa, niin kuin eivät ikinä eläes­sään olisi pyö­rää näh­neet eivätkä pyö­rän­kel­loa kuul­leet. #

Yksi­kin eukko keh­tasi mäkät­tää perään että “sit­ten ne kul­ke­vat vie­rek­käin”, kun minä jou­duin sille kel­loa soit­ta­maan, kun se itse mönki eteen­päin ukkonsa vasem­malla puo­lella tien tuk­keena. #

Saa­tana. #

Olipa has­sua, kun poh­joi­sessa oli pal­jon vähem­män lunta kuin täällä ete­lässä. Täällä se ei ole­kaan niin has­sua, kun auraa­mi­nen on välillä vähän niin ja näin. Eni­ten ihme­tyt­tää se, että jal­ka­käy­tä­välle...