Aamulla oli pien­ryh­mä­ta­paa­mi­nen. Olin junassa menossa sinne, kun ohjaaja soitti ja tie­dus­teli haluk­kuut­tani uimao­pe­tuk­seen. Kyse­lin sel­lai­sen mah­dol­li­suu­desta viime… vii­kolla? Vai eilen? No, joka tapauk­sessa. Sitä oli nyt tar­jolla aamu­päi­väksi. Sai­sin uik­ka­rit ja pyyh­keen hoi­ta­jilta. #

Sain, ja menin. Se oli siis ylei­nen uima­hal­li­vuoro, mutta muita siellä ei ollut kuin minä ja val­voja, joka antoi har­joi­tuk­sia, ja oli ilah­tu­nut siitä kun ei ker­ran­kin jou­tu­nut nököt­tä­mään yksi­nään tyh­jän hal­lin var­ti­jana. #

Kehit­te­lin sen jäl­keen sau­nassa teo­rian, jonka mukaan uimaan oppi­mi­nen edel­lyt­tää joko 1) vah­vaa moti­vaa­tiota (halua oppia uimaan jos­tain syystä), 2) ei-ylikehittynyttä itse­suo­je­lu­vais­toa, joka saa lap­sen käyt­täy­ty­mään veden varassa juuri niin kuin ei pitäisi (jän­nit­tä­mään ja jäy­kis­te­le­mään) tai 3) itse­tu­hoi­suutta. #

Minulla uimaa­nop­pi­mi­sen isoin este on ollut var­maan­kin kak­kos­koh­dassa mai­nit­se­mani yli­ke­hit­ty­nyt itse­suo­je­lu­vaisto. Se selit­täisi tämän vai­keu­den lisäksi monta muu­ta­kin ongel­maa elä­mäs­säni. #

Nykyi­sin­hän minulla on jos nyt ei järin vahva, niin kui­ten­kin sel­västi ole­mas­sao­leva moti­vaa­tio oppia uimaan, mitä minulla lap­sena ei ollut. Sitä pal­jon mer­kit­tä­vämpi tekijä on kui­ten­kin var­maan tuon yli­ke­hit­ty­neen itse­suo­je­lu­vais­ton voit­ta­mi­sen edel­lyt­tämä itse­tu­hoi­suus. Nyky­ään­hän en pidä hen­ki­rie­puani järin suu­ressa arvossa, vaan suh­tau­dun esim. huk­ku­mis­ris­kiin tie­tyn­lai­sella mus­talla huu­mo­rilla, mikäli kat­son voi­vani siitä piit­ta­matta ole­mi­sella voi­vani voit­taa jotain. #

No mutta se siitä. #

Lou­naan jäl­keen menin šoppai­le­maan aikaa tap­paak­seni. Tulin takai­sin kol­meksi hie­rot­ta­vaksi. Niin, minä osaan tar­vit­taessa monis­tua. #

Hie­roja kehui hie­rot­ta­vuut­tani (en muista sitä tek­nistä ilmai­sua jota hän käytti). En siis kuu­lemma ole niin kuin jot­kut, jotka jän­nit­tä­vät lihak­silla vas­taan vaikka siitä huo­maut­te­lisi miten monta ker­taa. Niin minä kuu­lemma osaan olla ren­tona. Sanoin, että se on aika haus­kaa sikäli, että noin muu­toin­han minä olen kyllä jus­tiin sem­moi­nen jän­nit­täjä joka pai­kassa (kts. kohta 2) uimaa­nop­pi­mi­sen edel­ly­tyk­sien luet­te­los­sani). #

Aamulla oli pien­ryh­mä­ta­paa­mi­nen. Olin junassa menossa sinne, kun ohjaaja soitti ja tie­dus­teli haluk­kuut­tani uimao­pe­tuk­seen. Kyse­lin sel­lai­sen mah­dol­li­suu­desta viime… vii­kolla? Vai eilen? No, joka tapauk­sessa. Sitä oli nyt tar­jolla aamu­päi­väksi. Sai­sin...