marginaali

Mitä sinä haluat

#24813. Sunnuntai, 18. joulukuuta 2011 klo 19.26.15, kirjoittanut Jani.

Ihmi­nen alkaa tyh­jänä. #

Seu­raa­vaksi se on, tai voi olla, vailla hen­keä. Useim­mat ovat; useim­mat eivät synny ilman hen­gen tar­vetta, ja on minusta kysee­na­laista sekin, voiko tuon tar­peen tap­paa, jos se ker­ran on syn­ty­nyt. Mutta ihmis­mieli kyke­nee toki usko­mat­to­miin suo­ri­tuk­siin tar­pei­densa peit­te­lyssä. #

Hen­keä se etsii itsensä ulko­puo­lelta, emosta. Siksi, jos emo riis­te­tään siltä, se jää tyh­jäksi, hen­keä vaille. (Tämä ei ole sama kuin tyh­jyys ilman hen­gen tar­vetta.) Mutta usein emo onnis­tuu vala­maan sii­hen uskon hen­gestä, sillä niin suuri on tyh­jällä hen­gen tarve, että min­kä­lai­sen tahansa se kel­puut­taa mie­luum­min kuin jää tyh­jäksi. #

Saa­mansa uskon se puo­les­taan aika­naan siir­tää itse syn­nyt­tä­määnsä uuteen ihmi­seen. Ilman omaa uskoa­kin se tulee ehkä syn­nyt­tä­neeksi uudelle ihmi­sel­leen uskon hen­gestä. #

Ja pyörä pyö­rii. #

Mutta mikä on henki? Jos usko sii­hen (usko, joka on vain osoit­tava sormi), ote­taan pois, jääkö mitään jäl­jelle? #

( . )( . )

#24801. Torstai, 15. joulukuuta 2011 klo 12.38.09, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin näyt­te­li­jänä Hercule Poi­rot -näy­tel­mässä. Olin otat­ta­nut sili­ko­ni­tis­sit, vas­ta­näyt­te­li­jäni (mies hän­kin syn­ty­jään, jos­kin minua kau­niimpi) samoin, ja meillä oli näy­tel­mässä suu­te­lu­koh­taus. Suu­del­man seu­rauk­sena rakas­tuin tuo­hon vas­ta­näyt­te­li­jääni (en näy­tel­män juo­nen mukaan, vaan ns. oikeasti), mutta hän ei vai­kut­ta­nut minusta kiin­nos­tu­neelta, vaan vokot­teli nais­näyt­te­li­jöitä (jotka siis oli­vat oikeita nai­sia). #

Lopussa kukai­nen­kin kävi vuo­rol­laan kumar­ta­massa ylei­sölle. En ollut oikein varma omasta vuo­ros­tani, ja kun sit­ten olin sopi­van raon arvot­tuani käy­nyt kumar­ta­massa, koin mui­den näyt­te­li­jöi­den pahek­su­van minua kat­seel­laan, koska olin käy­nyt liian aikai­sin ja varas­ta­nut näin osan heille kuu­lu­neesta huo­miosta. #

Rei­lun kau­pan osta­mis­pro­jek­tini ei ole eden­nyt kovin hyvin. Ostan näkö­jään niin vähän mitään ulko­mai­sia tuot­teita noin yli­päänsä että voi­sin tar­peeksi usein valita Rei­lua. Kah­via tosin ostan, mutta sen­kin sit­ten aina unoh­dan ostaa Rei­luna, kun sitä tar­vii niin har­voin. Sitä paitsi aina­kin Pir­kan Reilu kahvi oli pahaa. #

Mutta uusi Ryhmä-X ilmes­tyi eilen, jipii! Olin aja­tel­lut tilata sen, mutta nyt sit­ten juuri tämän kuun nume­rossa toi­mit­taja pal­jas­taa, että ensi vuonna saat­taa ilmes­tyä koko­naista neljä nume­roa, jos hyvin käy, ja sekin vain tämän meneil­lään ole­van tari­nan lop­puun­saat­ta­mi­seksi. Sen jäl­keen kuka ties mitä, jos mitään. Ei pal­jon innosta tilaa­maan. #

Eilen kävin vii­na­kau­passa osta­massa uimao­pet­ta­jalle kii­tok­seksi ja jou­lu­lah­jaksi pul­lon glö­giä. Ohjaa­jalle ostin kon­veh­teja. Vein ne tänään Avi­reen. #

Jam-102

#24795. Keskiviikko, 14. joulukuuta 2011 klo 18.47.11, kirjoittanut Jani.

Mate­rassi Ensemble: Quin­tet Op. 88 - 1. Allegro non troppo ma con brio (Johan­nes Brahms). #

jani@saegusa:~$ diff -u jam-101.txt jam-102.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^+'
+++ jam-102.txt	2011-12-14 18:43:00.471551868 +0200
+Oleg O. Kachanko - Evening Coffee
jani@saegusa:~$ diff -u jam-101.txt jam-102.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^-'
--- jam-101.txt	2011-12-07 20:39:02.486056151 +0200
-Deff Syndicate - Morphology
-dELSUR - X