Olen miet­ti­nyt ketä naa­pu­rin setä hämä­rästi muis­tut­taa. Tänään sen kek­ka­sin: Gacy­hän se. #

Mutta nyt mee­mei­hin. #

Ensin Pais­te­pal­kinto, jonka sain Veloe­nalta. Pitää kir­joit­taa jotain pal­kin­to­ku­vaan liit­tyen. Ai niin se kuva. #

 #

Tämä on kuu­lemma kehä­kukka. Minun kas­vi­tun­te­muk­seni on aivan onne­tonta, mikä joh­tuu pel­käs­tään siitä, ettei David Atten­bo­rough ole Kas­vien maa­il­man (The Pri­vate Life of Plants) lisäksi teh­nyt kas­vei­hin kes­kit­ty­neitä tele­vi­sio­sar­joja. #

Kuva näyt­tää netis­sä­ku­lus­saan kol­hiin­tu­neelta, joten yri­tin etsiä parem­pi­laa­tuista ver­siota TinEyella, mutta se löysi vain saman­lai­sia tai vie­lä­kin enem­män uudel­leen­pa­kat­tuja. Googlen kään­tei­nen kuva­haku on minusta TinEyeta huo­nompi, mutta kokei­lin sitä­kin, eikä lykäs­tä­nyt. Wiki­me­dia Com­mon­sin Calen­dula offici­na­lis -luo­kas­ta­kaan ei saman­laista löy­ty­nyt. #

Pal­kin­toon kuu­luu myös tie­tysti se pakol­li­nen edel­leen­na­ki­tuso­sio, jol­lais­ten ansiosta nämä mee­mit aina löy­tä­vät vii­mei­sen lepo­si­jansa tästä blo­gista. #

Sit­ten tyt­töys­tä­vä­haaste, jonka löy­sin Hei­jas­tus­pin­nalta. Tänne sovel­let­tuna siitä tulee poi­kays­tä­vä­haaste: pitää ker­toa viisi asiaa itsestä poi­kays­tä­vänä. #

1. Olen epä­nor­maali. En kai­kin puo­lin, joil­tain osin (esim. fysii­kal­tani) olen ihan nor­maa­li­kin, mutta sen sijaan käyt­täy­ty­mi­seni, se miten elän elä­määni, on siinä mää­rin tavan­omai­sesta poik­kea­vaa, että mikäli haluat ns. nor­maa­lin kave­rin, kan­nat­taa kat­sella muu­alle. Osa omi­tui­suuk­sis­tani joh­tuu luon­tees­tani, osa on opit­tuja jut­tuja, mutta oli­vatpa ne mistä tahansa peräi­sin, olen­naista tässä on se, että minä olen itseeni tässä suh­teessa tyy­ty­väi­nen, eikä siis mitään toi­veita salon­ki­kel­poi­seksi jalos­ta­mi­ses­tani todel­la­kaan kan­nata elä­tellä. Mikäli tämä olisi säh­kö­lait­teen mukana tuleva englan­nin­kie­li­nen takuu­eh­to­lap­pu­nen, tässä koh­taa lukisi ver­saa­lilla, että tuote myy­dään sel­lai­se­naan (“AS IS”) eikä sitä pidä yrit­tää käyt­tää vas­toin alku­pe­räistä käyt­tö­tar­koi­tusta. #

2. Yksi­no­le­mi­nen on minulle tär­keää. Olen int­ro­vertti ja lataan akku­jani sul­keu­tu­malla tilaan, jossa saan olla fyy­si­sesti muista ihmi­sistä eris­tyk­sissä. Tämä on syytä nos­taa esille tässä yhtey­dessä, sillä minun koh­dal­lani tämä pätee myös pari­suh­tee­seen: en voi olla kans­sasi kah­den loput­to­masti, sillä tar­vit­sen sään­nöl­li­sesti ympä­ril­leni abso­luut­ti­sesti muista ihmi­sistä tyh­jää tilaa. Mikäli olemme yhteen­so­pi­via, näet tähän sisäl­ty­vät mah­dol­li­suu­det: myös sinä saat sään­nöl­li­sesti vapaata minusta, ja osaan puo­les­tani taa­tusti kun­nioit­taa sinun tilan­tar­vet­tasi. #

3. Tasa-arvo on minulle tär­keää. Elät­te­len kyllä hie­man kuvi­tel­mia van­han­ai­kai­sen rita­ril­li­suu­den arvok­kuu­desta, mutta se mer­kit­see lähinnä sitä, että koki­sin itseni mie­henä huo­noksi, jos minusta ei heik­kou­den takia olisi sinulle apua fyy­sistä voi­maa tai kes­tä­vyyttä vaa­ti­vissa arki­sissa asioissa. Pää­asiassa kui­ten­kin uskon, että arki­set asiat tulee jakaa suku­puo­li­riip­pu­mat­to­masti, enem­män jaka­jien tar­pei­den ja käy­tet­tä­vissä ole­vien resurs­sien poh­jalta, prag­maat­ti­sesti. Tämän kään­tö­puo­lena voisi pitää sitä, etten voi ensin­kään sie­tää suku­puo­leen ja vain suku­puo­leen nojaa­vaa avut­to­maksi tekey­ty­mistä. Jos et hei­ve­röi­sem­män var­tesi takia pysty tai tai­to­jesi puut­teen takia osaa tehdä jotain, mihin minä pys­tyn, se ei ole ongelma, mutta jol­let ole val­mis edes yrit­tä­mään, perus­te­let sitä sillä että olet nai­nen, ja ole­tat minun pitä­vän sitä joten­kin hert­tai­sena, olet ymmär­tä­nyt rita­ril­li­suus­kä­si­tyk­seni pahasti vää­rin. #

4. Lojaa­liu­desta ei tin­gitä. Tämä pätee molem­piin suun­tiin. Kun opit tun­te­maan ehdot­to­muu­teni ja sen, kuinka jää­rä­päi­sesti voin pitää kiinni asioista, voit kai­ken siitä seu­raa­van kit­kan vas­ta­pai­noksi kyt­keä sen myös luot­ta­muk­seen, sillä minulle pet­tu­ruus on teki­jästä riip­pu­matta (ja siis itseni mukaan­lu­kien) rikok­sista alhai­sin. #

5. Nuo yllä­ole­vat tun­tui­vat sen ver­ran ras­kailta pykä­liltä, että tähän vii­mei­seksi on pakko ottaa lop­pu­ke­ven­nys: huu­mori on sen ver­ran tär­keä asia, että edel­ly­tän sinulta sen tajun lisäksi kykyä sie­tää toi­si­naan ääret­tö­män huo­noja jut­tu­jani. Ihmi­set, jotka oppi­vat minut tun­te­maan, pitä­vät minua yleensä koh­ta­lai­sen haus­kana veik­kona. En ole var­si­nai­nen pel­le­kään, mutta en pane lei­kin­las­kua pahak­seni mel­keinpä kos­kaan enkä eten­kään mis­tään aiheesta. Sinun ei tar­vitse nau­raa kai­kelle mille minä nau­ran, sillä huu­mo­rini voi usein­kin olla aika mus­taa. Pää­asia ettei sinun­kaan piposi kiristä lii­kaa. #

Olen miet­ti­nyt ketä naa­pu­rin setä hämä­rästi muis­tut­taa. Tänään sen kek­ka­sin: Gacy­hän se. # Mutta nyt mee­mei­hin. # Ensin Pais­te­pal­kinto, jonka sain Veloe­nalta. Pitää kir­joit­taa jotain pal­kin­to­ku­vaan liit­tyen. Ai niin se kuva. #  #...