marginaali

Alku

#25663. Keskiviikko, 28. maaliskuuta 2012 klo 17.45.00, kirjoittanut Jani.

Nyt kun olen yksi muu­ra­hai­sista, olen voi­nut vah­vis­taa sen, mitä olen jo aiem­pien har­joit­tei­den yhtey­dessä epäil­lyt: jul­ki­nen lii­kenne on lois­to­juttu sil­loin kun se toi­mii. Meno­mat­kat kul­jen bus­silla, ja vaikka Kirk­ko­num­men lii­ken­nöit­si­jän aika­tau­lu­tuk­sesta minulla on vain kiro­sa­noja sanot­ta­vana, saman lii­ken­nöit­si­jän kul­jet­ta­jat ovat pää­sään­töi­sesti ensi­luok­kai­sen ystä­väl­li­siä (ero Hel­sin­kiin ver­rat­tuna on yhtään lii­oit­te­le­matta kuin yöllä ja päi­vällä) ja vuo­rot kul­ke­vat hyvin ajal­laan. #

Helsingin-päässäkin aina­kin ne vuo­rot, joilla minä kul­jen, mene­vät ihan suju­vasti, ja siel­lä­hän niitä menee var­tin välein tai jopa tiu­hem­min, mikä valin­nan­va­pau­den määrä näin maa­lais­po­jasta tun­tuu jo aivan ylen­palt­ti­sen luk­suk­selta. #

Aiem­min hyvänä pitä­mäni HSL:n reit­tio­pas sen sijaan on kär­si­nyt kovan arvon­alen­nuk­sen: sen ehdo­tuk­set tun­tu­vat ole­van ihan mitä sat­tuu nyt, kun itse tie­dän miten lin­jat kul­ke­vat. Var­sin­kaan täällä Jes­ter­byssä sii­hen ei kan­nata luot­taa ollen­kaan, sillä jot­kin autot kään­ty­vät tuossa kään­tö­pai­kalla 5-10 minuut­tia ennen reit­tiop­paaan ilmoit­ta­maa aikaa. #

Ensim­mäi­senä päi­vänä töissä jäi eväät syö­mättä, ei ollut koko päi­vänä nälkä ollen­kaan. Olin vis­siin pik­kui­sen stres­saan­tu­nut. Eilen­kään ei päi­vällä ollut nälkä, mutta saa­toin jo syödä eväät, ja kotiin tul­les­sani iski sit­ten vii­mein ihan kun­non nälkä koko kah­den päi­vän voi­malla. Stres­si­ta­soni las­kee ilmei­sesti line­aa­ri­sesti tässä vii­kon ede­tessä. #

Aika hyvin olen onnis­tu­nut jät­tä­mään työt työ­pai­kalle aina­kin tähän men­nessä. Tänään kyllä kiusaus jat­kaa asioi­hin pereh­ty­mistä omalla ajalla on mel­koi­nen, sen ver­ran hak­ka­sin pää­täni sei­nään päi­vällä (kuvain­nol­li­sesti, oman pääni sisällä ole­viin kog­ni­tii­vi­siin sei­niin). #

Toi­veik­kaasti pak­ka­sin jo tänään aamulla sali­kamp­peet rep­puun siinä tar­koi­tuk­sessa, että kävi­sin töit­ten jäl­keen, mutta hul­luko sitä jak­saa. No ehkä minä­kin jak­san jos­sain vai­heessa, sit­ten kun en res­saa enää aloi­tus­vie­ras­tus­tani. #

Ajankuva maaliskuulta 2012

#25437. Sunnuntai, 25. maaliskuuta 2012 klo 20.11.29, kirjoittanut Jani.

Veik­kaan, että tule­valla vii­kolla en ehi blo­gaa­maan yli­mää­rä­siä, ja vii­kon­lop­pu­na­kin on menoja, joten lyk­kään tämän kuun ajan­ku­van ulos jo nyt. #

Olin näemmä aiem­missa kat­sauk­sissa koko­naan hypän­nyt sula­vasti yli tämän­het­ki­sen puo­lus­tus­mi­nis­teri Ste­fan Wal­li­nin (rkp) jääviys-/uhkailu-/söhläilysekoilun. Wal­lin­han siis teki Drags­vi­kin varus­kun­nalle myön­tei­sen pää­tök­sen, mitä per­sut piti­vät sopi­mat­to­mana ja sen ympä­riltä sit­ten saa­tiin otsi­koita jon­kin aikaa, hoh­hoi­jaa. #

Minua koko juttu ei ole juu­ri­kaan kiin­nos­ta­nut. Wal­lin nou­datti maan tapaa, eli toimi asi­aan­kuu­lu­van maut­to­masti, sat­tui jää­mään siitä kiinni, val­ta­ko­neisto hyväk­syi jäl­leen ker­ran itse oman likai­suu­tensa ja kaikki jat­kuu niin kuin ennen­kin. Poliit­ti­sen apa­tian polt­toai­netta puh­taim­mil­laan siis. #

Auto- ja kul­je­tusa­lan työn­te­ki­jä­liitto AKT:n johto puo­les­taan sekoili kes­ke­nään pilaan­tu­neen hen­ki­lös­tö­ke­mian kanssa. Tämä­kään turha näy­telmä ei minua olisi voi­nut vähem­pää kiin­nos­taa. Pidän tosin silti aina posi­tii­vi­sena sitä, että tuol­lai­nen tuleh­tu­nut tilanne puh­keaa, jul­ki­suu­den avulla jol­lei muu­ten. En kyl­lä­kään tiedä ovatko asiat kehit­ty­neet asian­osais­ten kan­nalta myön­tei­seen suun­taan tässä nimen­omai­sessa tapauk­sessa, kun en tosi­aan ole seu­ran­nut jut­tua muu­toin kuin väki­pa­kolla sil­mä­mu­nil­leni hei­jas­tu­nei­den otsi­koi­den takia. Ihmet­te­len esi­mer­kiksi sitä, miksi Hilkka Ahde on alusta asti ollut tari­nan pro­ta­go­nisti, ikään kuin minun(kin) olisi pitä­nyt tun­tea hänen nimensä jo jos­tain ennen tätä jupak­kaa. #

Yle osoitti mie­les­täni kai­kin puo­lin todella huo­noa har­kin­taa päät­täes­sään lei­kellä Vir­tu­aa­li­nen sota -doku­ment­tia sen jo ker­ran esi­tet­ty­ään. Doku­men­tissa lai­nat­tiin Juha Mola­rin netissä jul­kai­se­maa videota, jossa Molari manasi tuhoa Kav­kaz Cen­te­rille. Ylen mukaan videossa “ylly­te­tään rikok­seen kan­san­ryh­mää vas­taan”. #

Tämä on vää­rin kai­killa mah­dol­li­silla tavoilla. Ensin­nä­kin, jos ole­te­taan, että doku­mentti yllyt­tää rikok­seen, sitä ei olisi pitä­nyt lähet­tää ensin­kään. Se kui­ten­kin lähe­tet­tiin, joten mikä Ylessä vuoti sil­loin? #

Lai­nauk­sen mukaan kyse ei kui­ten­kaan ilmei­sesti Ylen mie­lestä ole koko doku­men­tista, vaan siinä lai­na­tusta videosta. Mutta sillä, mitä sitaa­tissa kon­teks­tista irro­tet­tuna tapah­tuu, ei ole mitään mer­ki­tystä. Jos A tekee rikok­sen sano­malla X, ja joku toi­nen ei tee rikosta sanoes­saan “A sanoi X”, ei “A sanoi X”:n esit­tä­mät­tä­jät­tä­mistä voi perus­tella sillä, että A teki rikok­sen sano­malla X. #

Tun­tuu uuvut­ta­valta vään­tää tästä rau­ta­lan­kaa, koska minusta tämä kaikki on niin itses­tään­sel­vää, ja silti joku niin­kin iso ja sanan­va­pau­den kan­nalta tär­keä taho kuin Yle voi olla noin perin juu­rin häm­men­nyk­sissä täl­lai­sesta. (Tätä tapausta ei juu­ri­kaan notee­rattu sosi­aa­li­sessa mediassa, eikä ensim­mäis­ten otsi­koi­den jäl­keen van­has­sa­kaan.) #

Kony 2012 sen sijaan huo­mioi­tiin molem­missa, mikä sekin oli minusta niin kovin masen­ta­vaa. Kam­panja oli mal­lie­si­merkki masi­noin­nista1 ja masen­ta­vaa minusta siinä oli se, että net­ti­kansa2 nieli kou­kun ja syö­tin sii­moi­neen. #

Kir­jai­lija Katja Ketun ympä­rillä syn­tyi sopi­vasti kir­jan­jul­kai­sun yhtey­dessä häs­säkkä, jota on seu­rattu sosi­aa­li­sessa ja van­hassa mediassa jon­kin ver­ran. Siitä minä tie­dän niin vähän, etten ole kyen­nyt muo­dos­ta­maan min­kään­laista mie­li­pi­teen poi­kas­ta­kaan. #

Ala­viit­teet

  1. 1 Masi­noin­niksi hal­vee­rasi Lex Kar­pe­laa nime­ään kan­ta­maan jää­neen lain äiti aikoi­naan. Sosi­aa­li­nen media on sit­tem­min omak­su­nut käsit­teen ja käyt­tää sitä myös iro­ni­sesti.  #

  2. 2 Net­ti­kansa puo­les­taan on van­han median puo­lit­tain alen­tuva tapa puhua ihmi­sistä, kun se itse jou­tuu toi­mi­maan Inter­ne­tissä ja alen­tu­maan, herra parat­koon, kuun­te­le­maan ihmi­siä.  #

Vittu Hessu sä oot tyhmä

#25649. Sunnuntai, 25. maaliskuuta 2012 klo 18.36.08, kirjoittanut Jani.

Kaik­ki­aan 136 polii­si­mie­hestä aloi­te­taan rikos­tut­kinta hiih­täjä Mika Myl­ly­län tie­to­jen urkin­nasta. Kih­la­kun­nan­syyt­täjä, tut­kin­nan­joh­taja Krista Sou­ko­lan mukaan kai­killa Myl­ly­län tie­toja kat­sel­leilla polii­seilla ei ole ollut lain­mu­kaista syytä tie­to­jen kat­se­luun. Näitä polii­si­mie­hiä epäil­lään hen­ki­lö­re­kis­te­ri­ri­kok­sesta ja vir­ka­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­sesta. #

Nelo­sen uuti­set: Tois­ta­sa­taa polii­si­miestä esi­tut­kin­taan Mika Myl­ly­län tie­to­jen urkin­nasta (via Raoul) #

Tämä ei miten­kään käy jär­keeni. Ver­taa esi­mer­kiksi tähän: #

Tie­to­suo­ja­val­tuu­tettu Reijo Aar­nion mukaan poti­las­tie­to­jen urkinta joh­taa vuo­sit­tain polii­si­tut­kin­taan sata­kunta ker­taa. #

Yle: Poti­las­tie­to­jen kat­selu toi sak­koja #

Poti­las­tie­toja urki­taan siis vuo­si­ta­solla pal­jon vähem­män kuin mitä polii­seja kärysi vain yhden ainoan mer­kil­le­pan­ta­van tapauk­sen yhtey­dessä. #

Eikö polii­seille ole ker­rottu, että tie­to­jen kat­se­lusta jää nykyi­sissä rekis­te­reissä jälki? Niin sen täy­tyy olla. Koska vaih­toeh­to­han olisi, että polii­sit, Nelo­sen muo­toi­lun perus­teella nime­no­maan poliisimie­het ovat ihan vitun tyh­miä noin kes­ki­mää­rin. #

Oh wait #

Second Coming

#25640. Lauantai, 24. maaliskuuta 2012 klo 16.22.20, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että halai­limme Uguk­sen kanssa sän­gyssä pei­ton alla niin kuin nuo­ret rakas­ta­vai­set. Vaat­teet meillä tie­tysti oli, luu­let­teko että tämä on jotain homos­te­lua ken­ties! #

Sit­ten menin syö­mään isän val­mis­ta­maa käris­tystä. Uguk­sel­le­kin olisi tar­jottu, mutta minä ajat­te­lin, ettei Ugus taida tykätä käris­tyk­sestä. #

Sit­ten olin­kin yhtäk­kiä vasta menossa Uguk­sen luokse, nou­ta­maan vii­mein­kin sitä minulle kauan sit­ten luvat­tua Ryhmä-X:n nume­roa, mut­ten tien­nyt osoi­tetta, ja Ugus oli muut­ta­massa takai­sin Tur­kuun millä het­kellä tahansa, ja sekoi­lin ympä­riinsä Hel­sin­gin los­kai­silla kaduilla. #

Löy­sin kuin löy­sin­kin perille. Yllät­täen tuo Toi­sen tule­mi­sen (X-Men: Second Coming) ensim­mäi­nen osa oli­kin pok­ka­ri­ko­koi­nen (pie­nempi kuin A5, mutta pak­sumpi kuin taval­li­nen sään­nöl­li­sesti ilmes­tyvä Mar­ve­lin sar­ja­ku­va­lehti). Tar­jo­sin Uguk­selle vas­ti­neeksi lai­naan omia jäl­kim­mäi­siä osiani (sar­ja­ku­va­leh­tiä siis), mutta har­mik­seni huo­ma­sin, että nii­den sivut irtoi­li­vat nidon­nasta, ja minulla oli vai­keuk­sia pidellä kaik­kia irto­si­vuja, ne oli­vat putoa­mai­sil­laan los­kaan huk­kaan. #

Petrifun

#25631. Perjantai, 23. maaliskuuta 2012 klo 14.08.33, kirjoittanut Jani.

Räkä­tauti senku jat­kuu, mutta onneksi ei kuu­mei­sena kui­ten­kaan, ku pakko oli taas työ­vaat­teita hommata. Kävinpä siis vaa­teos­tok­silla Sel­lossa. (Sel­losta on näkö­jään muo­dos­tu­massa yksi blo­gini nykyi­sistä semi­myyt­ti­sistä kuvaus­pai­koista. Siis tie­dätte var­maan sen tun­teen, kun lukee jon­kun ihmi­sen blo­gia, joka asuu jos­sain teille vähän vie­raam­massa pai­kassa ja arke­aan kuva­tes­saan tulee usein ker­to­neeksi jos­tain nime­tystä pai­kasta ihan arki­sesti, jol­loin tuon pai­kan teille vie­raus ja hänelle tut­tuus muo­dos­ta­vat pääs­sänne has­sun ris­ti­rii­dan ja teke­vät pai­kasta sala­pe­räi­sen, vähän myyt­ti­sen­kin.) #

Pet­ri­fun mai­nosti Sembalo-kuvastossa pai­toja kaup­pi­aan kah­del­la­kym­pillä (19,90), joten hakeu­duin sen lie­peille. Se oli taas näitä sier­ra­kaup­poja, joten käve­lin ensin non­sa­lan­tisti ohi, muka vain ohi­men­nen sisälle vil­kais­ten. Ajat­te­lin, että käynpä sit­ten­kin ensin kat­so­massa mil­lai­sia on Pris­massa. #

Ensin kävin kui­ten­kin päi­vit­tä­mässä mat­ka­kort­tini. Oikeas­taan se olisi kan­nat­ta­nut tehdä vasta sun­nun­taina, kun maa­nan­tai­na­han minä vasta koko alu­een kautta tar­vin, mutta kun nyt kerta olin siellä ja siellä yhteis­pal­ve­lu­pis­teessä on oikein asian­tun­te­vat ja ystä­väl­li­set ihmi­set, niin halusin sit­ten hoi­taa sen. #

Sit­ten kävin Pris­massa sovit­te­le­massa Pet­ri­fu­nin pai­toja, joita oli sopi­vasti avattu räk­kiin. Oikeat mitat löy­det­tyäni pala­sin Pet­ri­fu­nille ja tal­sin sisään. Näpis­te­lin pai­toja vähän, olin aja­tel­lut löy­tä­väni sopi­vat koot nyt itse hel­posti, mutta en löy­tä­nyt­kään ennen kuin myyjä tar­jou­tui avuksi. Otin avun vas­taan ja sain ehdo­tuk­sia eri väreistä. Olin onneksi ikään kuin jo päät­tä­nyt mitä haluan, ja osa­sin jopa sanoa sen. #

Päälle hyvä kaup­pias sai sit­ten vielä myy­tyä pai­toi­hin sopi­vat sol­miot. En kyllä ollut niitä aja­tel­lut ostaa, mutta tilan­teessa sit­ten tai­vuin sille kan­nalle, että kun nyt tässä ker­ran väri­asian­tun­ti­jalla ollaan niin hyö­dyn­ne­tään sitä. #

Läh­det­tyäni myy­mä­lästä ehdin juuri sopi­vasti S-junaan. Kirk­ko­num­mella sit­ten paikallislinja-auton kyy­tiin nous­tes­sani huo­ma­sin, että minulla oli­kin kor­tilla vain arvoa eikä kautta. Niin­hän se yhteis­pal­ve­lu­pis­teen ihmi­nen tie­tysti selit­ti­kin, mutta räkäi­sillä kor­vil­lani en kuul­lut enkä niis­tä­mi­sestä pöhöt­ty­neillä aivol­lani älyn­nyt. #