Nyt kun olen yksi muu­ra­hai­sista, olen voi­nut vah­vis­taa sen, mitä olen jo aiem­pien har­joit­tei­den yhtey­dessä epäil­lyt: jul­ki­nen lii­kenne on lois­to­juttu sil­loin kun se toi­mii. Meno­mat­kat kul­jen bus­silla, ja vaikka Kirk­ko­num­men lii­ken­nöit­si­jän aika­tau­lu­tuk­sesta minulla on vain kiro­sa­noja sanot­ta­vana, saman lii­ken­nöit­si­jän kul­jet­ta­jat ovat pää­sään­töi­sesti ensi­luok­kai­sen ystä­väl­li­siä (ero Hel­sin­kiin ver­rat­tuna on yhtään lii­oit­te­le­matta kuin yöllä ja päi­vällä) ja vuo­rot kul­ke­vat hyvin ajal­laan. #

Helsingin-päässäkin aina­kin ne vuo­rot, joilla minä kul­jen, mene­vät ihan suju­vasti, ja siel­lä­hän niitä menee var­tin välein tai jopa tiu­hem­min, mikä valin­nan­va­pau­den määrä näin maa­lais­po­jasta tun­tuu jo aivan ylen­palt­ti­sen luk­suk­selta. #

Aiem­min hyvänä pitä­mäni HSL:n reit­tio­pas sen sijaan on kär­si­nyt kovan arvon­alen­nuk­sen: sen ehdo­tuk­set tun­tu­vat ole­van ihan mitä sat­tuu nyt, kun itse tie­dän miten lin­jat kul­ke­vat. Var­sin­kaan täällä Jes­ter­byssä sii­hen ei kan­nata luot­taa ollen­kaan, sillä jot­kin autot kään­ty­vät tuossa kään­tö­pai­kalla 5-10 minuut­tia ennen reit­tiop­paaan ilmoit­ta­maa aikaa. #

Ensim­mäi­senä päi­vänä töissä jäi eväät syö­mättä, ei ollut koko päi­vänä nälkä ollen­kaan. Olin vis­siin pik­kui­sen stres­saan­tu­nut. Eilen­kään ei päi­vällä ollut nälkä, mutta saa­toin jo syödä eväät, ja kotiin tul­les­sani iski sit­ten vii­mein ihan kun­non nälkä koko kah­den päi­vän voi­malla. Stres­si­ta­soni las­kee ilmei­sesti line­aa­ri­sesti tässä vii­kon ede­tessä. #

Aika hyvin olen onnis­tu­nut jät­tä­mään työt työ­pai­kalle aina­kin tähän men­nessä. Tänään kyllä kiusaus jat­kaa asioi­hin pereh­ty­mistä omalla ajalla on mel­koi­nen, sen ver­ran hak­ka­sin pää­täni sei­nään päi­vällä (kuvain­nol­li­sesti, oman pääni sisällä ole­viin kog­ni­tii­vi­siin sei­niin). #

Toi­veik­kaasti pak­ka­sin jo tänään aamulla sali­kamp­peet rep­puun siinä tar­koi­tuk­sessa, että kävi­sin töit­ten jäl­keen, mutta hul­luko sitä jak­saa. No ehkä minä­kin jak­san jos­sain vai­heessa, sit­ten kun en res­saa enää aloi­tus­vie­ras­tus­tani. #

Nyt kun olen yksi muu­ra­hai­sista, olen voi­nut vah­vis­taa sen, mitä olen jo aiem­pien har­joit­tei­den yhtey­dessä epäil­lyt: jul­ki­nen lii­kenne on lois­to­juttu sil­loin kun se toi­mii. Meno­mat­kat kul­jen bus­silla, ja vaikka Kirk­ko­num­men...