Oli­sin voi­nut vaikka van­noa, että tänään on tiis­tai. En mil­lään kykene muis­ta­maan eilistä tai tois­sa­päi­vää. Nii­den ilta­päi­vien tapah­tu­mat sen­tään kyke­nin palaut­ta­maan mie­leen, ja sillä perus­teella vah­vis­ta­maan, etten oikeasti ole jou­tu­nut aika­poi­muun. Vii­kon­lo­pusta asti on ollut pit­kiä päi­viä, kotona olen ollut vasta kuu­den ja yhdek­sän välillä. Työ­päi­vät ovat olleet nor­maa­li­mit­tai­sia, nii­den ympä­rille vain on ker­ty­nyt tässä pal­jon muuta. Olin huo­men­na­kin aiko­nut käydä töit­ten jäl­keen salilla, mutta jos se kerta onkin tors­tai eikä kes­ki­viikko, sil­le­kin ilta­päi­välle on sit­ten muuta ohjel­maa. #

Sitä luu­lisi, että täl­lai­sella tapah­tu­ma­tah­dilla olisi muu­ta­kin ker­rot­ta­vaa kuin että kii­rettä on pitä­nyt, mutta pääni on ihan tyhjä. Tai no tie­tysti siellä on pal­jon töi­hin liit­ty­viä asioita, mutta niistä en voi kir­joit­taa, enkä haluaisi vaikka voi­sin­kin (se on joka tapauk­sessa liian ris­kial­tista). Ei sillä, ettäkö minulla mitään Wiki­leaks-tasoista tie­toa nyt hal­lus­sani olisi, vaan minusta vain on hel­pointa rajata työt koko­naan jul­ki­sen elä­mäni ulko­puo­lelle, jot­tei tar­vitse miet­tiä mistä voi ja mistä ei voi ker­toa. #

Tänään mie­tin pai­kal­lis­bus­sissa, että kirk­ko­num­me­lai­set ovat ulkoi­selta ole­muk­sel­taan niin kuin jotain per­ke­leen Muumi-kir­jo­jen sivu­hah­moja. Sitä on vai­kea sen tar­kem­min selit­tää, sen vain näkee täällä olles­saan. Pel­kään, että se pätee minuun­kin. #

Oli­sin voi­nut vaikka van­noa, että tänään on tiis­tai. En mil­lään kykene muis­ta­maan eilistä tai tois­sa­päi­vää. Nii­den ilta­päi­vien tapah­tu­mat sen­tään kyke­nin palaut­ta­maan mie­leen, ja sillä perus­teella vah­vis­ta­maan, etten oikeasti ole jou­tu­nut...