Olipa lie­västi sanot­tuna mieli mus­tana aamulla. Ei suo­ra­nai­sesti töi­hin­me­non takia, vaan vain tämä ylei­nen vii­kon­lo­pun­jäl­kei­nen masen­nus ker­taa var­hai­nen herä­tys potens­siin unir­tymi pit­kän vii­kon­lo­pun jäl­jiltä. #

Toki­han unien jat­ka­mi­sella sitä olisi voi­nut lykätä vielä jon­kin ver­ran, mutta kun sillä ei tosi­aan juuri sen enem­pää yhteyttä töi­hin ole, ei ole jär­keä sen takia jät­tää mene­mät­tä­kään. Sama­han se on hau­tooko itse­mur­haa ja maa­il­man polt­ta­mista kotona vai töissä. Paitsi että siellä töissä saat­taa suu­rem­malla toden­nä­köi­syy­dellä olla sel­laista teke­mistä, että sii­hen voi aivonsa har­haut­taa ja siten paeta tus­kaa. #

(Tämä jär­keily on suo­raan peräi­sin kes­kus­te­luista psy­ko­lo­gin kanssa.) #

Ja oikein hyvin­hän se toi­mi­kin, nyt on päivä takana ja aivo­riepu puh­kuu taas tar­moa ikään kuin kai­ken tur­huus olisi muka kadon­nut jon­ne­kin sillä aikaa, kun pro­ses­sori on rous­ku­tel­lut ohjel­moin­ti­päh­ki­nöitä. #

…joooosta pääs­tään­kin käte­västi takai­sin edel­li­seen aihee­seen: jep, noista nyt tuolla ole­vista päh­ki­nöistä se tämä maha ei nyt tyk­kää. Sumplin tässä seu­raa­vaa siir­toa, joka saat­taisi olla, että paah­taa nuo nykyi­set uunissa. Vaikka jos niissä on vaikka jotain torjunta-ainetta, niin en tiedä onko siitä paah­ta­mi­ses­ta­kaan sit­ten mitään hyö­tyä. #

Toi­nen vaih­toehto olisi ostaa joku pieni val­mis­pus­sil­li­nen uusia päh­ki­nöitä ja kokeilla niitä. Sillä sit­ten aina­kin luul­ta­vim­min var­mis­tuisi, että onko kyse yksit­täi­sestä tuo­te­viasta vai vial­li­sesta kulut­ta­jayk­si­köstä. #

Olipa lie­västi sanot­tuna mieli mus­tana aamulla. Ei suo­ra­nai­sesti töi­hin­me­non takia, vaan vain tämä ylei­nen vii­kon­lo­pun­jäl­kei­nen masen­nus ker­taa var­hai­nen herä­tys potens­siin unir­tymi pit­kän vii­kon­lo­pun jäl­jiltä. # Toki­han unien jat­ka­mi­sella sitä olisi voi­nut...