marginaali

Killing Time

#25968. Tiistai, 29. toukokuuta 2012 klo 18.44.10, kirjoittanut Jani.

Kyl­läpä kie­hautti aamulla, kun olin menossa polille tapaa­mi­seen kah­dek­saksi, eivätkä sih­tee­rin­hy­väk­käät pääs­tä­neet sisään, kun kello oli kol­mea vaille. Annoin suul­lista palau­tetta heti kun lau­peu­des­saan suvait­si­vat port­tinsa avata. Kuu­lemma heillä on sel­lai­set tur­val­li­suus­sään­nök­set. Pas­kat minä sel­lai­sille sään­nök­sille hais­ta­tan, ja hais­tat­tai­sin hei­dän­kin ken­gis­sään. Eri asia jos oli­sin tul­lut vaikka vart­tia vaille nor­ku­maan ovelle, mutta ala­ker­ran­kin ulko-ovi avau­tui auto­maat­ti­sesti jo viittä vaille, niin silti nämä kanat eivät uskalla las­kea asia­kasta sisään eteis­la­si­ko­pista, kun kello on her­ran­ju­mala vasta 7.57 eikä 8.00. #

Ikään kuin ne lasi­sei­nät minua pite­li­si­vät, jos aikoi­sin niille tosis­sani tulla anta­maan oikein kas­va­tus­hen­ki­lön kädestä. #

Olin pääs­syt hyvin vauh­tiin, joten ladoin sit­ten psy­ko­lo­gin sula­tel­ta­vaksi tuh­din plä­jäyk­sen dis­so­si­aa­tiota ja tyh­jyyttä. Olisi taas ollut hyvä osata esit­tää asiat joten­kin ymmär­ret­tä­väm­min, mutta kun kyse on juu­ri­kin epä­ko­he­ren­tista todel­li­suus­ko­ke­muk­sesta, sitä on mel­kein mää­ri­tel­mäl­li­sesti mah­do­tonta veis­tellä väli­tet­tä­vissä ole­vaksi. Yri­täpä vain kuvi­tella maa­ilma sil­loin, kun koko käsi­te­jär­jes­tel­mäsi on altis­tettu semant­ti­selle kyl­läs­tä­mi­selle, asiat ovat lakan­neet ole­masta asioita, hah­mot hah­moja, dede dadaa. #

Töistä meni puoli päi­vää pala­vee­ra­tessa, mutta ei se meillä huk­kaan hei­tet­tyä aikaa ole, niin kuin olen ymmär­tä­nyt muissa orga­ni­saa­tioissa usein ole­van. Ehkä ko. orga­ni­saa­tiot ovat vain pai­su­neet liian suu­riksi, niin kuin orga­ni­saa­tioilla on tapana vää­jää­mättä tehdä. Sil­loin toi­min­nasta tulee teho­tonta ja aikaa haas­ka­taan enem­män ja enem­män tyh­jää jaa­rit­tel­len sekä toi­nen tois­taan mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sem­pia, byro­kra­tiaa tuke­via ja kas­vat­ta­via sään­töjä kek­sien. #

Kuten että kuka saa kul­kea mis­tä­kin ovesta mihin­kin aikaan, Saa­tana. #

 

The Outway

#25949. Maanantai, 28. toukokuuta 2012 klo 7.07.27, kirjoittanut Jani.

Mercedes-Benz W191 (tyylitelty mustavalkokuva) Näin unta tun­ne­tusta ame­ri­kan­suo­ma­lai­sesta seu­ra­pii­ri­nais­toi­mit­ta­jasta, joka, uransa jo kään­nyt­tyä lie­västi las­kuun ja nai­sen rat­ket­tua hie­man juo­pot­te­luun, katosi. Tämä tapah­tui viime vuo­si­sa­dan alku­puo­lella, ja sat­tu­malta katoa­mi­seen liit­tyen oli ole­massa mus­ta­val­koi­nen valo­ku­va­to­diste: nai­nen oli ollut teke­mässä jut­tua senaat­to­rin vie­rai­lusta, ja johon­kin tuosta tilai­suu­desta otet­tuun valo­ku­vaan oli hei­jas­tu­mana (auton ikku­nassa tms.) tal­len­tu­nut se, kuinka nai­nen nousee val­koi­seen Merce­des-merk­ki­seen autoon kah­den mie­hen kanssa. Auto oli kuvassa tien lai­taan pysä­köi­tynä, keula suo­raan kat­so­jaa koh­den. #

Mie­histä toi­nen oli nuo­rempi, toi­nen van­hempi ja muis­tutti ulko­näöl­tään Freu­dia. Van­hempi mies oli pukeu­tu­nut val­koi­seen pukuun ja pana­ma­hat­tuun, ja oli kuvassa auton kul­jet­ta­jan­puo­lei­sen oven koh­dalla nos­taen vasenta käm­men­tään eteensä ikään kuin sen mer­kiksi, ettei häntä saa kuvata, ja näyt­täen muu­ten­kin hie­man her­mos­tu­neelta. Samalla nuo­rempi mies aut­toi naista sisälle autoon pidel­len toi­sen puo­len takao­vea auki. Mie­hiä ja autoa ei kos­kaan tavoi­tettu tai tun­nis­tettu, ja tämä oli tiet­tä­västi vii­mei­nen havainto nai­sesta. #

Tapaus tun­tui minusta unessa kar­mi­valta, ja näky oli sen ver­ran terävä ja piir­tyi näemmä sen ver­ran vah­vasti muis­tiin, että kyke­ni­sin hel­posti toi­sin­ta­maan valo­ku­van ase­tel­man vielä nyt­kin. En tosin tiedä onko pri­kul­leen kuvassa näky­neen auton kal­taista Mercedes-mallia kos­kaan oikesti ollut ole­massa, mutta tun­nen toi­saalta autoja muu­toin­kin sen ver­ran huo­nosti, että esi­mer­kiksi joku W191 ajaisi asian oikein hyvin. #

Nai­nen oli kuvassa pukeu­tu­nut mus­taan hamee­seen ja takkiin/mitä ne nai­silla nyt sit­ten ovat­kaan ja ajalle tyy­pil­li­seen nais­ten­hat­tuun. Hän hymyili iloi­sesti kuin valo­ku­vaa var­ten posee­ra­ten, jos­kin siitä hiu­kan sivuun kat­soen (arva­ten­kin, koska tämä hei­jas­tus­kuva ei ollut siitä kame­rasta, jolle hän olisi posee­ran­nut). #

Nai­sen etu­nimi oli Annie, ja myö­hem­min Mic­hael Jack­son teki hänen katoa­mi­ses­taan lau­lun. #

Puteliputeliputeli

#25939. Torstai, 24. toukokuuta 2012 klo 21.58.16, kirjoittanut Jani.

Ruu­kaan käydä Kam­pin K-supermarketissa aamulla nap­paa­massa eväät. Siellä on ihan überys­tä­väl­li­set kas­sat! Se on sitä­kin usko­mat­to­mam­paa, että siellä on pit­kät jonot, jokai­sella suun­nil­leen kaksi tai kolme ostosta, ja pal­velu on ystä­väl­li­syy­des­tään huo­li­matta oikein ripeää, eli ne tyy­pit (nai­sia tain­neet olla kaikki joita olen näh­nyt) ovat ihan koneita. #

Sen sijaan mehu­va­li­koima siellä on ihan paska. Tai en tiiä onko se sen parempi muu­al­la­kaan, jos hakee sitä mitä minä haen: appel­sii­ni­täys­me­hua, mie­lui­ten hedel­mä­li­han kanssa, kor­kein­taan lit­ran, mie­lui­ten alle, töl­kissä jossa on sul­jet­tava korkki. Siellä on kyllä val­ta­vasti vaih­toeh­toja, mutta ne ovat soke­roi­tuja, makeu­tusai­neu­tet­tuja, lit­ran tai isom­pia tai kor­kit­to­mia. #

Lähim­pänä ovat kah­den desin lasi­pu­te­lit, mutta haluai­sin vähin­tään kak­sin ver­roin. Lit­ran­kin ostai­sin, jos se muut ehdot täyt­täisi. Puo­len lit­ran tet­roja ei kai tehdä, ja muovi ei vis­siin kestä mehun hap­pa­muutta. #

Mutta light-jääteetä näin siellä! Olen ihme­telly ettei mis­sään ole light-jääteetä, mutta sielä sitä siis on. Ehkä se onkin ihan jär­keen­käy­pää, ku se mehu­hylly muu­tenki on täynnä aspar­taa­mia. #

City­mar­ke­tissa puo­les­taan tänään ihmet­te­lin, että eikö koti­mai­sista mar­joista teh­tyjä hil­loja muka myydä ollen­kaan, vai eivätkö hil­lo­val­mis­ta­jat ole näh­neet aiheel­li­seksi ilmoit­taa mar­jo­jensa alku­pe­rää sil­loin­kaan, kun koti­mai­suusetu olisi käy­tet­tä­vissä. Kun ei nimit­täin mai­nittu, aina­kaan puo­luk­ka­hil­loissa. #

Päi­vän minä-triviabitti: Subia tai muuta käsistä syö­tä­vää hot­kies­sani kuvit­te­len aina mie­les­säni, että olen tämä tyyppi. #

YouTube Preview Image

Digifiili

#25933. Keskiviikko, 23. toukokuuta 2012 klo 21.30.31, kirjoittanut Jani.

Voi hyvä Jee­sus että minä rakas­tan tie­to­ko­neita. Käyn nyt, arva­ten­kin töit­ten takia, läpi sel­laista vai­hetta, että antau­dun tälle pak­ko­miel­teen­omai­selle rak­kau­del­leni aivan täy­sillä. Imen itseeni digi­taa­li­suutta enkä enää edes yritä pei­tellä sitä, että tie­to­ko­neet ovat minusta kai­kin tavoin parem­pia ja lähei­sem­piä kuin ihmi­set. Sillä, mitä ihmi­set siitä ajat­te­le­vat, ei ole minulle väliä. Haluan ympä­röidä itseni tie­to­ko­neilla, nol­lilla ja ykkö­sillä, kää­riy­tyä nii­hin ja uis­ken­nella niissä. #

(Käyn nyt myös läpi jokail­taista kofeii­ni­kra­pu­laa, jonka takia teen kym­mentä asiaa yhtä aikaa, tämä kir­joit­ta­mi­nen mukaan­luet­tuna, ja olen eri­tyi­sen sen­ti­men­taa­li­nen.) #

Olen otta­nut tavaksi juoda joka aamu lit­ran pul­lol­li­sen vettä. (Minä­hän siis olen yksi pul­lo­ve­den vaki­tui­sista kulut­ta­jista, jos­kin kulu­tan tosia­siassa vain niitä pul­loja. Nii­den pese­mi­nen on niin vihe­liäistä, että mie­luum­min mak­san siitä, että joku muu tekee sen. Jos kier­rä­tys­muo­vi­pul­loja myy­täi­siin tyh­jinä, ostai­sin sel­lai­sia, jos se olisi eko­lo­gi­sem­paa kuin veden osta­mi­nen. Tai jos niitä myy­täi­siin kau­pan hana­ve­dellä täy­tet­tyinä.) #

Niin, siis olen nyt ruu­kan­nut tan­kata sitä vettä aamui­sin. Panen sen pul­lon illalla jää­kaap­piin että se vesi on aamulla kyl­mää. Kun aina työ­mat­kalla sitä huo­maa, että tässä on mel­koi­nen jano, ehkä se tulee aamu­puu­ron alet­tua sulaa, ja yön jäl­jil­tä­kin tie­tysti. Mutta sitä ei huo­maa ennen kuin siellä bus­sissa, ja sit­ten jou­tuu vain kiu­ot­ta­maan kui­vana. #

Niin olen siis siksi nyt ruven­nut tank­kaa­maan. Ja kun tun­tuu, ettei töis­sä­kään muista juoda tar­peeksi. #

Se on aika rank­kaa tou­hua sen pul­lon kit­taa­mi­nen, mutta sen jäl­jiltä on kyllä oikein mai­nio olo. Sitä on kuten sanot­tua yön jäl­jiltä ihan kui­vua kurp­sah­ta­nut, mutta tar­peeksi nes­tettä saa­tu­aan sitä ikään kuin herää hen­kiin. #

Tosin sit­ten työ­pai­kalle kerit­tyäni sitä onkin sit­ten jo ihan hal­kea­mis­pis­teessä. #

Huo­mi­saa­muna taas salille, jee! #

Keskeytys

#25921. Tiistai, 22. toukokuuta 2012 klo 20.56.30, kirjoittanut Jani.

Kolme oranssia gerberaa Oli vielä eilen jalat niin muusina vii­kon­lo­pun ree­nien jäl­jiltä, että oli pakko jät­tää tämä päivä (aamu) väliin salin osalta. Omi­tui­nen päivä eilen muu­ten­kin, oli ihan oikea nälkä illalla! Enpä ole­kaan aikoi­hin sitä ihmettä tun­te­nut. #

Tänään on jo jaloissa pal­jon parempi tunto. Ruo­ka­ha­lu­kin lois­taa taas pois­sao­lol­laan. Ohjel­man osalta päivä oli kui­ten­kin eri­lai­nen, kävin töistä mut­kan Länsi-Pasilassa (käy­tin aiem­min sisään teke­miäni tun­teja). Ja olin töissä puo­li­sen tun­tia pitem­pään kuin taval­li­sesti. Huvin vuoksi vain. #

Sain For­tu­milta tasaus­las­kun. Kulu­tuk­seni oli pudon­nut pro­sen­tin, 10 kWh edel­lis­vuo­desta. Säh­kö­kat­kok­sista oli hyvi­tetty 19,11 euroa. #