Tun­tuu ettei ker­kiä netissä yhtään mihin­kään kon­tak­tei­hin kun­nolla panos­taa. Olin tie­tysti haa­li­nut tänne her­mo­kes­kuk­seen kaikki mah­dol­li­set sig­naa­lin­läh­teet aiem­paa vapaa-aikaa täyt­tä­mään, ja nyt kun sitä vapaa-aikaa on mas­sii­vi­sesti aiem­paa vähem­män, info­ähky uhkaa. #

Ei se kui­ten­kaan nyt vielä hait­taa, sillä olen jo aloit­ta­nut sig­naa­li­läh­tei­den kar­si­mi­sen, enkä toi­saalta ole vielä kar­si­nut lähes­kään kaik­kea sel­laista, minkä teh­tä­vänä aiem­min oli vain vapaa-ajan täyt­tä­mi­nen. Tär­keim­mät läh­teet jää­vät tie­tysti vii­mei­siksi, ja huo­les­tu­mi­sen aihetta on vasta sit­ten, jos niil­le­kään ei tunnu löy­ty­vän aikaa. #

Aiem­min käy­tin run­sasta vapaa-aikaani suo­dat­taen kohi­naa aivoil­lani, mutta nyt jätän sen pit­kälti auto­maa­tion teh­tä­väksi. Tämän hait­ta­puo­lena on, että auto­maat­ti­nen suo­da­tus heit­tää kohina-pesuveden mukana aina pie­nen­pie­niä pala­sia signaali-lapsista. Se hinta on kui­ten­kin mak­set­tava. #

Osit­tain tästä ope­raa­tiosta, osit­tain poliit­ti­sista syistä siir­ryin myös vii­mein Face­boo­kista Google+:aan. En disa­bloi­nut Facebook-tiliäni, vaan seu­raan vielä uutis­vir­taa jon­kin ver­ran, mutta sii­tä­kin olen kar­si­nut ja kar­sin edel­leen sisäl­töä ran­kalla kädellä. En kui­ten­kaan enää tuota itse mitään, eli loi­sin nyt vain härs­kisti Face­boo­kin nahassa. (Siinä jäl­leen esi­merkki siitä haus­kasta nurin­ku­ri­suu­desta, jota vir­heel­li­sesti iro­niaksi usein kut­su­taan.) #

Blo­gaa­mi­nen ja säh­kö­posti ovat vii­mei­set joista kar­si­taan. Toki­han blo­gaa­mis­tahti saat­taa hidas­tua ihan vält­tä­mät­tö­myy­den pakosta (kun aika ei riitä), mutta siis tätä en aio jät­tää toi­seksi mil­le­kään muulle kuin kor­kein­taan ajoit­tain säh­kö­pos­tille ja tietty muu­ta­mille har­voille IRL-kontakteilleni, mutta nii­den suh­teen tilanne on aina ollut tämä. #

Kar­si­mis­työn nyt vielä kes­täessä rea­goin­tini saat­taa kui­ten­kin lagit­taa, tämä tie­doksi kon­tak­teille. #

Jos­sain vai­heessa pitää var­maan hom­mata jon­kin­lai­nen kan­net­tava, jolla voin kir­joit­taa työ­mat­koilla, lähinnä meno­mat­koilla. Aamulla bus­sissa istuessa aivo tun­tuu oikein kuhi­se­van kai­ken­lai­sia kehit­te­lyn arvoi­sia ideoita, joista oli­sin jo ilman muuta kir­joit­ta­nut­kin, jos oli­sin saa­nut ne tässä näp­päi­mis­töllä olles­sani. Työ­päi­vän jäl­keen niitä ei enää muista ollen­kaan. #

(Muu­ta­mia kui­ten­kin muis­tan, sillä niistä olen haa­veil­lut muu­ten­kin jo kauan aikaa. Esi­mer­kiksi erään­lai­nen ety­mo­lo­gi­nen wiki. Sel­lai­nen, jossa doku­men­toi­daan elä­vää kieltä. Hie­man tuon Urbaa­nin Sana­kir­jan kal­tai­nen, mutta mihin­kään yksit­täi­seen sano­jen laji­tyyp­piin rajoit­tu­ma­ton. Ja tie­tysti täy­sin vapaa ja ei-kaupallinen.) #

Tun­tuu ettei ker­kiä netissä yhtään mihin­kään kon­tak­tei­hin kun­nolla panos­taa. Olin tie­tysti haa­li­nut tänne her­mo­kes­kuk­seen kaikki mah­dol­li­set sig­naa­lin­läh­teet aiem­paa vapaa-aikaa täyt­tä­mään, ja nyt kun sitä vapaa-aikaa on mas­sii­vi­sesti aiem­paa vähem­män, info­ähky...