Minun suvus­sani, eten­kin äitin puo­len suvussa, ylei­nen haja­mie­li­syys on yleistä. Aina­kin tut­ta­vien ja suku­lais­ten kes­ken sii­hen suh­tau­du­taan kevyesti (enim­mäk­seen huu­mo­rilla), ja vasta tuossa äsken tulin kuvi­tel­leeksi, kuinka pelot­ta­valta haja­mie­li­syys saat­taisi tun­tua, jos sii­hen ei olisi pie­nestä pitäen tot­tu­nut. Jos siis haja­mie­li­syys olisi pal­jon tila­päi­sem­pää ja har­vi­nai­sem­paa kuin vaik­kapa minulla, sitä saat­taisi pitää huo­les­tut­ta­vana merk­kinä oman ajat­te­lu­toi­min­nan rik­kou­tu­mi­sesta — ehkä aiheel­li­ses­ti­kin. #

Ajat­te­lun vail­li­nai­sesta toi­min­nas­ta­han haja­mie­li­syy­dessä on kyse, ja siinä, vaih­te­leeko ihmi­sen ajat­te­lu­toi­min­nan taso nor­maa­listi pal­jon vai vähän, on var­mas­ti­kin yksi­löl­li­siä eroa­vai­suuk­sia. Jos se vaih­te­lee pal­jon, mutta teräs­täy­tyy (aina­kin useim­mi­ten) aina tar­vit­taessa, ylei­nen­kään haja­mie­li­syys ei jaksa huo­les­tut­taa, koska sillä ei ole vaka­via seu­rauk­sia. #

Suh­tau­tu­mi­seni omaan haja­mie­li­syy­teeni on kum­mal­li­sessa ris­ti­rii­dassa ylei­sen itse­kriit­ti­syy­teni kanssa. Minut on kai edellä mai­ni­tun suku­ra­sit­teen takia kas­va­tettu usko­maan, että haja­mie­li­syy­destä aiheu­tu­vat vir­heet aiheu­tu­vat juu­ri­kin siitä, haja­mie­li­syy­destä, eivätkä minusta. Ikään kuin haja­mie­li­syys olisi minästä eril­li­nen voima tai peräti olento, Haja­mieli, kep­pos­te­leva pikku lepre­kaani, jonka puu­hia on kyllä vas­tus­tet­tava, mutta jota vas­taan ei var­si­nai­sesti sodi­ta­kaan, ja jonka aiheut­ta­mista epä­on­nis­tu­mi­sista minulla on vas­tuuta vain siltä osin, kuin en ole nii­hin koh­tuul­li­sissa mää­rin varau­tu­nut. #

Minun suvus­sani, eten­kin äitin puo­len suvussa, ylei­nen haja­mie­li­syys on yleistä. Aina­kin tut­ta­vien ja suku­lais­ten kes­ken sii­hen suh­tau­du­taan kevyesti (enim­mäk­seen huu­mo­rilla), ja vasta tuossa äsken tulin kuvi­tel­leeksi, kuinka pelot­ta­valta haja­mie­li­syys saat­taisi...