Aamulla käve­lin salilta linja-autolle, ja vas­taan tuli nai­nen, eikä kum­pi­kaan väis­tä­nyt, ja pysäh­dyimme ja hän sanoi: “Ruot­sa­lai­nen.” Sit­ten jat­koimme molem­mat mat­ko­jamme. #

Töistä tul­tuani menin City­mar­ke­tiin. Oli­sin osta­nut ohuita suo­la­kurk­ku­vii­pa­leita, mut­tei siellä ollut. Oli­sin osta­nut peko­ni­broi­le­rin­fi­leitä bataat­ti­pe­dillä, mut­tei siellä ollut. Oli­sin osta­nut sen sijaan nau­dan­li­ha­sui­ka­leita, mut­tei siellä ollut. Tästä sui­vaan­tu­neena otin kone­ki­vää­rin, ja tal­sin ulos ja suo­raan, eli ase­ma­tun­ne­lin vitun­moi­sen mut­kan kautta, Pris­maan, josta löy­sin kai­ken halua­mani. #

Minusta tun­tuu, ettei City­mar­ke­tissa enää myydä sitä peko­ni­pe­tiä, mikä ei käy jär­keen, sillä veik­kaan, että se on kaik­kein oste­tuin puo­li­val­miste tällä het­kellä. #

Pala­sin ase­malle ja tote­sin, että reit­tio­pas oli ehdot­ta­nut autoa, josta olisi pitä­nyt nousta 500 met­rin päässä ja kävellä loput 2,5 kilo­met­riä. Seu­raava auto meni puo­len tun­nin, eli edel­li­sestä 50 minuu­tin päästä. Sillä “eihän nel­jän jäl­keen juuri kukaan ole kotiin menossa”, ovat siellä taas jär­keil­leet! #

Aamulla käve­lin salilta linja-autolle, ja vas­taan tuli nai­nen, eikä kum­pi­kaan väis­tä­nyt, ja pysäh­dyimme ja hän sanoi: “Ruot­sa­lai­nen.” Sit­ten jat­koimme molem­mat mat­ko­jamme. # Töistä tul­tuani menin City­mar­ke­tiin. Oli­sin osta­nut ohuita suo­la­kurk­ku­vii­pa­leita, mut­tei...