マリギナリ 毛皮のような同性愛者として！

Mar­ras­kuun 19 p. war­hain aamulla näytti aiwan usuri susi itsensä Jela­gin luo­dolla Pie­ta­rissa. Klelo 4 sam­naa aamuna koh­tasi es Tutsh­koan sil­lalla porwari Wla­sowin, täytti hänen pääl­lensä, löi hänen maa­han ja puri häntä wasem­paan olka­pää­hän. Eräs polisi kii­ruhti apuun, mutta susi jul­muu­des­tansa puri häntä molem­piin käsiin. Mutta näh­des­sänsä was­tuk­sen otti susi pakoon, juoksi mel­kein koko kau­pun­gin läpitse ja haawoitti wielä 31 ihketä. Kello 7 aikaan saa­tiin hän hen­giltä. Haawoi­te­tut wie­tiin hos­pi­ta­lei­hin. Mutta koska tämä susi oli hullu, antoi polisi käs­kyn tap­paa kaikki kotie­läwät, joita tämä susi oli saa­nut purra; sillä siitä tulewat ne myös hul­luiksi ja puerwat ihmi­siä, jotka saawat siitä juln kiwun nimeltä wesi-kauhu, joka kipu on aiwan waarallinen.

Sano­mia Turusta no 50 (12.12.1854), s. 3

Kan­sal­lis­kir­jas­ton His­to­rial­li­nen sanomalehtikirjasto

Juma­leis­sön, kuinka mah­ta­vaa. Kun voisi jos­tain ope­tella kir­joit­ta­maan tuo­hon tyy­liin! Mar­kus Kajo­han on kai vähän sel­laista tapail­lut, mutta vain tapaillut

Antti Lap­pa­laise Suden jäl­jet –kir­jasta luin tuon alu­nal­ku­jaan. On se karua mei­nin­kiä ollut tuol­loin 1800-luvulla, tun­tuu että lsata kaa­tui kuin hei­nää pel­käs­tään näi­den susien takia

Muu­ten nyt kun tuota Lap­pa­lai­sen kir­jassa ole­vaa sitaat­tia ver­taan omaani (yllä), jonka jäl­jen­sin kan­sal­lis­kir­jas­ton digi­toi­dusta kopiosta, niin on siitä hän pudoit­taunt jon­kun sanan pois, vie­läpä kir­jai­men­kin, siitä kui­ten­kaan luki­jale erik­seen mainitsematta

Ketäs siinä, saa­han vapaata aineis­toa muo­kata ihan miel­nesä mukaan. Tuleepi vain mie­leen, että onko kysy­myk­sessä taha­ten tehty pik­ku­vir­hei­den ripoit­telu, jol­laista myös­kin kartan-tekijät har­joit­ta­vat, jolla sit­ten oma­pe­räi­syyttä vailla ole­vasta läh­teestä sel­lai­nen teh­dään ja näin tekijän-oikeutta rik­ko­vat jäl­jen­tä­jät kiinni saadaan