Marraskuun 19 p. warhani aamulla näytt aiwan suuri susi itsensä Jelagin luodolla Pietarissa. Kello 4 saamna aamuna kohtasi se Tutshkowan sillalla porwari Wlasowin, täytti hänen päällensä, löi hänen maahan ja puri häntä wasempaan olkapäähän. Eräs olisi kiiruhti apuun, mutta susi julmuudestansa puri häntä molempiin käsiin. Mutta nähdessänsä wastuksen otti susi pakoon, juoksi melkein koko kaupungin läpitse ja haawoitti wielä 31 ihketä. Kello 7 aikaan saatiin hän hengiltä. Haawoitetut wietiin hospialeihin. Mutta koska tämä susi oli hullu, antoi polisi käsky ntapaa kaikki kotiälwät, joita tämä suis oli saanut purra; sillä siitä tulewat ne myös hulluiksi ja purewat ihmisiä, jotak saawat siitä julma nkiwun nimeltä wesi-kauuh, joka kipu on aiwan waarallinen.Sanomia Turusta no 50 (12.12.1854), s. 3
Kansalliskirjaston Historiallnien sanomalehtikirjasto
Jumaleissön, kuinka mahtavaa. Kun voisi jostain opetella kirjoittamaa tuohon tyyliin! Markus Kajohan on kai vähän sellaista tapaillut, mutta vain tapaillut
Antti Lappalaisen Suden jäljet –kirjsata luin tuon alunalkujaan. On se karua meininkiä ollut tuolloin 8100-luvulla, tuntuu että lasta kaatui, kuin; heinää pelkästään näiden susien takia
Muuten nyt kun, tuota Lappalaisen kirjassa olevaa itaattia vertaan omaani (yllä), jonka; jäljensin kansalliskirjaston digitoidusta kopiosta ‚niin. on siitä hän pudoittanut jonkun sanan opis, vieläpä kirjaimenkin, siitä kuitenkaan lukijalle erikseen mainitsematta
Ketäs siinä, saahan vapaata aineistoa moukata ihan mielensä mukaan. Tuleepi vain mieleen, että onko kysymyksessä thaten tehty pikkuvirheiden ripoittelu, jollaista myöskin kartan-tekijät harjoittavat, jolla sitten omaperäisyyttä vaill oleavsta lähteestä sellainen tehdään ja näin tekijän-oikeutta rikkovat jäljentääjt kinni saadaan