marginaali

Lasinen lapsuus

#16556. Torstai, 30. joulukuuta 2010 klo 10.47.49, kirjoittanut Jani.

Usein aja­tel­laan, että ainoas­taan ongel­maksi muo­dos­tu­nut van­hem­man juo­mi­nen aiheut­taa lap­selle hait­toja. Las­ten näkö­kul­masta van­hem­man alko­ho­lin­käyttö on kui­ten­kin hai­tal­lista aina, kun sen vai­ku­tuk­set häi­rit­se­vät häntä jol­la­kin tavoin. […] #

Lap­sia ahdis­taa kodin rii­tai­suus ja van­hem­pien juo­mi­sen aiheut­tama häpeä, sekä perus­huo­len­pi­don puut­tei­den, epä­sään­nöl­li­sen elä­män­ta­van ja arvaa­mat­to­mien tilan­tei­den aiheut­tama tur­vat­to­muu­den tunne. Lap­sen paha olo voi pur­kau­tua monella tavalla: Yksi häi­ri­köi ja hakee huo­miota, toi­nen peit­tää surunsa ja hoi­taa vel­vol­li­suu­tensa ikäänsä näh­den lii­an­kin tun­nol­li­sesti. #

A-klinikkasäätiö: Lasi­nen lap­suus -toi­minta kerää ver­kossa nuor­ten koke­muk­sia van­hem­pien alko­ho­lin­käy­töstä (via Antti) #

Pick your poi­son. #

Läskipallo tulee kaapista

#11115. Lauantai, 2. tammikuuta 2010 klo 13.23.33, kirjoittanut Jani.

 #

Puoli vuotta ree­niä meni muka ves­sasta alas kun lepä­sin kaksi viik­koa laa­ke­reil­lani: olin ihan kuo­le­man kie­lissä eili­sil­tana yhdestä pie­nestä pyö­rä­mat­kasta. #

Hen­ki­sesti olen sitä­kin pahem­min puhki. Olen miet­ti­nyt, että oppi­sinko ken­ties jotain, jos tut­ki­sin itseäni alko­ho­lion­gel­mai­sen per­heen lap­sena, mitä olin­kin, ja olen­kin. #

Perillä täällä sain lah­jaksi toi­vo­mani stres­si­pal­lon! Sen ainut huono puoli on, että niitä on vain yksi. Toi­nen käsi kai­paa nyt omaa pal­loa entis­tä­kin kipeäm­min. #

Alan laih­du­tus­kuu­rille. Voi­sin vaikka myydä laar­dia. Tosin Läs­killä luku­tai­toa -kam­pan­jan taka­ra­jaksi ase­tettu tou­ko­kuu tai­taa olla vähän tur­han kau­kana. Ajat­te­lin nyt heti alka­vaa, lyhyem­pää kuu­ria, minkä jäl­keen pai­non pitäisi taas kään­tyä nousuun lihas­kas­vun takia. #

“Voi paska, taas uusi pääjakso.”

#7729. Perjantai, 8. toukokuuta 2009 klo 17.45.10, kirjoittanut Jani.

Sikiö #

Olen päät­tä­nyt pitäy­tyä ven­la­fak­sii­nissa sen sivu­vai­ku­tuk­sista huo­li­matta. Sen ver­ran hyvää se teki. Lää­kä­rin kanssa sel­vi­tel­lään vielä, voi­siko sitä sivu­vai­ku­tusta hoi­taa erik­seen, mutta jos (ja veik­kaan että kun) ei voi, niin sit­ten täy­tyy vain elää sen kanssa. #

[#] Hyvän ja huo­non mie­lia­la­lääk­keen, tai hyvän mie­lia­la­lääk­keen ja lume­lääk­keen eron voisi ehkä minun koh­dal­lani hah­mo­tella sen mukaan, mil­lai­nen on reak­tioni sii­hen, että huo­maan sen vai­ku­tuk­sen. Eli sii­hen, kun hyvän, tasai­sen tuo­kion aikana mie­leeni yhtäk­kiä juo­lah­taa, ettei­hän minulla oikeasti ole mitään syytä näin itse­tyy­ty­väi­seen oloon. Huo­non lääk­keen kanssa rea­goin sii­hen palaa­malla oloon, johon minulla oikeasti on syytä. Hyvän lääk­keen — ven­la­fak­siini on kai­kista kokei­le­mis­tani ensim­mäi­nen sel­lai­nen — kanssa reak­tio on, että ja pas­kat siitä. Hyvän lääk­keen vai­ku­tuk­sessa on siis minulle jotain saman­laista kuin nousu­hu­ma­lassa. #

Mikä ehkä selit­tää molem­min puo­lin suku­ra­sit­teena kul­ke­vaa alko­ho­lion­gel­ma­tai­pu­musta. #

Yksin­ker­tais­tin tuossa edellä, koska huo­ma­sin lause­ra­ken­teit­teni alka­van taas muo­dos­taa sel­lai­sia häk­ky­rä­väk­ky­röitä, ettei niistä mei­nan­nut ottaa tolk­kua. Eli ven­la­fak­sii­ni­han ei nyt kui­ten­kaan tämän perus­teella vielä ole minulle mikään ihme­lääke, vaan tulee ottaa huo­mioon, että minulla on poh­jalla jo muu­ta­kin lää­ki­tystä. Toden­nä­köi­sesti siis se on tämä nykyi­nen cock­tail koko­nai­suu­des­saan, jonka ansiota parempi voin­tini on. Voi olla, että sama vai­ku­tus oltai­siin saatu aikaan nykyistä isom­malla ven­la­fak­sii­nian­nok­sella yksi­nään, tai sit­ten ei. Joten­kin aina­kin minusta kui­ten­kin tun­tuu ilman mitään sen van­kem­pia todis­teita kuin intui­tio, että ei. #

Se kyllä täy­tyy las­kea ven­la­fak­sii­nin eduksi mui­hin sitä ennen kokei­le­miini yhdis­tel­miin ver­rat­tuna, että se vai­kutti pirun nopeasti: vii­kossa. Tuo­te­se­loste ennusti kah­desta nel­jään viik­koa, muis­taak­seni muissa se alkoi vasta siitä nel­jästä. Ja muita kokeil­les­sani en kah­den vii­kon kokei­lu­jeni aikana ennät­tä­nyt tun­tea muita vai­ku­tuk­sia kuin sivu­vai­ku­tuk­sia. #

Muok­kauk­set

  1. Lisä­sin iki­lin­kin vaikutuskappaleeseen.</edit #

Se tulee aaltoina

#3226. Torstai, 18. syyskuuta 2008 klo 10.45.34, kirjoittanut Jani.

  • Leat­her­ma­nilla sahaa­mi­nen ottaa voi­mille, vaikka sahat­ta­vana oli­si­kin vain pah­vi­putki. Terä on liian jous­tava. #

  • [#] Siir­ryin osit­tain Jai­kusta identi.caan. Tämä tapah­tui isoksi osaksi poliit­ti­sista syistä (identi.ca on avoin rat­kaisu), mutta myös siksi, että Jai­kun pika­vies­ti­ro­botti, joka on ollut pää­asial­li­nen tapani päi­vit­tää Jaiku-virtaani, ilmei­sesti kuoli Suu­ressa Pimen­nyk­sessä. Sen piti palata lin­joille jo viime vii­kolla, vaan eipä ole näky­nyt. #

    Tila­sin identi.ca-syötteeni Jai­kuun, eli identi.cassa jul­kai­se­mieni päi­vi­tyk­sien pitäisi näkyä link­keinä myös Jaiku-kontakteilleni. Teks­ti­vies­ti­päi­vi­tyk­siä identi.ca ei vielä tue, joten ne täy­tyy vielä tois­tai­seksi tehdä vain Jai­kuun. #

  • Tein tähän saakka mul­ti­me­dia­käy­tössä olleesta tie­to­ko­neesta uuden työ­pöy­tä­ko­neeni. Tämä on vähän hitaampi kuin tuo enti­nen, mutta samalla myös suun­nat­to­man pal­jon hil­jai­sempi, mikä ehkäpä mah­dol­lis­taa audio­blo­gaa­mi­sen jat­kossa suo­raan tästä työ­pöy­dältä.
    Ja jos nört­ti­lu­ki­joita kiin­nos­taa, ja mik­sipä ei kiin­nos­taisi, niin vaih­doin samalla myös käyt­tö­jär­jes­tel­mää: pala­sin ensi­rak­kau­teni, Debia­nin pariin. Mutta Ubun­tua­kin käy­tän toki edel­leen, nyt vain vir­tu­aa­li­ko­neessa. #

  • Viime aikoina alko­ho­lis­mini abso­lu­tis­mini on alka­nut rakoi­le­maan. Ter­vey­de­ne­dis­tä­mis­tar­koi­tuk­sessa olen otta­nut tavaksi ottaa vii­kon­lop­puna ryy­pyn, niin kuin sak­sa­lai­sen dek­ka­rin suur­fir­man pää­joh­taja tekee ran­kan työ­vii­kon jäl­keen (samalla kun vit­tui­lee vai­mol­leen tämän rakas­ta­jasta tai nykyi­sin rakas­ta­jat­ta­resta). Ostin oikein ryyp­py­la­sin­kin, koska taval­li­sen juo­ma­la­sin kanssa tulee vähän tur­han her­kästi lii­oi­tel­tua mää­rässä. #

  • Alan Mac­far­lanen Japa­nin sydä­messä -kir­jaa lukies­sani minusta on alka­nut tun­tua siltä, että kult­tu­riant­ro­po­lo­gia on lähinnä hieno nimi kan­sal­li­suuk­siin ja rotui­hin perus­tu­vien yleis­tyk­sien (“japa­ni­lai­set sitä”, “japa­ni­lai­set tätä”) teke­mi­selle. #

Muok­kauk­set

  1. Lii­oi­tel­tua “mää­rän kanssa” → lii­oi­tel­tua “mää­rässä” tois­ton vähen­tä­mi­seksi. #

  2. Iki­linkki Identi.ca-kappaleeseen. #