Luin Moby Dic­kin. Her­man Mel­ville on paneu­tu­nut kii­tet­tä­vän perin­poh­jai­sesti valaan­pyyn­tiin, mutta ei siitä minusta ihan kaik­kea olisi tar­vin­nut selos­taa yksien kan­sien välissä. #

Kirja ei oikein osaa päät­tää ollako mat­ka­ker­to­mus, myto­lo­gia vai haku­teos. Kaksi ensim­mäistä sisäl­töä oli­si­vat kah­des­taan Mel­vil­len tie­doilla ja kir­joi­tus­tai­doilla sulau­tu­neet toi­siinsa sau­mat­to­masti ja olleet vie­läpä tajun­nan­rä­jäyt­tävä yhdis­telmä. Itse asiassa uskon, että teok­sen saa­vut­tama juma­la­ton maine onkin juuri tämän kak­si­kon ansiota. Nii­den lisäksi ovat kui­ten­kin pas­kana rat­taassa valaan­pyyn­ti­ma­nu­aa­li­mai­set osiot, jotka pal­ve­le­vat vain osit­tain myto­lo­gista puolta eivätkä aina edes sitä. #

Ilmei­sesti Mel­ville on halun­nut kir­joit­taa valaan­pyyn­nin Raa­ma­tun sanan kai­kissa mer­ki­tyk­sissä. Teos sisäl­tää kir­joit­ta­jansa fak­tu­aa­li­sina pitä­miä yksi­tyis­koh­tia väri­tet­tyinä seik­kai­lu­ker­to­muk­sen piir­teillä ja val­ta­valla suur­ten ja suu­reel­lis­ten meta­fo­rien kir­jolla. Lisäksi näi­den yksi­tyis­koh­tien ja sitä myötä aineis­ton ja sivu­jen määrä on aivan tol­ku­ton, kuin itse­tar­koi­tuk­sel­li­sesti. Mel­ville kään­te­lee joka asian näky­viin joka puo­lel­taan kuin mummo kau­passa. Jos joku epäi­lee sanaani, tar­vin­nee lukea vain luku valaan val­koi­suu­desta. #

Kaik­kein suu­rin ja haus­kin yllä­tys kir­jassa minulle oli sen kur­sai­le­ma­ton homoe­ro­tiikka. Kuten luke­mis­kap­pa­leeni saa­te­sa­nan kir­joit­ta­nut Matti Anhava toteaa: “Muusta var­si­nai­sesti oma­koh­tai­sesta hän ei koko tari­nan mit­taan kerro kuin Queeque­gin vuo­de­kump­paina viet­tä­määnsä yöhön ja sper­ma­see­tin puris­te­luun liit­ty­neistä mie­li­hy­vän elä­myk­sistä, joista luul­ta­vasti olisi jät­tä­nyt ker­to­matta, jos olisi voi­nut ulot­taa luke­nei­suu­tensa tri Freu­diin ja hänen seu­raa­jiinsa.” (Koros­tuk­set ja lin­ki­tyk­set omiani.) #

Luin Moby Dic­kin. Her­man Mel­ville on paneu­tu­nut kii­tet­tä­vän perin­poh­jai­sesti valaan­pyyn­tiin, mutta ei siitä minusta ihan kaik­kea olisi tar­vin­nut selos­taa yksien kan­sien välissä. # Kirja ei oikein osaa päät­tää ollako mat­ka­ker­to­mus, myto­lo­gia...