Uguk­sen ole­muk­sessa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­toista esiin se edel­li­nen tapaa­mi­semme näh­däk­seni, että olinko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­miota jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.) Vähän niin kuin tapaisi tie­tä­jän tai mee­dion. #

Koh­ta­simme tänään (ren­dez­vous) Kaa­kao­puussa, ja has­suna sat­tu­mana Ugus oli valin­nut saman pöy­dän, jossa istuin vii­mek­si­kin tuossa kah­vi­lassa käy­des­säni, jät­tipä vie­läpä istut­ta­vak­seni saman pai­kan­kin. #

Kes­kus­telu sol­jui luon­te­vasti, mitä nyt het­kit­täin häi­riin­nyin siitä, ettei­vät sanani tul­leet­kaan ulos sor­mis­tani, enkä tien­nyt onko tämä totta vai blo­gia. #

Mis­täpä puhuimme? No enim­mäk­seen pää­kau­pun­ki­seu­dun feno­me­no­lo­giasta, me kaksi maa­lais­poi­kaa. Pal­jon on toki rivejä ja rivien­vä­lejä luettu, mutta pal­jon oli vii­dessä ja puo­lessa vuo­dessa ehti­nyt ker­tyä kir­joit­ta­matta jää­nyt­tä­kin, kiinni otet­ta­vaa. #

Ja sar­ja­ku­vista. Ugus on har­ras­ta­nut Mar­ve­lia niin kuin minä oli­sin pie­nenä halun­nut. Yri­tän­kin nyt imeä hänen vii­saut­taan itseeni samalla kun kom­pen­soin lap­suu­den wan­na­beis­miäni itse tuot­tei­den parissa. (Jii­haa, Toi­nen tule­mi­nen -sar­jani on nyt täy­del­li­nen!) #

Uguk­sen ole­muk­sessa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­toista esiin se edel­li­nen tapaa­mi­semme näh­däk­seni, että olinko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­miota jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.)...