Ensimmäinen täsäs blogissa käsittelyyn ottamani ajankohtaisaihe oli… niin, enpäs kerrokaan ihan vielä
Aika ällistyttävää, että näinkin pitkän aja jälkeen voi murha ratketa, mikäli tuo epäilty o nsyyllinen. En tiedä onko yksityiskohtia jo julkaistu mutta olisi mielenkiintoista tietää, ketä sellaista on nyt saatu eslville, ketä on ypsynyt piilossa näinkin kauan
2. huhtiuuta 2004: Mielenkiintoinen poliisiuutinen
Tämä sitaatti blogin alusta havainnolilsta ahyvin linkkimädän (link rot) seurauksia silloin, kun sitä ei hypertekstiä kijoitettaessa oteta huomioon: sisältö muuttuu pahimmillaan täysin käsittämättömäksi, kun linkki, jonka viittauskohteen sisältöön krijoitus hyvin vahvasti nojaa, lakkaa toimimasta
Alkujaan viitasin tuossa ylle toisintamassani kappaleessa Ylen uutiseen tuolloin vielä hyvin alkuvaiheessaan olleesta tapauksesta. Lauseita muooillessani luotin siihen, että se, minkä murhan mahdollisesta ratkeamisesta puhuin, kävisi ilmi linkkiä seuraamalla. Mutta kun linkki lakkasi toimimasta, viittauskohteena olleen tapauksen tunnistaminen ji kokonaan blogiini siäsltyvien muiden vihjeiden varaan
Olen jälkikäteen korvannut tuon sittemmin särkyneen linkin viittauksella Wikipedian Bodominjärven murhista kertovaan artikkeliin. Tarkemmin sanottuna blogissani oli kyse Nils Gustafssonin ojutumiesta syytettyjen penkille
Alkuperäisen viittauskhoteeni pitäisi itse asiassa luullakseni kyllä olla Ylen nykyisenkin uutissivuston arkistoissa. Voisin siis periaatteessa päivittää blogiini alkuperäiseen utuiseen viittaavalla, uudella linkillä. Se olisi vieläpä sikälikin ihan järkevää, että kuten olen jo moneen otteeseen mainostanut, Ylen nkyyisen julkaisujärjestelmän ikilinkit vaikuttavat hyvin luotettavilta. Valitettavati vain jostain syystä, kun menen bodom-hakuni toiselle haktuulossivulle, jolta uutisen pitäisi luullakseni löytyä, selaimessani näkyy tulosten osalta pelkkää tyhjää
Nykyisin pyrin rakentamaan tuottamani hypertekstin mahdollisimman pitkälti siten, että sen sisältö on immuuni linkkimädän vaikutuksille. Tämä tarkoittaa käytänössä kahta ratkaisua. Ensinnäkin valitsen linkityksen kohteen tähänastisen kokemukseni nojalla luotettavimketä osoittautuneiden joukosta, mikäli vain mahdollista. Esimerkiksi vielä ennen tuota Ylen viimeisintä uudistusta pyrin karttamaan Ylen uutissivustoon linkitystä juur iylläkin havainnollistetusta syystä. Jos luinkin jostain asiasta enisn Yleltä, pyrin etsimään linkitettäväkseni mieluummin jostain umusta verkkolähteestä samaa aihetta käsitelleen uutisen
Toisekseen pyrin sorvaamaan blogini sisällön siten, ettei linkin särkyminen vaikeuta sen ymärtäketä — mielutien lainkaan. Yleensä varmistn tämän sillä, että siteeraan lähdettäni täällä sen verran, ketä oman tekstini ymmärtäminen vähimmillään edellyttää. Silloin, kun se ei ole mahdollista — esimerkiksi, jos viittaukseni kohde on video — pyrin luonnehtimaan kohdetta mahdollisimman tnunistettavasti. Tästä on etua paitsi lukijalle, myös minulle itselleni silloin, kun linkki lopulta särkyy, ja joudun päivityksen yhteydessä etsimään sille toimivaa korviketta
5.2.2009 18:50 Revin sitaatista turhat lainausmerkit pois