Ensim­mäi­nen tässä blo­gissa käsit­te­lyyn otta­mani ajan­koh­tai­saihe oli… niin, enpäs ker­ro­kaan ihan vielä. #

Aika ällis­tyt­tä­vää, että näin­kin pit­kän ajan jäl­keen voi murha rat­keta, mikäli tuo epäilty on syyl­li­nen. En tiedä onko yksi­tyis­koh­tia jo jul­kaistu mutta olisi mie­len­kiin­toista tie­tää, mitä sel­laista on nyt saatu sel­ville, mikä on pysy­nyt pii­lossa näin­kin kauan.

2. huh­ti­kuuta 2004: Mie­len­kiin­toi­nen poliisiuutinen

Tämä sitaatti mer­kin­nän alusta havain­nol­lis­taa hyvin link­ki­mä­dän (link rot) seu­rauk­sia sil­loin, kun sitä ei hyper­teks­tiä kir­joi­tet­taessa oteta huo­mioon: sisältö muut­tuu pahim­mil­laan täy­sin käsit­tä­mät­tö­mäksi, kun linkki, jonka viit­taus­koh­teen sisäl­töön kir­joi­tus hyvin vah­vasti nojaa, lak­kaa toi­mi­masta. #

Alku­jaan viit­ta­sin tuossa ylle toi­sin­ta­mas­sani kap­pa­leessa Ylen uuti­seen tuol­loin vielä hyvin alku­vai­hees­saan olleesta tapauk­sesta. Lauseita muo­toil­les­sani luo­tin sii­hen, että se, minkä mur­han mah­dol­li­sesta rat­kea­mi­sesta puhuin, kävisi ilmi link­kiä seu­raa­malla. Mutta kun linkki lak­kasi toi­mi­masta, viit­taus­koh­teena olleen tapauk­sen tun­nis­ta­mi­nen jäi koko­naan mer­kin­tääni sisäl­ty­vien mui­den vih­jei­den varaan. #

Olen jäl­ki­kä­teen kor­van­nut tuon sit­tem­min sär­ky­neen lin­kin viit­tauk­sella Wiki­pe­dian Bodo­min­jär­ven mur­hista ker­to­vaan artik­ke­liin. Tar­kem­min sanot­tuna mer­kin­näs­säni oli kyse Nils Gus­tafs­sonin jou­tu­mi­sesta syy­tet­ty­jen pen­kille. #

Alku­pe­räi­sen viit­taus­koh­teeni pitäisi itse asiassa luul­lak­seni kyllä olla Ylen nykyi­sen­kin uuti­si­si­vus­ton arkis­toissa. Voi­sin siis peri­aat­teessa päi­vit­tää mer­kin­tääni alku­pe­räi­seen uuti­seen viit­taa­valla, uudella lin­killä. Se olisi vie­läpä sikä­li­kin ihan jär­ke­vää, että kuten olen jo moneen ottee­seen mai­nos­ta­nut, Ylen nykyi­sen jul­kai­su­jär­jes­tel­män iki­lin­kit vai­kut­ta­vat hyvin luo­tet­ta­vilta. Vali­tet­ta­vasti vain jos­tain syystä, kun menen bodom-hakuni toi­selle haku­tu­los­si­vulle, jolta uuti­sen pitäisi luul­lak­seni löy­tyä, selai­mes­sani näkyy tulos­ten osalta pelk­kää tyh­jää. #

Nykyi­sin pyrin raken­ta­maan tuot­ta­mani hyper­teks­tin mah­dol­li­sim­man pit­kälti siten, että sen sisältö on immuuni link­ki­mä­dän vai­ku­tuk­sille. Tämä tar­koit­taa käy­tän­nössä kahta rat­kai­sua. Ensin­nä­kin valit­sen lin­ki­tyk­sen koh­teen tähä­nas­ti­sen koke­muk­seni nojalla luo­tet­ta­vim­miksi osoit­tau­tu­nei­den jou­kosta, mikäli vain mah­dol­lista. Esi­mer­kiksi vielä ennen tuota Ylen vii­mei­sintä uudis­tusta pyrin kart­ta­maan Ylen uutis­si­vus­toon lin­ki­tystä juuri yllä­kin havain­nol­lis­te­tusta syystä. Jos luin­kin jos­tain asiasta ensin Yleltä, pyrin etsi­mään lin­ki­tet­tä­väk­seni mie­luum­min jos­tain muusta verk­ko­läh­teestä samaa aihetta käsi­tel­leen uuti­sen. #

Toi­sek­seen pyrin sor­vaa­maan mer­kin­täni sisäl­lön siten, ettei lin­kin sär­ky­mi­nen vai­keuta sen ymmär­tä­mistä — mie­lui­ten lain­kaan. Yleensä var­mis­tan tämän sillä, että sitee­raan läh­det­täni täällä sen ver­ran, mitä oman teks­tini ymmär­tä­mi­nen vähim­mil­lään edel­lyt­tää. Sil­loin, kun se ei ole mah­dol­lista — esi­mer­kiksi, jos viit­tauk­seni kohde on video — pyrin luon­neh­ti­maan koh­detta mah­dol­li­sim­man tun­nis­tet­ta­vasti. Tästä on etua paitsi luki­jalle, myös minulle itsel­leni sil­loin, kun linkki lopulta sär­kyy, ja jou­dun päi­vi­tyk­sen yhtey­dessä etsi­mään sille toi­mi­vaa kor­vi­ketta. #

5.2.2009 18:50 Revin sitaa­tista tur­hat lai­naus­mer­kit pois. #