marginaali

Kyklooppi

#26058. Sunnuntai, 17. kesäkuuta 2012 klo 16.51.18, kirjoittanut Jani.

Näinpä eep­pistä Mar­vel-unta viime yönä. #

Israe­lissa sijait­se­van aavi­kon kes­kelle oli raken­nettu super­vahva super­van­kila pite­le­mään vain yhtä super­voi­ma­kasta super­rois­toa. (Pre­missi antaisi ymmär­tää, että kyse oli pikem­min­kin jos­tain kos­mi­sesta olen­nosta kuin tavan­omai­sesta super­voi­milla varus­te­tusta ihmis­rois­tosta.) #

Aavikko oli koko­nais­hal­kai­si­jal­taan 1000 km, super­van­kila 300 km, ja van­kila oli sijoi­tettu aavi­kon kes­ki­pis­tee­seen. (Käsikirjoittaja-alitajuntani sor­tui jo tässä vai­heessa noloon maan­tie­teel­li­seen vir­hee­seen: Israe­lin val­tio on koko­nai­suu­des­saan­kin vain 424 km pitkä, ja leveim­mil­lään­kin vain 114 km leveä.) Super­konna halut­tiin siis pitää mah­dol­li­sim­man eris­tyk­sissä ihmi­sistä. #

Sit­ten, kuinka olla­kaan, kävi ilmi, että tuo kos­mi­nen pahis on pääs­syt pakoon. Ryhmä-X:n Kyklooppi sai tie­don tapah­tu­neesta ensim­mäi­senä, ja koska aikaa ei ollut hukat­ta­vaksi, hän lähti välit­tö­mästi yksi­nään suo­rit­ta­maan itse­mur­ha­teh­tä­vää: Kyklooppi lensi van­ki­lan ylle, ja räjäytti muka­naan tuo­mansa ydin­pom­min. #

Pom­min aiheut­tama tuho oli var­sin perin­poh­jaista, ja vai­kutti siltä, että Kyklooppi oli itsensä uhra­tes­saan onnis­tu­nut tuhoa­maan myös super­rois­ton. #

Mutta san­kari itse oli­kin yllät­täen sel­viy­ty­nyt hen­gissä. Tähän joh­ta­neet tapah­tu­mat jäi­vät hämä­riksi, mutta osoit­tau­tui, että Kyklooppi oli muut­tu­nut erään­lai­seksi haa­muksi: hän kykeni kyllä ais­ti­maan muut ihmi­set, mutta ihmi­set eivät näh­neet eivätkä kuul­leet häntä. (Myös jon­kin­laista aika­vää­ris­ty­mää haa­muu­teen liit­tyi: Kykloo­pin puhe kuu­losti ihmis­ten taa­ju­della nopeu­te­tulta, jos­kaan sitä eivät hänen lisäk­seen kuul­leet kuin lukijat/katsojat.) #

Totta vai

#25786. Maanantai, 23. huhtikuuta 2012 klo 19.52.29, kirjoittanut Jani.

Uguk­sen ole­muk­sessa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­toista esiin se edel­li­nen tapaa­mi­semme näh­däk­seni, että olinko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­miota jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.) Vähän niin kuin tapaisi tie­tä­jän tai mee­dion. #

Koh­ta­simme tänään (ren­dez­vous) Kaa­kao­puussa, ja has­suna sat­tu­mana Ugus oli valin­nut saman pöy­dän, jossa istuin vii­mek­si­kin tuossa kah­vi­lassa käy­des­säni, jät­tipä vie­läpä istut­ta­vak­seni saman pai­kan­kin. #

Kes­kus­telu sol­jui luon­te­vasti, mitä nyt het­kit­täin häi­riin­nyin siitä, ettei­vät sanani tul­leet­kaan ulos sor­mis­tani, enkä tien­nyt onko tämä totta vai blo­gia. #

Mis­täpä puhuimme? No enim­mäk­seen pää­kau­pun­ki­seu­dun feno­me­no­lo­giasta, me kaksi maa­lais­poi­kaa. Pal­jon on toki rivejä ja rivien­vä­lejä luettu, mutta pal­jon oli vii­dessä ja puo­lessa vuo­dessa ehti­nyt ker­tyä kir­joit­ta­matta jää­nyt­tä­kin, kiinni otet­ta­vaa. #

Ja sar­ja­ku­vista. Ugus on har­ras­ta­nut Mar­ve­lia niin kuin minä oli­sin pie­nenä halun­nut. Yri­tän­kin nyt imeä hänen vii­saut­taan itseeni samalla kun kom­pen­soin lap­suu­den wan­na­beis­miäni itse tuot­tei­den parissa. (Jii­haa, Toi­nen tule­mi­nen -sar­jani on nyt täy­del­li­nen!) #

Second Coming

#25640. Lauantai, 24. maaliskuuta 2012 klo 16.22.20, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että halai­limme Uguk­sen kanssa sän­gyssä pei­ton alla niin kuin nuo­ret rakas­ta­vai­set. Vaat­teet meillä tie­tysti oli, luu­let­teko että tämä on jotain homos­te­lua ken­ties! #

Sit­ten menin syö­mään isän val­mis­ta­maa käris­tystä. Uguk­sel­le­kin olisi tar­jottu, mutta minä ajat­te­lin, ettei Ugus taida tykätä käris­tyk­sestä. #

Sit­ten olin­kin yhtäk­kiä vasta menossa Uguk­sen luokse, nou­ta­maan vii­mein­kin sitä minulle kauan sit­ten luvat­tua Ryhmä-X:n nume­roa, mut­ten tien­nyt osoi­tetta, ja Ugus oli muut­ta­massa takai­sin Tur­kuun millä het­kellä tahansa, ja sekoi­lin ympä­riinsä Hel­sin­gin los­kai­silla kaduilla. #

Löy­sin kuin löy­sin­kin perille. Yllät­täen tuo Toi­sen tule­mi­sen (X-Men: Second Coming) ensim­mäi­nen osa oli­kin pok­ka­ri­ko­koi­nen (pie­nempi kuin A5, mutta pak­sumpi kuin taval­li­nen sään­nöl­li­sesti ilmes­tyvä Mar­ve­lin sar­ja­ku­va­lehti). Tar­jo­sin Uguk­selle vas­ti­neeksi lai­naan omia jäl­kim­mäi­siä osiani (sar­ja­ku­va­leh­tiä siis), mutta har­mik­seni huo­ma­sin, että nii­den sivut irtoi­li­vat nidon­nasta, ja minulla oli vai­keuk­sia pidellä kaik­kia irto­si­vuja, ne oli­vat putoa­mai­sil­laan los­kaan huk­kaan. #

Nostalgiamies 2/07

#2677. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 17.06.50, kirjoittanut Jani.

Olin jos­kus lues­kel­lut van­haa eläi­no­pin kir­jaa, ja tuli mie­leeni, että sel­lai­sia­han saa anti­kva­ri­aa­tista, ehkä hal­val­la­kin. Kävinpä sit­ten Päijänne-antikvariaatissaOnpa nii­den osoite kum­mal­li­nen, tai sit­ten Jyväs­ky­län kart­ta­pal­velu bugit­taa, kun Kaup­pa­katu 16 sijoit­tuu kirk­ko­puis­ton kul­maan, jossa ei ole edes yhtään raken­nusta.. Siellä oli kyllä pal­jon van­hoja eläi­no­pin kir­joja, mutta niissä ei ollut yhtään sel­laista jossa oltai­siin kes­ki­tytty evo­luu­tioon. Minä oli­sin halun­nut van­hoja, hie­noja ja hel­lyyt­tä­viä piir­rus­tuk­sia din­osau­ruk­sista! #

Kävin sit­ten Sam­ma­kon Jyväskylän-kirjakaupassa joka on vain sadan met­rin päässä edel­li­sestä oleva Anti­kva­ri­aatti Luku­hetki. Siellä ei ollut van­hoja oppi­kir­joja, mutta sen sijaan siellä oli van­hoja sar­ja­ku­via! Vali­koin niistä sit­ten muu­ta­man sel­lai­sen, joi­den kan­si­ku­vat herät­ti­vät vah­vim­pia muis­toja (Hämä­häk­ki­mies 7/1988 Conan bar­baari 2/1990, Mar­vel 8/1988: Ihme­ne­lo­set), ja lisäksi kah­den ensim­mäi­sen Batman-elokuvan spe­si­aa­lit. #

Hämähäkkimies 7/1988 Marvel 8/1988: Ihmeneloset Conan barbaari 2/1990 Batman: Elokuva-special Batman — paluu #

Oikeas­taan mie­leni olisi teh­nyt Hämä­häk­ki­mie­histä ottaa Jean DeWolffin kuo­lema -tari­nan kat­ta­vat leh­det, mutta en ollut varma oliko siellä edes niitä kaik­kia, ja joka tapauk­ses­sa­kin ne oli­si­vat sit­ten kirk­kaasti rik­ko­neet katoksi aset­ta­mani kym­pin. #

Ja var­sin­kin minä niin, että kipeää tekee, himoit­sen Kuo­lema kul­kee suvussa -Batman-spesiaaleja. Tarina on ydin­a­seis­tet­tuine Joke­rei­neen ja Robi­nin kuo­le­mi­neen niin synkkä, että siinä on ainesta kos­tei­siin uniin. Mutta voi! Vieh­ty­myk­seni jaka­vat liian monet, sillä yhdestä ainuasta leh­destä minua oltai­siin roko­tettu vii­den euron ver­ran. Pel­käs­tään niistä kol­mesta leh­destä bud­jet­tini olisi siis ylit­ty­nyt vii­del­lä­kym­me­nellä pro­sen­tilla! #

No mutta, luke­maanpa tästä. #