marginaali


 

Suuri voima tuo suuret rahat ja aivan liian suuren vastuun

#763. Perjantai, 10. joulukuuta 2004 klo 13.37.25, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Eilen pää­tin lin­tata kaksi kär­pästä yhdellä iskulla, eli hyö­dyn­tää Makuu­nin kam­pan­jaa ja kat­soa Hämä­häk­ki­mies 2:n, jota serkku vas­ti­kään suo­sit­teli. Elo­ku­van alussa oli Hell­boyn mai­nos; saapa nähdä tuleeko se sit­ten vuo­krat­tua tämän palau­tuk­sen yhtey­dessä.
Varoi­tus: Totaa­li­sia spoi­le­reita. Hämä­häk­ki­mies kak­kosta näke­mät­tö­mien elo­ku­va­nau­tinto on luul­ta­vasti täy­sin pilalla tämän luke­mi­sen jäl­keen.
Toi­sessa tule­mi­ses­saan Hämä­häk­ki­mie­hellä on ongelma. Kun ikui­seksi kau­ko­rak­kau­deksi uhkaa­vasti lipuva MJ pää­tyy toi­sen mie­hen syliin, Hämis huo­maa yhtäk­kiä ole­vansa impo­tentti: lii­ma­nä­pit eivät enää pidä, eikä ulok­keista enää pysty ruis­ki­maan tah­meaa nes­tettä, jonka tulok­sena on monta kivul­loista putoa­mista kor­keuk­sista. #

Sivu­men­nen on todet­tava, että tässä suh­teessa elo­ku­van­te­ki­jät otti­vat vapauk­sia sar­ja­ku­vasta, sillä aina­kin vielä nii­hin aikoi­hin, kun minä luin Hämä­häk­ki­miestä, Peter Par­ker ei ruik­ki­nut seit­tiä, vaan hän kehitti, tie­teel­li­siä lah­jo­jaan hyväk­si­käyt­täen, ran­tei­siin kie­dot­ta­vat lait­teet, joista seitti sin­kou­tui käm­men­poh­jaan ase­tel­tua napp­pia pai­na­malla. Siitä joh­tuu sar­ja­ku­vissa usein näh­tävä Hämik­sen sor­mien sata­nis­ti­nen asento, napin pai­na­mi­sesta. #

Miksi MJ ei sit­ten kel­puuta Peter Par­ke­ria? Siksi, että MJ ei tiedä, että PP on Hämis, ja tämän maa­il­man Hämik­sillä on kovasti kii­reitä, tai aina­kin he niin tah­to­vat itsel­leen usko­tella. Elo­ku­van PP:n kyvyt­tö­myys olla pai­kalla sovit­tuun aikaan on minun näh­däk­seni enem­män neu­root­tista kuin “suu­resta vas­tuusta” joh­tu­vaa. Peter itse­kin toteaa sen MJ:lle mel­kein suo­raan, että on se vaan kum­maa, miten vai­keaksi niin­kin yksin­ker­tai­nen asia, kuin olla sovi­tussa pai­kassa kello kah­dek­san, voi mennä. Se, että PP ei muka voi pal­jas­taa ole­vansa Hämä­häk­ki­mies, on pelkkä teko­syy hänelle itsel­leen. #

Peter Parkerin naapurintyttö (rajaus) Minusta elo­ku­van Peter Par­ker tekee kyllä vää­rin paitsi siinä, ettei luota MJ:n kykyyn tehdä omia pää­tök­si­ään sen suh­teen, onko naa­mio­san­ka­rin kanssa hei­las­telu jär­ke­vää, myös siinä, että jät­tää huo­miotta vuo­krai­sän­nän ihas­tut­ta­van ujon tyt­tä­ren, joka on ilmi­sel­västi kor­vi­aan myö­ten rakas­tu­nut Pete­riin. Vähän lai­ha­han tuo on, mutta väliäkö sillä, kun tar­joaa suklaa­kak­kua! #

Tätä elo­ku­vaa kat­sel­lessa tuli­vat mie­leen Bat­man ja Bat­man – paluu. Molem­mille Bat­ma­neille omi­naista oli, että kon­nat ja sivu­hah­mot varas­ti­vat kai­ken huo­mion san­ka­rilta, ja niin käy täs­sä­kin. Alfred Molina tekee vakuut­ta­vaa työtä Toh­tori Mus­te­ka­lan roo­lissa, ja Mus­te­ka­lan traa­gi­nen hahmo on muu­toin­kin val­ta­van hal­lit­seva jo pel­käs­tään fyy­si­sen ole­muk­sensa näyt­tä­vyy­den vuoksi. Mis­tä­kö­hän joh­tuu se, että Tri Mus­te­kala oli pal­jon parem­min tehty kuin Hämä­häk­ki­mies, jonka poik­koilu kau­pun­gilla näytti vielä ykkös­osaa­kin pahem­min pääl­le­lii­ma­tulta, mikäli vain mah­dol­lista? Tri Mus­te­kala nivou­tui ympä­ris­töönsä täy­sin sau­mat­to­masti. #

Tohtori Mustekala hymyilee leveästi aurinkolasit päässään
Otto Octavius esittelee lonkeroitaan kutsuvieraille #


Octavius kiihtyneenä suojalasit päässään #

J. K. Simmons J. Jonah Jamesonina (rajaus) Toi­nen sivu­hahmo, joka varasti Par­ke­rin syn­ti­syys­komplek­sia suu­rem­man sii­vun huo­miosta, oli jo ykkös­osas­sa­kin lois­ta­vasti näy­tel­lyt, Kovan lain toh­tori Sko­dana tuttu J. K. Sim­mons, joka oli ker­ras­saan erin­omai­nen J. Jonah Jame­son. #

Tuon mai­ni­tun komplek­sin käsit­te­lyssä elo­kuva teki muu­ten taval­li­sesta poik­kea­van kun­nia­no­soi­tuk­sen Mat­rixin suun­taan, kun Peter yritti hypätä katolta toi­selle. #

Vaikka ame­ri­kan­li­put eivät lie­hu­neet tässä elo­ku­vassa enää samalla vas­ten­mie­li­sellä tavalla kuin ykkös­osassa (jota teh­tiin 9/11:n isän­maan­kiih­kossa), sen tilalla yhtä okset­ta­vasti oli esillä juuri tämä syntisyys- ja kris­tus­te­ma­tiikka. Muu­toin action-elo­ku­van toi­min­ta­koh­taus­ten eliit­tiä edus­ta­nut Octa­viuk­sen ja Hämik­sen tais­telu junan katolla läs­sähti ris­til­le­pa­non (vai -aset­tu­mi­sen?), siel­lä­olon tus­kan ja sieltä alas otta­mi­sen ärsyt­tä­vän ilmi­sel­vään ja täy­sin tur­haan sym­bo­liik­kaan. #

Kaik­kein surul­li­sinta on kui­ten­kin se, että Peter ei elo­ku­van­te­ki­jöi­den mie­lessä näkö­jään kos­kaan saa anteeksi syn­ti­ään muu­toin kuin jat­ku­valla hyvi­tys­työl­lään: kun Peter tun­nus­taa syyl­li­syy­den­tun­tonsa syi­neen koko jär­jet­tö­myy­des­sään, May-täti läh­tee pois ja jät­tää Pete­rin yksin sen sijaan, että tekisi niin kuin kuka tahansa nor­maali ihmi­nen, eli antaisi sen anteeksi täy­sin aiheet­to­mana. Seu­raava kes­kus­telu antaa ymmär­tää, että asiasta ei enää tämän jäl­keen puhuta, kun­han Hämä­häk­ki­mies tulee takai­sin näyt­tä­mölle.
May-täti jättää Peter Parkerin yksin pöydän ääreen
Elo­ku­van ansioksi on silti las­ket­tava se, että juuri se, mikä aikoi­naan teki Hämä­häk­ki­mie­hestä suo­sik­kini mui­den super­san­ka­rei­den jou­kossa, eli hah­mon inhi­mil­li­syys, on onnis­tuttu siir­tä­mään val­ko­kan­kaalle. Tästä hyvänä esi­merk­kinä oli koh­taus, jossa Hämis jou­tui käyt­tä­mään his­siä.
Kai­ken kaik­ki­aan elo­ku­van vah­vat puo­let voit­ti­vat pie­net juo­ni­au­kot ja edellä kri­ti­soi­dut sei­kat niin, että koko­nai­suus oli var­sin viih­dyt­tävä. Tosin, koska, kuten sanoin, olen ollut Hämis-fani jo pie­nestä pitäen, arvioni voi olla hiu­kan puo­lu­eel­li­nen. #

Ylei­sar­vo­sana: 8/10 #

Muok­kauk­set

  1. 18. 6. 14.32 Muo­toi­lin WP:lle. #

  2. 19. 3. 2010 8.20 Päi­vi­tin link­kejä ja kuvien sijain­teja. #

Eilen pää­tin lin­tata kaksi kär­pästä yhdellä iskulla, eli hyö­dyn­tää Makuu­nin kam­pan­jaa ja kat­soa Hämä­häk­ki­mies 2:n, jota serkku vas­ti­kään suo­sit­teli. Elo­ku­van alussa oli Hell­boyn mai­nos; saapa nähdä tuleeko se sit­ten vuo­krat­tua tämän...

Avainsanat: Alfred Molina, Batman, Batman - paluu, Hämähäkkimies, Hämähäkkimies 2, J. K. Simmons, Matrix, Spider-man, Spider-man 2, symboliikka, Tohtori Mustekala, uskonto

Viisi

#734. Tiistai, 2. marraskuuta 2004 klo 16.39.56, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Joku UCLA:n lef­fao­pet­taja oli kehot­ta­nut opis­ke­li­joita lis­taa­maan nopeasti ja sen ihmeem­piä ajat­te­le­matta 5 suo­sik­ki­lef­faa ja sen jäl­keen ker­to­maan jokai­sesta pää­poin­tin. Pro­fes­so­rin mukaan on hyvin toden­nä­köistä, että jokai­nen elo­kuva ker­too poh­jim­mil­taan samaa tari­naa, joka on sama kuin sinun tari­nasi.” #

Mat­kalla: Eloa kuvissa (via Sedis) #

Mat­rix, Bat­man - paluu, Karhu, Seit­se­män, Taru sor­mus­ten her­rasta: Kaksi tor­nia. #

Neo, Morpheus ja agentti Smith Mat­rix
Hak­ke­rille pal­jas­tuu hänen jo kauan uumoi­le­mansa totuus siitä, että maa­ilma ei todel­la­kaan ole sitä, miten mieli sen ihmi­selle tah­too näyttää.
Pingviini ja Kissanainen Bat­man - paluu
Ujosta ja köm­pe­löstä sih­tee­ristä kuo­riu­tuu ambi­va­lentti mutta itse­näi­nen super­sek­si­käs super­nai­nen, samalla kun syn­nyn­näi­sesti psy­koot­ti­sesta ja rumasta ankan­poi­ka­sesta kas­vaa syn­nyn­näi­sesti psy­koot­ti­nen ja ruma ankka-aikuinen. Lepa­koksi pukeu­tuva erak­ko­mil­jo­nääri koet­taa pitää molem­pia aisoissa samalla kun 1800-luvulla syn­ty­neen kau­hue­lo­ku­va­näyt­te­li­jän mukaan nimetty likai­nen lii­ke­mies, jota näyt­te­lee Chris­top­her Wal­ken, yrit­tää hyö­tyä tilanteesta.
Karhu uhkaa metsästäjää Karhu
Emonsa kuol­tua orvoksi jää­nyt kar­hun­pentu lei­mau­tuu val­ta­vaan uros­kar­huun ja opet­te­lee sel­viy­ty­mis­tai­toja poh­joi­sen Ame­ri­kan jyl­hissä, kos­ke­mat­to­missa mai­se­missa. Elo­kuva, jossa ihmi­selle näy­te­tään hänen paik­kansa luon­non hie­rar­kiassa ja puhetta on juuri sopi­vasti (ei lii­kaa, niin kuin kaurismäkiläisissä).
Syvyyden tulidemoni ja velho Taru sor­mus­ten her­rasta: Kaksi tornia
Kaksi kave­rusta mat­kalla Mor­do­riin oppaa­naan Kis­sa­nais­ta­kin ambi­va­len­timpi olento nimel­tään Klonkku, jonka pyris­te­lyt kauan sit­ten kuol­leen valoi­san puo­lensa perään lopulta luhis­tu­vat perin­poh­jai­sesti pimeän puo­len alle sil­kasta epä­on­nen oikusta. Samaan aikaan toi­saalla sodi­taan niin että tan­ner rys­kää ja aitaa kaatuu.
Kirjoitus seinällä: Sloth Seit­se­män
Eläk­keelle jää­mässä oleva vaka­va­mie­li­nen, lep­poisa mutta väsy­nyt van­han­kan­san­mies, etsivä Somer­set ja hänen tilal­leen tulossa oleva, inno­kas, lyhyt­pin­nai­nen ja -kat­sei­nen mutta opti­mis­ti­nen nuo­rem­man pol­ven etsivä Mills tut­ki­vat vähi­tel­len yhä kam­mot­ta­vam­pia piir­teitä saa­vaa mur­hien sar­jaa. Nuo­rem­man etsi­vän vaimo, syn­ty­mä­tön lapsi ja sitä myö­ten hänen koko tule­vai­suu­den­toi­vonsa tape­taan kuvaan­nol­li­sesti kat­so­jan sil­mien edessä, eikä jäl­jelle jää mitään.

Mitään yhteistä näissä ei minulle aina­kaan ensi­sil­mäyk­seltä hah­motu, mutta sitä en kyllä kiistä het­keä­kään, ettei­vätkö kaikki nämä tari­nat tässä muo­dossa, jossa ne ker­roin, olisi omasta elä­mäs­täni. #

Muok­kauk­set

  1. 4. 11. 2008 klo 10.38 Muo­toi­lin WP:lle, nyky­ai­kais­tin tyy­liä. #

“Joku UCLA:n lef­fao­pet­taja oli kehot­ta­nut opis­ke­li­joita lis­taa­maan nopeasti ja sen ihmeem­piä ajat­te­le­matta 5 suo­sik­ki­lef­faa ja sen jäl­keen ker­to­maan jokai­sesta pää­poin­tin. Pro­fes­so­rin mukaan on hyvin toden­nä­köistä, että jokai­nen elo­kuva ker­too poh­jim­mil­taan...

Avainsanat: Batman - paluu, karhu, Matrix, Seitsemän, Taru sormusten herrasta

Matrixin moskaa

#741. Maanantai, 1. marraskuuta 2004 klo 13.19.36, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Maku­tes­tissä tänään: Oolan­nin liha­pul­la­pannu. Maku on ihan hyvä, jos­kin tätä piti läm­mit­tää ihan tol­kun aikaa että pik­ku­li­ha­pul­lat­kin oli­vat läm­pi­miä. #

Riisifrutti #

Sen sijaan tar­jouk­sesta ostettu Rii­sifrutti oli pahaa. Sehän oli kuin kyl­mää rii­si­puu­roa! Niin kauan kuin mus­tik­ka­kiis­se­lian­nosta riitti, sitä vielä söi, mutta loppu jäi kyllä syö­mättä. #

Rii­si­puu­rosta minä en tyk­kää kuten en muis­ta­kaan sem­moi­sista puu­roista, joi­den pik­kui­sia klönt­tejä lil­lin­gissä -koos­tu­mus muis­tut­taa minusta oksen­nusta. Ehkä Mat­rixin teki­jöillä oli Rii­sifrutti tai rii­si­puuro mie­les­sään, kun suun­nit­te­li­vat tosi­maa­il­massa syö­tä­vää, mah­dol­li­sim­man vas­ten­mie­li­seltä vai­kut­ta­vaksi tar­koi­tet­tua möm­möä. Onneksi oli vara­jälk­kä­riä: 4-pack las­ten Dano­nea, päi­väys­tar­jouk­sesta sekin. #

Kipollinen Matrix-elokuvan proteiinimoskaa.
Neo äimistelee moskan koostumusta.
Kuvaot­teet Mat­rixista © War­ner Bros.; lai­naus sitaat­tioi­keu­den nojalla. #

Muok­kauk­set

  1. 2.9. 22:38: Muo­toi­lin WP:lle. #

  2. 20. 1. 2009 klo 14.13 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tek­nii­koita. Päi­vi­tin liha­pul­la­pan­nu­lin­kin. #

Maku­tes­tissä tänään: Oolan­nin liha­pul­la­pannu. Maku on ihan hyvä, jos­kin tätä piti läm­mit­tää ihan tol­kun aikaa että pik­ku­li­ha­pul­lat­kin oli­vat läm­pi­miä. #  # Sen sijaan tar­jouk­sesta ostettu Rii­sifrutti oli pahaa. Sehän oli kuin...

Avainsanat: Matrix

Elokuva-varvastelu: Dawn of the Dead

#197. Lauantai, 31. heinäkuuta 2004 klo 22.22.55, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Perin­tei­sesti alla kaikki lin­kit vie­vät Room- öh, Wiki­pe­di­aan, ellei toi­sin mai­nita. #

Ei sisällä pahoja spoi­le­reita. #

Finnkinon lippu: Kuolleiden aamunkoitto Fan­ta­sia alkoi Fan­ta­sia 5:ssä, mutta kaikki fan­t­asiat päät­ty­vät aika­naan, ja niin myös tämä­kin. Tällä ker­taa tätä kesti 100 minuut­tia, mikä ei ollut ollen­kaan liian pitkä aika. Siinä ensim­mäi­nen posi­tiii­vi­nen kom­ment­tini tästä elo­ku­vasta. #

Toi­nen plus­sa­piste1 tulee alku- ja lop­pu­teks­teille, jotka oli­vat omin­ta­kei­set ja hyvin tyy­lik­käät vähän samalla tavalla kuin Seit­se­män teks­tit oli­vat aika­naan omin­ta­kei­set, mutta nämä eivät kui­ten­kaan olleet samalla tyy­lillä omin­ta­kei­set, vaan omin­ta­kei­sesti omin­ta­kei­set. Hmm. No joka tapauk­sessa, nii­den, ja koko elo­ku­van taus­talla soi­neet musiik­ki­va­lin­nat oli­vat nekin hyvin oma­pe­räi­set ja samalla tavalla tyy­lik­käät kuin Mat­rixissa aikoi­naan. #

Kai­ken­kaik­ki­aan elo­kuva täytti sille aset­ta­mani odo­tuk­set, eli oli ihan viih­dyt­tävä koke­mus. Uskot­ta­vuus, mikäli sel­laista sanaa täl­lai­sesta elo­ku­vasta puhut­taessa on sove­liasta käyt­tää, säi­lyi sekin mel­kein lop­pu­met­reille saakka, koska ihmi­set käyt­täy­tyi­vät ihmis­mäi­sesti eli pel­ku­ri­mai­sesti eli vii­saasti, eivätkä ryh­ty­neet mihin­kään älyt­tö­miin pelas­tuso­pe­raa­tioi­hin ennen kuin tosi­aan juuri sit­ten siinä vähän ennen lop­pu­hui­pen­nusta. #

Mie­len­kiin­toi­sena sivu­hah­mona elo­ku­vassa oli Mic­hael Moo­ren­kin mark­ki­noima visio itse­ään vii­mei­seen saakka (aseella) var­je­le­vasta, val­koi­sesta, domi­noi­vasta pel­ku­ri­mie­hestä (CJ) ja olin näke­vi­näni myös koh­tauk­sen, jossa yksi pää­hah­moista ase­tet­tiin tilan­tee­seen jossa hänen piti valita läh­teekö samalle, kaik­kea vie­rasta pel­kää­vän ja vihaa­van tielle vai ei. Ja var­sin ilah­dut­ta­vaa oli sekin, että alku­pe­räi­nen hahmo ei jää­nyt hän­kään itsensä ste­reo­tyy­piksi vaan jopa kehit­tyi tari­nan ede­tessä. #

Toi­nen mainstream-elokuvien surul­li­sen taval­li­sista kuvioista posi­tii­vi­sesti (Mat­rixin tavoin) poik­keava puoli hah­moissa oli musta mies, joka ei kuol­lut… Mikä ei tar­kal­leen ottaen kyllä pidä ihan paik­kaansa, mutta tämän enem­pää en sano. #

Edel­leen kii­tet­tävä hahmo oli nais­pää­roo­li­hahmo, joka ei ollut (kuten mai­nos lupasi) kir­kuva idiootti a’la Api­noi­den pla­neetta vaan toi­miva ja aktii­vi­nen hahmo. Sii­hen se kui­ten­kin vali­tet­ta­vasti myös jäi, eli hänen hah­monsa jäi kui­ten­kin hyvin etäi­seksi. Tämä pätee samalla myös koko poruk­kaan, eli oikeas­taan lop­pu­jen lopuksi kenen­kään kuo­lema ei ollut, tai olisi ollut kovin­kaan kos­ket­tava. #

Ei tämä mikään klas­sikko mie­les­täni ollut, mutta ehkä samaa luok­kaa kuin Mas­ter and Com­man­der: Maa­il­man lai­dalla: viih­dyt­tävä ja hyvä koko­nai­suus. Tätä on myös vai­kea ver­rata alku­pe­räi­seen, muu­toin kuin että zom­bit etäi­sesti muis­tut­ti­vat alku­pe­räi­sen zom­beja, mutta tosi­aan­kin vain etäi­sesti, ja enem­män ne todel­la­kin muis­tut­ti­vat 28 päi­vää myö­hem­min zom­beja. Ärsyt­tä­vänä yksi­tyis­koh­tana suo­men­taja käytti zombi-sanaa, vaikka sitä ei ker­taa­kaan mai­nittu äänirai­dalla (elä­vistä kuol­leista käy­tet­tiin lähinnä pro­no­mi­nia “they”). #

Alku­pe­räi­set, hitaasti ete­ne­vät zom­bit ovat minusta edel­leen­kin niitä pelot­ta­vam­pia. Niissä on jota­kin kam­mot­ta­vasti enem­män elä­vien kal­taista kuin näissä rai­vo­hul­lun tavoin juok­se­vissa, jotka on pal­jon hel­pompi luo­ki­tella mie­lessä jok­si­kin yli­luon­nol­li­seksi tai tosi­aan rai­vo­hul­luiksi. Rai­vo­hul­lut puo­les­taan eivät minusta aja­tuk­sen tasolla2 ole lähes­kään niin pelot­ta­via kuin hitaasti mutta vää­jää­mät­tö­mästi ja samalla näen­näi­sesti äärim­mäi­sen mää­rä­tie­toi­sesti ete­ne­vät pelot­ta­vat sedät (tai tädit tai lap­set). Eli tämän elo­ku­van aikana koe­tut pel­ko­ti­lat ovat jo tähän men­nessä autu­aasti unoh­tu­neet, eivätkä var­maan­kaan tule häi­rit­se­mään yöunia.Pitäkää sil­mällä mah­dol­li­sia jäl­ki­kir­joi­tuk­sia joi­den kel­lon­aika on yökah­den ja aamu­kuu­den välillä. Eikä X:kään läh­te­nyt kes­ken elo­ku­van. #

No ja sit­ten vielä: sil­mä­leik­kejä, The Dawn of the Dead Edi­tion: #

Valkosilmäinen Jani #

Valkosilmäinen Jani, jonka suusta valuu verta #

Ala­viit­teet

  1. 1 Joita aina mai­nos­te­taan teat­te­rissa elo­ku­vien edellä. Plop-plop! Plopplopplopplopplop! Voi VIT#?!&! ¶ #

  2. 2 Oikeassa elä­mässä en siis ole zom­beja, enkä myös­kään rai­vo­hul­luja koh­dan­nut, mikäli siitä tämän perus­teella syn­tyy jon­kin­laista epä­sel­vyyttä. ¶ #

Muok­kauk­set

  1. 23. 5. 2011 klo 21.00 Päi­vi­tin lin­kit, tyy­liä. #

Perin­tei­sesti alla kaikki lin­kit vie­vät Room- öh, Wiki­pe­di­aan, ellei toi­sin mai­nita. # Ei sisällä pahoja spoi­le­reita. # Fan­ta­sia alkoi Fan­ta­sia 5:ssä, mutta kaikki fan­t­asiat päät­ty­vät aika­naan, ja niin myös tämä­kin. Tällä ker­taa...

Avainsanat: 28 päivää myöhemmin, Apinoiden planeetta, Bowling for Columbine, Kuolleiden aamunkoitto, markkinointi, Master and Commander: Maailman laidalla, Matrix, Michael Moore, Seitsemän

Mr. Anderson…

#42. Torstai, 15. huhtikuuta 2004 klo 15.11.15, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Jani Matrix-aurinkolaseissa vihreänhohtoisten, tippuvien kirjoitusmerkkien takana
“Surpri­sed to see me?” (166 kt:n Xvid-pakattu AVI) #

Eikä sit­ten kom­ment­teja siitä kun vii­mei­sessä frei­missä näyt­tää ihan kuin olisi mai­to­parta! I’m Cool! B-I #

Muok­kauk­set

  1. 10. 8. 2004 Kor­ja­sin lin­kit abso­luut­ti­siksi. Pak­ka­sin kuvan JPE­Giksi (miksi hitossa se oli PNG<?). #

  2. 15. 10. 2005 klo 15.34 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. #

  3. 23. 1. 2007 klo 8.33 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Lisä­sin link­kejä for­maat­tien Wikipedia-artikkeleihin. #

  4. 22. 11. 2007 klo 17.42 Pois­tin MPEG-version. Siir­sin lin­kin kuvasta sitaat­tiin. #

  5. 9. 5. 2011 klo 19.33Päi­vi­tin tek­nii­koita. #

“Surpri­sed to see me?” (166 kt:n Xvid-pakattu AVI) # Eikä sit­ten kom­ment­teja siitä kun vii­mei­sessä frei­missä näyt­tää ihan kuin olisi mai­to­parta! I’m Cool! B-I # Muok­kauk­set 10. 8. 2004 Kor­ja­sin lin­kit abso­luut­ti­siksi. Pak­ka­sin...

Avainsanat: Matrix
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
mummila »
  • Uutiset
  • Nuudelisoppa
  • Marginaali
  • Janin kommentit
  • Wiki
marginaali uses the ubudu theme. HTML5-powered by WordPress 3.5.1.
Creative Commons CC0 1.0 Universal License.
Tietosuojakäytäntö